Ilmeitä ja kielikuvia

 

 

https://picasaweb.google.com/sallamaaria.martikainen/IlmeitaJaKielikuvia02?authuser=0&authkey=Gv1sRgCNKctc7P6KXZ2gE&feat=directlink

KOEKAUDEN PÄÄTÖS

NOME GOLDENMESTARUUDESTA KISATTIIN TÄNÄ VUONNA NIVALASSA 17.9. MATKAAN LÄHDETTIIN TÄLLÄ KERTAA KOKO PERHEEN VOIMIN, KERRANKIN SAATIIN TALON ISÄNTÄKIN MUKAAN KISOIHIN :)

AVOIMEN LUOKAN TUOMARINA TOIMI ANTTI NURMI. 

EETUN KOESELOSTUS:

HAKU: HAKEE HYVÄLLÄ VAUHDILLA JA KATTAA KOKO ALUEEN.

OHJATTAVUUS: PIENTEN ALKUVAIKEUKSIEN JÄLKEEN SAADAAN KOIRA RIISTALLE.

PAIKALLISTAMISKYKY: SELVITTÄÄ YKKÖSMARKKEERAUKSEN NOPEASTI. KAKKOSMARKKEERAUKSESSA NOUTAA LÄHEMMÄN LINNUN MUTTA KAUEMMALLA RIISTALLA AJAUTUU POIS SUUNNASTA JA SAA VAINUN HAKURIISTASTA. TOINEN MARKKERAUSRIISTA JÄÄ NOUTAMATTA.

RIISTAN KÄSITTELY: KANTAA RIISTAA HYVÄLLÄ OTTEELLA JA LUOVUTTAA KÄTEEN.

MUUT OMINAISUUDET: LAUKAISUVARMA.

YLEISVAIKUTELMA: NOPEA TYÖHALUINEN KOIRA. SE SELVIYTYY KAKKOSMARKKEERAUSTA LUKUUNOTTAMATTA KOKEEN TEHTÄVISTÄ ERINOMAISESTI. 

 

TULOKSEKSI SAATIIN AVO 2. EETU SAI PALKINNON TOIMITSIJOIDEN VALINTANA JA SE PALKITTIN MYÖS KOKEEN PARHAASTA HAKUTYÖSTÄ.

HARMITTAVAN PIENESTÄ OLI TAAS KIINNI SE YKKÖSTULOS, JO TOISTA KERTAA PERÄJÄLKEEN.

ELMO VUOROSTAAN PÄÄSI TOSITOIMIIN ILTAPÄIVÄN TOISEKSIVIIMEISESSÄ PARISSA VOITTAJALUOKASSA. VOITTAJALUOKAN TUOMARINA ELMON KOKEESSA TOIMI RISTO HEIKKONEN.

ELMON KOESELOSTUS 

HAKU: HAKU OLISI SAANUT OLLA TEHOKKAAMPAA

OHJATTAVUUS: MOLEMMAT OHJAUKSET OLIVAT HIEMAN RASKAITA.

PAIKALLISTAMISKYKY: LÖYTÄÄ MOLEMMAT HEITOT, MUTTA KAUIMMAISEN KANSSA HIEMAN VAIKEUKSIA.

RIISTAN KÄSITTELY: HYVÄ

MUUT OMINAISUUDET: LAUKAUKSISSA JA PASSISSA RAUHALLINEN.

YLEISVAIKUTELMA: TYÖHALUINEN KOIRA, JOLLA PIENIÄ PUUTTEITA USEALLA ERI OSA-ALUEELLA, JOTKA ALENTAVAT PALKINTOSIJAA

TULOKSEKSI SAATIIN VOI 3

PÄIVÄN AIKANA NÄHTIIN LOSTAVIA SUORITUKSIA JA "WELJESTEN KLAANILLE" TULI HIENOJA TULOKSIA AVO- JA VOI-LUOKISSA.  

TÄMÄN VUODEN GOLDENMESTARIN TITTELIN VOI-LUOKASSA VOITTI ELMON SISKO MIDA (W.ESPRIT AU) . AVO-LUOKAN VASTAAVA PALKINTO MENI VARPU-SISKON JÄLKELÄISELLE UUNOLLE (W.GROOVY AU).

NÄMÄ NIVALAN KOKEET OLIVAT WELLOSTEN VIIMEISET TÄNÄ VUONNA. ELMON KANSSA PÄÄSTIIN TÄMÄN VUODEN TAVOITTEESEEN, MIKÄ OLI SAADA TULOS VOITTAJALUOKASTA. ELMO STARTTASI VIIDESSÄ VOI KOKEESSA JA SAI VIISI TULOSTA(NELJÄ KERTAA VOI 3 JA KERRAN VOI 2). YKKÖSET JÄIVÄT VIELÄ HAAVEEKSI MUTTA TASAISTA TAHTIA POIKA PORSKUTTAA :) JOS SITTEN ENSI KESÄNÄ. 

EETU OLI ALKUKESÄSTÄ TÄYSI ARVOITUS MUTTA ON YLLÄTTÄNYT EMÄNNÄN ERITTÄIN POSITIIVISELLA KEHITYKSELLÄÄN. TOKI NOITA YKKÖSIÄKIN OLISI OLLUT MUKAVA SAADA MUTTA TÄLLÄ KERTAA MEIDÄN ON TYYTYMINEN NOIHIN KOLMEEN AVO 2 TULOKSEEN. SE ON VAAN NIIN PIENESTÄ KIINNI JOSKUS.

JA TREENAAMINEN JATKUU...

Tulosten metsästystä

Ei pöllömpi viikonloppu takana :) Omissa Roukalahden kokeissa kumpikin veljeksistä pääsi taas metsästämään tuloksia omissa luokissaan. Voittajaluokassa järjestettiin kaksi koetta, joten Elmo sai ahkeroida kumpanakin päivänä. Eetu puolestaan pääsi töihin vasta sunnuntaina, jolloin järjetettiin avoimenluokan koe.

