tiistai 12. lokakuuta 2010

Opintomatkalla

On pimeä varhainen syysaamu. Herään hieman ennen sitä yleensä niin ärsyttävää piippausta, kännykän näyttö osoittaa kellon olevan 04.15. Eetu kääntää kylkeä ja jatkaa kuorsausta, ei se emäntä yleensä tähän aikaan vielä itseään ylös saa kammettua, nythän on yö. Tänään ylös nouseminen on kuitenkin muita aamuja helpompaa, ollaan lähdössä poikien kanssa opintomatkalle. Tosin veljekset eivät sitä vielä tässä vaiheessa tienneet. Elmolla saattoi olla omat aavistuksensa reissuunlähdöstä, koska emäntä oli illalla pakkaillut kaiken näköisiä kamoja mustaan laukkuunsa, mutta koskaan ei voi olla varma. Kaiken varalta on hyvä pysytellä emännän lähellä, ettei se vaan pääse livahtamaan huomaamatta minnekään.

Kello 5.10 Volvon nokka kääntyy jo hyvin tutuksi tulleelle kuutostielle ja matka kohti Kuusankoskea voi alkaa. Ei edes pimeä ja paikoitellen hernerokkasumuinen tie latista emännän intoa; nyt päästään reenaamaan hyvässä opissa ja mukavassa seurassa. Veljesten kasvattajat olivat järjestäneet koulutuksen, johon meille jo entuudestaan tuttu Kurt Becksteiner oli tulossa kouluttamaan Weljesläisiä muutamaksi päiväksi. 


Taasen on emännän pieni pää täynnä ohjeita ja opastusta koiran kouluttamiseen liittyen. Kun vain muistaisi kaiken oppimansa :)
Perjantaina saimme Elmon kanssa harjoitusta luovutuksiin, mitkä mukavasti paranivat mitä pidemmälle harjoituspäivä eteni. Tehtiin linjoja ja erilaisia ohjausharjoituksia. Koirat juoksivat ja niin taisivat juosta ohjaajatkin meikäläistä lukuun ottamatta. Tähän ei kylläkään ollut syynä se, että olisimme Emon kanssa onnistuneet kaikessa vaan lähinnä se, että meikäläinen ei pystynyt tuoreen polvioperaation jäljiltä vielä liikkumaan etanavauhtia nopeammin :)


Lauantaiana heti aamusta oli sitten Eetun vuoro. HUOH!!! Minä kun luulin, että pahin olisi ollut jo ohi tuon höyrypään kanssa. Valtaosa kesän koereissuista ja treeneistä olivat sujuneet kohtalaisesti mitä koiran hallittavuuteen tulee mutta nyt Eetu taas päätti alkaa "pomottamisensa" ja pisti emäntänsä hermoriekaleet taas kovalle koetukselle (ja polven). Kukaan ei varmaankaan usko että OLLAAN ME IHAN OIKEASTI REENATTU!!! No Kurtilta löytyi taas kerran paljon hyviä neuvoja käsitellä tuollaista kuumakallea kuin Eetu. Aika sitten näyttää kuinka emännän käy... periaatteella periksi ei anneta mennään eteenpäin.

Kuvia lauantailta:

Kurt antamassa ohjeita linjaharjoitukseen.






Elmo lähdössä linjalle

Kurt näyttää miten dummy tulee luovuttaa.. ja Elmohan oppii..
Oppi taitaa mennä perille.

Ja taas mennään..
Löytyihän se.     .

Ja lauantailta:
Markkeerausta odottaen

Vauhdikas palautus.

Tehtävään keskittymistä seuraamisen avulla.

Palauttamista harjoiteltiin myös Eetun kanssa.

Lähihakutehtävään lähettäminen.

1 kommentti:

Onni Matikainen kirjoitti...

Moi!

Kiitos silloin kyydistä elokuun Liperin Nome-B-kokeeseen. Löysin vasta bloginne :) Meilläkin oma blogi jossa voi seurailla samaa harrastusta (ei tosin näin pro-tyyliin ;) ).

T. Tiia ja Onni