Lauantai-aamuna Elmo starttasi voittajaluokan toisessa parissa. Ohjausta lukuunottamatta, Elmo teki erinomaista työtä. Kakkosmarkkeeraus sujui ongelmitta, samoin ohjaukselle heitetyn häiriömarkkeerauksen nouto ohjauksen jälkeen, mutta ohjaus oli taas raskas. Elmo oli mielessään päättänyt, että ohjausriista on siellä minne kakkonen oli tippunut. Koira kuunteli pilliä hyvin mutta se ei edennyt alkuun lainkaan haluttuun suuntaan.Kovalla työllä se saatiin kuitenkin ohjausriistalle ja riista emännän käteen. Haku olikin sitten Elmomaiseen tyyliin tehokasta ja ei siinä nokkka kauan tuhissut, kun kaikki tarvittavat riistat olivat emännän kädessä. Tuloksena VOI 2 :)

Sunnuntaina kisattiin sitten piirinmestaruudesta. Koe aloi hyvin matalalla häiriömarkkeerauksella (tavi) rantamutaan, minkä jälkeen koira lähetettiin ohjusriitalle. Ohjaus riistan oikealla puolella oli hakualue, jonne koiraa ei saanut tietenkään laskea. Yllätys yllätys.. Elmohan meni sen ohjauksen yllättävänkin hyvin ja häiriömarkkeerauskin löytyi suoraviivaisesti. Seuraavana vuorossa oli ohjattu haku, mikä ei meiltä tällä kertaa onnistunut. Kakkosmarkkeerauksen toinen riista jää myös saamatta tällä kertaa. Molemmissa epäonnistuneissa tehtävissä olisi emäntä, näin jälkikäteen mietittyään, voinut ehkä hieman omalla toiminnallaan helpottaa koiran onnistumista, mutta oppia ikä kaikki. Haussa Elmolla ei ollut taaskaan mitään ongelmaa ja se oli sitten siinä, meidän ensimmäinen piirinmestaruus startti. Niin ja tulokseksi saatiin VOI 3. 

No entäpä sitten Eetu-höyryläinen... Eetu starttasi avoimenluokan kokeessa numerolla 1 ja höyrysi omaan Eetumaiseen tapaansa,kun emäntä otti sen autosta. HUOH.. Mitähän tästäkin tulee. Mutta kai emäntä on sittenkin oppinut jotakin käymissään koulutuksissa :) Kevään WGW: oppeja soveltaen hän sai kun saikin höyrypään rauhoittumaan ja kun koepaikalta kuului käsky SEURAAVA! Eetu seurasi, jos nyt ei aivan rauhallisesti, niin ainakin hallitusti emännän vasemmalla puolella. Koe eteni siten, että ensin tuli kaksi laukausta koirakon kävellessä rantaa kohti, vesiohjaus, ohjattu haku pellonpientareelle, vapaa haku ja kakkosmarkkeeraus. Ja voi hitsin hitsi.. höyryläinen ei höyrynnyt ollenkaan, vaan teki kaiken aivan uskomattoman hienosti ja vauhdikkaasti mutta, aina se mutta. Tuodessaan tavia vesiohjauksesta Eetu jostain käsittämättömästä syystä pudotti riistan kolmen metrin päähän emännästä eikä ottanut sitä uudelleen suuhunsa vasta kun emännän toisesta kehoituksesta. Kaikki muut riistat tulivat kauniisti käteen, se ällö korppikin... Tuo tavin pudottaminen maksoi meille sen ykköstuloksen, mikä kieltämättä hieman kismittää. No AVO 2- tulos kuitenkin saatiin ja tieto siitä, että koira teki muutoin kokeen kaikki tehtävät aivan upealla tavalla ja että edellisessä kokeessa kadoksissa ollut hakuinto löytyi jälleen, lämmitti emännän sydäntä :) 

Ja harjotukset jatkuu...

Nollabileitä ja onnistumisia

Reissussa rähjääntyy mutta kylläpä oli taas mukava reissu. Tällä kertaa suuntana oli Keskipohjanmaa ja Nivalan noutajien järjestämä nome-B koe. Ajomatkaa Volvon mittariin kertyi kutakuinkin 770 km ja nyt viikonlopun jälkeen emäntä tuntee tuon matkan rasitukset jo ennestään raihnaisessa selässään. Vaan kaikesta huolimatta kannattipa kuitenkin reissuun lähteä; tavata mukavia ihmisiä, ennestään tuttuja ja uusia, kuunnella pohjanmaan mukavaa murretta, istuksia laavulla nuotion ääressä ja seurata koirakkojen suorituksia, niin ja tietysti itse päästä starttaamaan omien koirien kanssa.

Vaikka Eetun kanssa ei tällä kertaa tulosta saatukaan, kokeen kaaduttua puutteisiin ohjattavuudessa ja haussa, niin ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... No ei vainenkaan reenataan lissäää.... : ) ja ei nuo illalla vietetyt nollabileet olleet yhtään hullummat. Jekku, sisäisesti nautittuna, lievitti mukavasti päivän pettymyksiä. Kiitoksia vaan kohtalotovereille :)

Elmo ja emäntä olivat tulikokeessaan sitten sunnutaina. Aamu alkoi starttinumeron arvonnalla ilmoittautumisen yhteydessä. Meille tuli numero 10 (sama kuin Eetulla edellisenä päivänä), joten starttaisimme vasta toiseksiviimeisessä parissa. Emäntä ennätti seurata toisten suorituksia ja jännittää tovin ennen omaa vuoroaan...

No mitä tuosta nyt sitten sanoisi, ensimmäisestä voittajaluokan kokeestaan? Harppaus avoimesta voittajaan tuntuu melkoisen suurelta. Markkeeraukset vaikeutuvat, ohjausmatka pitenee ja haku on vaativampi. mutta joskus se vaan on uskallettava tehdä se ensimmäinen yritys.

Koe alkoi mielestäni melko vaativalla ykkösmarkkeerauksella, jonka Elmo suoritti melko vaivattomasti. Tosin se joutui jonkin aikaa pyörimään alueella mutta ei käyttänyt siihen kohtuuttomasti aikaa ja riista saatiin talteen. Seuraavana oli vuorossa ohjaus, jota emäntä jännitti eniten alkuviikon surullisen kuuluisan uomauittotreenin jälkeen. Elmo eteni vaihtelevalla menestyksellä kohti ohjausriistaa ja emännän ääni koveni ja koveni ohjauksen edetessä muistuttaen lähinnä sumusireeniä(näin jälkeenpäin ihan hävettää!!! Voi kun joskus oppisi ohjaamaan eleettömästi ja hiljaisella äänellä) Ohjaus oli melkoisen raskas mutta lopulta Elmo ohjautui oikealle alueelle. Elmon riistan palautus herätti katsojissa hilpeyttä, kun se toi emännälle kaksi ohjausriistaa kerralla :). Ohjauksen jälkeen siirryttiin markkeeraustehtävään. Kolmosmarkkeerauksen ensimmäinen heitto tuli etuoikealla olevasta saaresta ja sen perään kakkonen vasemmalla olevasta veneestä kummallekin puolelle venettä. Elmo suoriutui kakkosesta nopeasti ja nouti myös kolmannen itsenäisesti, joskaan sillä ei ollut aivan tarkkaa mielikuvaa pudotuksesta.  Jäljellä oli vielä haku, joka oli laajempi mitä Elmo koskaan oli tehnyt. Hakualue sijoittui kahteen eri osaan. Toisella puolella oli korkeaa heinää kasvava saareke, mistä piti löytää kaksi riistaa. Toisella puolen helppokulkuinen kostea maasto mutta koiran tuli edetä myös kosteikon takana olevan uoman yli saareen, jossa oli riistoja. Elmo aloitti haun vauhdikkaasti saaden melko nopeaan tahtiin talteen neljä riistaa. Neljättä riistaa palauttaessaan Elmo näytti hieman väsähtäneeltä ja se jäikin juomaan vettä uomasta, jonka yli sitä oli lähetetty hakuun. Koira saatiin kuitenkin lähtemään uoman toiselle puolelle, mihin se jäi vatuloimaan etsi -käskystä huolimatta. Syykin siihen selvivi pian kun Elmo kävi isommille tarpeilleen kaislikon reunaan. Tämän jälkeen työ jatkui ja Elmo toi emännän käteen saaresta etsimänsä lokin.

Huh huh, koe oli kahlattu läpi ja Elmo oli suorittanut kaikki tehtävät ainakin jollakin lailla. Ensimmäisessä voittajaluokan startissa meitä "rankaistiin" raskaasta ohjauksesta ja kolmosmarkkeerauksen viimeisen noudon epäröinnistä sekä hakuinnon hiipumisesta haun loppua kohden, mutta mikä mukavinta ensimmäsiestä startista saatiin tulos VOI 3. Kaikkein tärkeintä oli se, että Elmo suoritti kaikki tehtäväalueet vaikkakin vielä hieman haparoiden. Tästä on hyvä jatkaa :)

Kiitokset Nivalan noutajille mukavasta viikonlopusta, mahtavista koemaastoista ja kivoista kokeista, niin ja ruokakin oli hyvvää. Voipi olla , että Pohjois-Karjalan emäntä koirineen tullee toisenkin kerran vierailemmaan, mikäli vaan starttipaikan saapi.

Uomauiton uhoa

Emännän lyhyttä lyhyempi kesäloma on taaksejäänyttä elämää ja taas keskellä kiihkeintä koekautta työ asettaa omat rajoituksensa harrastamiselle. Onneksi on valoisat illat ja työpaikan vaihtamisen mahdollistamat viikonloppuvapaat :) Ajoittain emännän keski-ikäisiin naisen aivoihin kylläkin hiipii ajatus nome-harrastuksen järjettömyydestä. Nuorena ja notkeana sitä taipuu vaikka mihin, mutta laitapas asialle tällainen vanheneva, hitaanpuoleinen emäntä. No yritettävä on tapaturmien ja pienten ruhjeidenkin uhalla.

Kävipä isäntäväelle tässä päivänä muutamana mukava kutsu tulla saunomaan ja viettämään mökki-iltaa tuttavapariskunnan kanssa. Takoituksena oli vähän reenata koiria, saunoa ja laittaa murua rinnan alle. Mukavaa, eikö totta?

Kaunis kesäilta eteni suunnitelmien mukaisesti ja vatsa täynnä evästä pari emäntää koirineen aloitti reenaamisen. Linjatreeniä rannasta uoman yli saareen lähetyspaikkaa aina kauemmas siirtäen. Mukavaa kun koirat toimivat :D

Seuraavana oli markkeerauksia ja ohjausta matkan sijoittuessa poikittain edelliseen linjatreeniin nähden. Ensimmäiseksi markkeerausvuoroon tulee Elmo (eivätkä muut koirat sitten enää mitään ennätä koko iltana tehdäkään). Markkeeraukset sujuvat melko mallikkaasti ja siirrytään ohjauspaikalle. Ohjausdami sijoittuu lähes samaan paikkaan, mistä markkeeraukset on juuri noudettu. Matkaa damille on n. 80-100metriä (edelleen huono arvioimaan  matkoja). Elmo lähtee matkaan ja etenee hyvin n. 35-40 metriä ja yrittää suunnata vasemmalla olevaan saareen (sinne missä ensimmäisen treenin damit olivat). Emäntä kieltää ja Elmo kyllä kuuntelee jokaisen pilliin vihellyksen kääntyen katsomaan ottamatta kuitenkaan juuri sitä suuntaa mitä emäntä osoittaa eli eteenpäin. Koira pyörii oikealle ja vasemmalle ja oikealle ja vasemmalle ja lopulta lähtee uimaan emäntää kohden, joka kuumeisena miettii seuraavaa siirtoaan. Eipä aikaakaan kun kuulu molskis (hyökyaaltovaara!!!!) ja emäntä on järvessä ottamassa Elmoa vastaan kääntääkseen sen takaisin oikeaan suuntaan. Voi elämä tuota jästipäätä (siis koiraa ei emäntää, vaikka voihan se olla että jos koirat osaavat ajatella Elmo ajatteli emännästä ihan samaa). Emäntä kääntää koirankuonon haluttuun suuntaan ja pökkää kiukkuisesti koiraan vauhtia mutta aina parin metrin jälkeen Elmo kääntyy takaisin ja ui päälle (vai liekö yritti hukuttaa tuon komentelevan äksyn emännän?). Tässä vaiheessa emäntä on jo uimassa koiran kanssa mutta tuloksetta. Emännän päässä surisee jo seuraava suunnitelma; vene kehiin. Elmo uitetaan veneen perässä damille ja homma jatkuu. Tässä välissä saa Elmon sisar the Prinsessa tehdä tuon saman ohjauksen (vaivatta!!) ja tämän jälkeen Elmo laitetaan  tai yritetään laittaa uudelleen haluttuun suuntaan. Huoh... Ei tämä ole todellista, emäntä repii harmaantuvia hiuksiaan!!! Elmo etenee taas sen 35-40 metriä ja sattumoisin löytää uoman keskeltä koiralle sopivan laakean kiven, jonka päälle se jää seisomaan liikkumatta eteen tai ylipäätään mihinkään suuntaan. Siinä se tuijottaa laiturilla olevaa litimärkää emäntää, joka yritää saada koiran liikkeelle, turhaan. No siinä sitä sitten oleiltiin emäntä laiturilla ja koira keskellä uomaa, koomista eikö vain mutta minkähän takia emäntää ei lainkaan naurattanut? Aikaa kului 5min...10min...15min... välillä Elmo katseli ohjauspaikkaa, missä se oli jo kerran veneen perässä käynyt, niin ja jatkoi keskisormen (tai varpaan tai jonkin) näyttämistä emännälle. Kului 20min... miehet menivät saunaan...kului 30min mökin emäntä lähti keittämään kahvia... kului ties kuinka kauan ja Elmo vain kökötti kivellään ja emäntä laiturilla. Märät vaatteet eivät tuntuneet enää yhtään mukavlta jo hämärtyvässä kesäillassa..  ja harmituksen harmitus olosuhteiden pakosta oli emännän pakko luovuttaa ja tämä erä meni Elmolle 6-0. 

Elmo keskellä uomaa löytämänsä kiven päällä.   Kuva Miia Laurila

Kaiken tämän jälkeen emäntä sulatteli treeniä ja itseään mökkisaunan suloisessa lämmössä ja mietti: Onko tässä hommassa mitään järkeä? 

Ps. Tuossa alussa mainitsemani tapaturmat ja ruhjeet emäntä huomasi vasta kotona seuraavana aamuna. Elmon kanssa "uiminen" sai käsivarret ja rinnan naarmuille ja nyt käsivarsia koristavat myös komeat mustelmat. Kuin tappelun jäljiltä... niin ja treenaaminen jatkuu :)

Tavoitteena tulos

Leppävirta 3.7. Nome B AVO-koe tuomarina Pentti Åman

Helteisen lauantain jälkeinen hikinen ja huonostinukuttu yö. Tieto siitä, että kännykkä pirisisi aamulla heti klo 4.30 jälkeen ei tuntunut emännästä yhtään houkuttelvalta. Miksi ihmeessä en voi kuulua niihin ihmisiin, jotka ovat aamulla pirteitä kun peipposet ja energisiä aloittamaan uuden päivän??? 

No matkaan kuitenkin päästiin suunnitellusti ja aikaa siihen kului hieman odotettua vähemmän. Liekö johtunut siitä, että liikennettä sunnuntai aamuna on vähemmän vai emännän raskaasta kaasujalasta? Enivei perillä kokeen keskuspaikassa oltiin heti kohta klo 7 jälkeen. Olimme Eetulaisen kanssa saaneet starttinumeroksi numeron 5, joten starttaisimme kolmannessa parissa, koska kyseessä oli parityö. Ennätin siis hyvin katsomaan ensimmäisen parin työskentelyä ennen omaa vuoroamme. 

Koe vaikutti ihan mukavalta. Alkuun tuli kakkosmarkkeeraus siten että ensimmäinen heitto (lokki) tuli uoman toiselle puolelle ja toinen heitto (telkkä vai mikä tirppa lie) vasemmalle puolelle uomaan siten, että koira ei välttämättä nähnyt tarkkaa pudotuspaikkaa. Koiran palauttaessa viimeistä markkeerausta tuli laukaus ohjaukselle. Ohjausriista oli uoman toisella puolella viistottain vasemmalle lähetyspaikkaan nähden. Lähetyspaikka ei ollut ihan rannassa, vaan maamatkaa tuli muutamia metrejä ja riistalle matkaa oli ehkä 50-60m (olen erittäin huono arvioimaan matkoja). Koska kyseessä oli parityö, odotti toinen koira vuoroaan pressun takana toisen tehdessä töitä. Tämän jälkeen siirryttiin hakuun, joka tapahtui vuorohakuna. Hakuruutuun oli viety riistoista ainakin lokki, kani, fasaani ja sorsa.

Eetu oli "mukavan oloinen" kun hain sen autosta, ei hötkynnyt ja höseltänyt ollenkaan. Odotuspaikka kuhisi kaikenlaisia höttiäisiä, pääasiassa itikoita ja mäkäräisiä (tikkasivat by the way emännän pohkeisiin mukavat tatuoinnit ) ja tekivät odotusajasta entistä tuskallisemman. Sitten vihdoin kuului huuto seuraava...

Pitkällä tikulla katsottiin kumpi koirakko saa aloittaa tehtävät ensin - me hävisimme ja siirryimme odottamaan pressun taakse vuoroamme. Passissa ollessa Eetu oli kyllä hieman rauhaton ja kuumui laukauksista. Se yritti kuikuilla pressun takaa mitä oikein on tekeillä mutta sain sen kuitenkin pysymään aloillaan ja sitten olikin jo meidän vuoromme. Ensin markkeeraukset, joita jännitin kaikkein eniten ja niinhän siinä kävi, että Eetu ei nähnyt ollenkaan uomaan heitettyä riistaa. Se kyllä kuuli sen mutta ei uskonut riittävästi emäntää ja kuulemaansa vaan vaihtoi noudon toiselle riistalle, kun ei nähnyt tummaa riistaa tummassa vedessä. No lokki saatiin talteen ja sitten siiryttiin ohjaukseen, mikä sujui mallikkaasti. Eetu kuunteli :) emännän pilliä. Vielä oltiin tuloksessa kiinni.

Vuorohaku käynnistyi toisen koirakon aloittaessa tehtävän. Eetu istui kauniisti ja rauhallisesti paikallaan toisen työskennellessä. Oman osuutensa hakutehtävästä Eetu suoritti hienosti. Yhdessä välissä haku hieman hiipui ja koira tuli norkoilemaan  emännän läheisyyteen, mutta onneksi se oli vain väliaikaista. Hakuinto palautui ja riistoja löytyi riittävästi. Se oli sitten siinä...Eetulaisen toinen avo-startti.  Iloisena tavoitteeseen pääsemisestä (se tulos) emäntä suunnisti katsomaan muiden luokkien kokeita ja odottamaan iltapäivän tulosten kuulemista. 

Eetun koeselostus

Haku: Suorittaa itsenäistä hakua ja löytää riistaa tasaisesti.

Ohjattavuus: Kuuntelee ohjaajaansa ja selvittää tehtävän.

Paikallistamiskyky: Näkee vain toisen ja tuo sen. Toisesta saa kuulon mutta ei löydä.

Riistan käsittely: Moitteeton.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen

Yleisvaikutelma:Työskentelyhaluinen koira, joka markkeerausta lukuunottamatta selviää annetuista tehtävistä mukavasti.

Palkinto AVO2

Yksi tavoite saavutettu. Josko sitä pikkuhiljaa uskaltaisi ihan tuota kirkkainta tulosta myös Eetun kanssa alkaa metsästämään? Se jää nähtäväksi mutta varmaa on, että haastetta tässä kultakuonossa tulee edelleen emännälleen olemaan :D

Lahjattomien sitä on vaan yritettävä

Joku nimeltämainitsematon pohjosen korppi on monesti tokaissut, että lahjattomat ne reenailee. No emäntä ja veljekset taitavat lukeutua tuohon lahjattomien klaaniin (aina aika ajoin ;) ). Toisen juhannuspäivän aamuna Volvon keula suuntasi kohti Selkietä ja linja- sekä markkeeraustreenejä.

Naiset ensin vaikka heikoille jäille.. Ensin sai vuoronsa kultsutyttö Neela, joka suoriutui markkeeraus ja linjatehtävästään mallikkaasti. Emäntäkään (siis veljesten sellainen) ei suuremmin epäonnistunut damien viskomisessa, kun ei tarvinnut kovin kauaksi heittää :). Sitten oli vellosten vuoro. Tarkoituksena oli tehdä kummallekin n.80m pitkä vesiohjaus sokkona; Eetulle ilman häiriötä ja Elmolle häiriön kanssa. Ensin tuli vuoroon Eetu ja kuinka ollakkaan poika eteni lähes suoraviivasesti osoitettuun suuntaan, kuunteli pilliä ja otti ohjausta. Jotta kaikki ei olisi ihan nappiin mennyt niin palautus tapahtui maita myöten, mutta vauhdilla tuhatta ja sataa. Muuten emäntä oli enemmän kuin tyytyväinen Eetun suoritukseen. No sitten sai vuoronsa Elmo, joka pöllämystyneenä siitä, että ei päässytkään ensimmäisenä hommiin (niinkuin yleensä aina), oli jäänyt autoon "vaikeroimaan" (siltä se todella kuulosti).

Elmon ohjausmatka oli joitakin metrejä pidenmpi kuin Eetun vastaava, eikä lähetys tapahtunut aivan rannasta. No juu, kukas se on mestari vatuloija veteenmenossa??? ELMO... Menenkö-en mene-menenkö??? Ei kun lähetys uusiksi (emännän hampaiden kiristelyä) ja entistä määrätietoisempi käsky: eteen!!! Vielä pieni empiminen ja loiskis Elmo molskahti veteen ja lähti eteen, aivan niinkuin pitikin. No Elmo eteni haluttuun suuntaan kunnes tuli häiriömarkkeeraus maalle koirasta nähden vasemmalle. Elmo kääntyi katsomaan markkeerauksen ja oli aikeissa lähteä etenemään sitä kohti mutta emännän suusta kajahtanut käsky ETEEN sai pojan toisiin ajatuksiin ja matka jatkui emännän haluamaan suuntaan JES! Vielä muutama metri ennen rantaa/ohjausdamia Elmo ajautui emäännä mielestä liiaksi oikealle. Puhallus pilliin ja emännä yllätykseksi Elmo kuunteli ja oikaisi suuntansa suoraan damille. Olisivatko alkukesän väännöt sittenkin tuottaneet jotakin tulosta?? Toivossa on hyvä elellä :D

Treenit jatkuivat Elmon osalta vielä veteenmeno harjoituksilla ja yhdellä ohjaustehtävällä, joka muuten meni hienosti vain parilla pillinpuhalluksella ja suuntamerkillä. Eetulle tehtiin vielä muutama markkeerausharjoitus ja sieltä taas tuli esiin yksin treenaamisen ongema (osin varmaan myös se, että ollaan treenattu niin paljon linjoja), liian vähän markkeerauksia. Markkeeraukset tehtiin veneestä toinen avoveteen ja toinen maalle. Ykkösenä tehtynä kumpikin löytyi mutta auta armias kakkosmarkkeeraukset, aina maalle heitetty haihtui höyrypään mielestä. No harjotellaan, harjotellaan. Lahjattomien sitä vaan on yritettävä ;D

Alla muutamia kuvia treeneistä ja sen jälkeisestä muuten vaan uinnista.

Elmo palauttaa (kuva Minna Siitonen)

Eetu markkeerauksella (kuva Minna Siitonen)

Eetu menossa markkeeraukselle (kuva Minna Siitonen)

Eetu ja Neelan pinkki dami (kuva Minna Siitonen)

Porukkauinti (kuva Minna SIitonen)

"Neeeeela oota minnuu" (kuva Minna Siitonen)

Liehittelyä (kuva Minna Siitonen)

Vauvoja

Rion ja Elmon pennut ovat syntyneet.Synnytys alkoi eilen illalla klo 21.30 ja nyt tuhisee Rion kyljessä 8 kultaista kuonoa, 3 urosta ja 5 narttua :)  Nyt vaan toivotaan onnea pienten karvakuonojen elämäntaipaleelle!

Kesän ensimmäiset kokeilut

Kesän ensimmäinen NOME-koe on nyt sitten kahlattu läpi. Jo perjantaina heti työpäivän päätyttyä oli suuntana Nurmes ja Ylikylän metsästysmaja. Lauantaina olisi veljesten starttien vuoro ja sunnuntain emäntä oli lupautunut olemaan kynä kädessä ALO-luokan sihteerikkönä.

Lauantaiaamu valkeni sateisena ja harmaana. Yllättävää kyllä emäntä ei, yllätyts yllätys, ollut ollenkaan niin jännittynyt kuin oletti olevansa. Elmo oli saanut kunnian aloittaa koko joukon ensimmäisenä ja Eetu numerolla 5. Ennen starttia tuomari kävi kokeen kulun läpi kaikkien aamupäivän ohjaajien kanssa ja sitten aloitettiin. 

ELMO

Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella. Ensimäinen lokki tuli veteen ja toinen maalle korkeaan heinikkoon. Markkeerausmatka ei mielestäni ollut kovin pitkä mutta maasto sitäkin haastavampi. Lähetyspaikan ja pudotuspaikan välissä oli nimittäin leveä, uimalla ylitettävä oja, joka osoittautui monen koiran kompastuskiveksi kokeessa. Elmo nouti ensimmäisen linnun suoraviivaisesti vedestä. Toiselle mennessään Elmokoin meinasi sotkea tehtävän ojan ylityksessä, koska ajautui alkuun liikaa rannan puolelle mutta onneksi muisti kuitenkin pudotuspaikan ja melko pian sai riistan ylös. Seuraavana oli vuorossa hakua. Melko kapealle alueelle heti markkeerauksen oikealle puolelle oli laitettu kaksi riistaa. Markkeeraukset ja rantaviiva vetivät jonkin verran puoleensa mutta sain kuitenkin Elmon hakualueelle, missä se tekikin hyvää hakua löytäen toisen riistoista. Koiran palatessa hausta tuli laukaus ohjaukselle, joka oli vastaavasti sijoittunut markkeerauksista vasemmalle. Ohjausriistalle oli matkaa jotakuinkin 70 metriä. Minua jännitti, kuinka saan Elmon etenemään matalassa rannassa tarpeeksi suoraviivaisesti syvemmälle, ja aiheesta. Tyylilleen uskollisena Elmo vatuloi rantavedessä, kun ei nähnyt missään mitään noudettavaa mutta onneksi (huh huh) sain sen etenemään syvemmälle, minkä jälkeen ohjauksessa ei ollut suurempia ongelmia. Olisi tietenkin toivonut ohjauksen olevan vielä suoraviivaisempi mitä se oli mutta tyytyväinen siihen, että Elmo kuuteli jokaisen pillin puhalluksen ja otti ohjausta :) Näin riista saatiin sieltäkin talteen.

Seuraavana oli vuorossa ohjattu hakutehtävä. Koira piti ohjata kaislikon ja ojan yli pellolle ja sieltä edelleen n. 70 metrin päässä olevalle saarekkeelle tai oikeastaan sen reunalla olevalle ojalle. Koira piti saada pysymään ojassa ja etsimään sen pohjalla oleva fasaani, jonka paikkaa ohjaaja ei tiennyt. Elmo suoriutui tehtävästä mallikkaasti ja niin oli fasu emännän kädessä.

Viimeisessä osiossa jatkettiin melko helpossa maastossa olevalla vapaalla hakutehtävällä. Elmo teki töitä tasaisella vauhdilla ja löysi riittävän määrän riistaa. Hakutehtävässä oman jännityksensä tilanteeseen toi yhtä-äkkiä hakuruutuun ilmestynyt valkoinen pikkukoira, joka tuli ihmettelemään kokeen kulkua. Elmon haku keskeytyi siksi aikaa, että häiriö saattin pois alueelta. Onneksi keskeytys ei vaikuttanut poikaan vaan se jatkoi tehtäväänsä entiseen malliin. Emäntä sai hyvillä mielin poistua koepaikalta jännittämään tuloksen julkaisemista, niin ja starttia Eetu höyryläisen kanssa samaisessa kokeessa muutaman koirakon jälkeen.

EETU

Eetun vuoro tuli muutaman koirakon käytyä tekemässä tehtäviä vaihtelevalla menestyksellä. Liekö emännän rauhallisuus (ihan oikeesti rauhallisuus) ja hieman muuttunut johtajuussuhde koiran kanssa vaikuttaneet mutta Eetu kulki kiskomatta, silti innokkaana, koko matkan starttipaikalle. 

Ensimmäinen markkeeraus löytyi suoraviivaisesti mutta Eetu sotkeutui toista hakiessaan ylitettävään ojaan ja ajautui uudelleen rantaa ja unohti tiputuspaikan. Jotta saamatta jäänyt riista ei jäisi vaivaamaan, tuomari antoi luvan lähettää koiran toiseen noutoon ja pienen etsiskeluýn jälkeen riista saadaan talteen mutta tehtävä tietenkin oli jo menetetty. Hakuruudussa Eetu työskentelee tehokkaasti ja riista emännälle käteen. Siten se eniten emäntää jännittänyt osio, ohjaus. Eetu saadaan etenemään jonkin matkaa, kunnes se huomaa lähellä olevan lumpeenlehden, mikä pitää käydä tarkistamassa. No peli ei vielä ole menetetty. Eetu saadaan etenemään kunnes se päättää kääntyä takaisinpäin, kun sitä koetetaan kääntää etenemään enemmän vasemmalle. Emäntä puhkuu ja viittoo ja korottaa ääntään ja kuinka ollakkaan poika ottaa uudelleen suunnan kohti ohjausriistaa MUTTA usko loppuu kesken n 3-4 metriä ennen riistaa ja sitten eivät pillitykset enää auta. Eetu uida porskuttaa emäntää kohti ja tuomari pyytää kutsumaan koiran luokse ja se on sitten siinä, Eetun eka AVO-startti.

Emäntä ei kuitenkan ole pettynyt vaikka tietty koe olisi olut kiva kahlata läpi ja tottakai tulos olisi ollut iloinen yllätys, himmeämpikin sellainen. Kuitenkin Eetu osoitti hurjaa kehitystä viime kesään verrattuna. Ensimmäinen + siitä, että koira pysyi koko ajan emännän hallinnassa. Toinen + (+++) kaikki löydetyt riistat pysyivät koiran suussa ja tulivat emännälle käteen asti, eikä Eetu-pojan suu ollut kertaakaan levoton riistojen kanssa  :)))

Tästä on kuitenkin mukava jatkaa reenaamista ja kyllä me se tulos vielä napataan, toivottavasti jo tänä kesänä :).

Niin se Elmon tulos... MYÖ SITTEN SAATIIN LUPA OSALLISTUA SINNE VOITTAJALUOKKAAN!!! 

Kylläpä oli kerrankin emännällä suu messingillä :D ja vihdoin tuli sitä kaivattua lisäpotkua treenaamiseen. Loppukesä sitten näyttää missä vaiheessa emäntä sinne voittajaluokkaan uskaltautuu, mutta se on päätetty, että se tulee tapahtumaan tänä kesänä. OI OI VOI VOI!! Mitähän tästäkin tulee??

Ohjausta

Kolme kultaista sisarusta, yksi niistä puolikas sellainen (siis sisarus ei puolikas kultainen), emäntineen olivat sopineet yhteisistä ohjaussulkeisista eräälle alkukesän päivälle(tai siis emännät keskenään olivat sopineet). Tällä kertaa wellosten sukulaisriesojen apuohjaajat Inkeri ja Rinkeli jätettiin päiväunille isänsä valvovan silmän alle ja Riesoistakin mukaan pääsi vain yksi, The Prinsessa. Koirat sullottiin Volvoon ja huristeltiin muutaman kilometrin matka läheiselle metsälammelle ajatuksena treenata ohjauksia.

Perille päästyä kultaiset jätettiin metsään odottelmaan, kun emännät tarpoivat pitkin suolammen reunamia nakellen dameja sinne ja tänne koirien päänmenoksi. Elmo sai aloittaa ja kaikki menikin ensiyrittämällä nappiin. Erittäin suora linja lammen reunan suuntaisesti vain muutamalla pillityksellä ja käskyllä. Emäntä jo luuli, että edelliset treenit Kuusenoksalla olivat tuottaneet toivotun tuloksen, ei yritystäkään rannallenousemisesta.

Mutta kuinkas sitten kävikään?? Pienen huilin jälkeen tehtiin sama linja uudelleen häiriön kanssa. Ohjauksen aikana tuli heitto reilusti koirasta nähden takaviistoon. No siitä selvittiin kiellolla ja suunta saatiin takaisin ohjausdamille päin mutta kuinkas ollakaan ranta alkoi houkuttaa Elmo-poikaa ja pillistä ja emännän huitomista käsimerkeistä ei ollut minkään valtakunnan hyötyä. Huitokoon vaan, minä kyllä tiedän, että ne damit ovat tuolla (kun jo kerran kävin siellä ja näin) ja sinne pääsee paljon nopeammin maata pitkin tuumaili Elmo ja eteni määrätietoisesti rantaa kohti. Nytpä tuli emännille hoppu. Yksissätuumin Elmo rukka työnnettiin armottomasti takaisin veteen ja yhä uudelleen komennettiin etenemään haluttuun suuntaan. No sitekä ja kovakalloinen koira kun on yritti Elmo aina vain tarmokkaasti nousta rantaan mutta joutui lopulta luovuttamaan ja etenemään damille vesiteitse. Työvoitto emännälle, joka on tänä kesänä päättänyt ottaa welloksilta turhat luulot pois. Saas sitten nähdä kuin emännän käy :).

Nuorempi vedos, Eetu-höyryläinen, on väläytellyt vedessä työskennellessään positiivista valoa emännän välillä niin synkkiin vesitreenitunnelmiin; hyvillä mielin siitä :)

Alla muutamia kuvia metsälammen meiningistä.

 

ETEEN!

Elmo palauttaa...

                                     Eetu odottaa ohjeita :) ja

                                                                          

                                                               palauttaa.

Ja kovakalloiset sisarukset odottavat vuoroaan

Ilokseni voin tähän loppuun todeta, että muutama päivä tämän treenin jälkeen nuo kovakalloisetkin menivät vesiohjauksensa mukisematta. Jospa se vanhakin oppisi jotakin? Toivossa on hyvä elää ainakin näin koekauden alussa.

(valokuvat Miia Laurila)

Kaikenlaisia kuulumisia

Taas kerran vakaasta päätöksestä huolimatta blogin päivitys on vähän sieltä tännepäin. Aikaa kaikkeen ei vaan millään tahdo riittää. Mutta kokeillaan taas vaikka tunnetusti kesä on huomattavasti kiireisempää aikaa kuin talvi. Vaan katellaan...

Talvi pakkasineen meni yhdessä hujauksessa. Onkohan se näin, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika tuntuu etenevän? Vai liekö osa syynä se, että tulin kevättalven aikana vaihtaneeksi työpaikkaa, tosin vain väliaikaisesti. Kaiken uuden parissahan aika tutuu kuluvan nopeammin.

Viime syksynä suunnittelin jääväni pois paikallisen noutajakerhon NOME-toimikunnasta mutta vuodenvaihteen jälkeen huomasin kuitenkin istuvani kokouksissa entiseen malliin. Kevään ohjelman kuului myös SNJ:n järjestämä koulutusohjaaja kurssi Uuraisilla ja tietysti jo perinteeksi jäänyt WGW Kusankosken ympäristössä. Siis mukana ollaa edelleen..

Jos emäntä vanhenee, niin tekevät myös koirat. Elmo täytti kuukausi sitten jo 6v. ja harmaantuu hienostuneesti niinkuin herrasmiehen kuuluukin harmaantua. Elmon kevääseen mahtuu kaikenlaista. Tunnetustihan Elmo on aina ollut erittäin kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen yksilöistä rotuun katsomatta mutta nyt poika pääsi ihan tositoimiin, onneksi oman rotunsa edustajan kanssa. Tyttöystävä löytyi pääkaupunkiseudulta ja pariviikkoisen vierailun tuloksena odotellaan pentuja syntyväksi juhannuksen tienoilla. Enemmän Rion ja Elmon pennuista ja niiden odotuksesta voit lukea blogista  http://kennelresound.blogspot.com/

 

Eetu on edelleen Eetu vaikka voissa paistaisi. Toki hieman (lue vähän) rauhoittumista ja kypsymistä on emännän mielestä tapahtunut. Tai voihan syynä olla myös se, että emäntä on ollut entistä määrätietoisempi velloksen kanssa. Tämän kevään WGW (Weljesten Golden Weekend) antoi oivia apuja johtajuuteen liittyen ja täytyy kyllä rehellisesti myöntää (toiset ovat sen tietenkin tienneet jo vuosia), että kyllähän se Eetu on tainnut olla hieman niskanpäällä tässä johtajuus asiassa mutta vain tähän asti. Nyt ovat roolit vaihtaneet paikkaa ja sekös poikaparan päätä vaivaa. Mielenkiinnolla odotan ensikesän koetoksia AVO-luokassa.

Treenaaminen kesän koekoetoksiin on täydessä vauhdissa. Vielä ei emännys ole uskaltautunut starttaamaan, mutta ensimmäiset koeilmoittautumiset on jätetty ja kutsuja odotetaan jännityksellä. Koirien ja emännän koekunto vaan taitaa olla vielä pahasti talviterässä. Pellolla/maalla molemmat toimivat suht' mukavsti, pilliä maltetaan kuunnella ja Eetukin pääsääntöisesti etenee haluttuun suuntaan...siis maalla. Tosin vesitreenejä on päästu tekemään vasta puolenkymmentä kertaa, joten toiveissa on petraamista tuolla saralla. Kerrottavaa kovakallojen treeneistä susirajan metsälammilla olisi vaikka kuinka mutta katsotaan sitä tuonnempana (jos emännän aika antaa myöten kirjoitella :) )   

 Alla vähän kuvia keväältä                                                                                 

WGW  Pääsiäisenä 2011 Elmo ja emäntä Nevalaisen Heikin koulutusryhmässä

                                      Elmo ja ihana kanipallo

                           Elmo palaamassa lähihakutehtävältä.

                                        Tehtävään lähetys

                                             Eetu palauttaa

                               Eetu emäntineen Bengtin opissa : )

                                          Pihahommissa

                                Mitä ne veljekset kyttäävät???

                            Hei sehän on pitkäkorva iltapalalla!!!! :)

Lunta,lunta ja vielä kerran lunta

Niin se vaan taas vuosi vaihtui uuteen. Tammikuu on jo reippaasti yli puolen välin ja päivä alkaa pikkuhiljaa pidentyä :). Talven säät ovat taas koetelleet emännän hermoja. Ennen joulua lumitilanne täällä susirajalla oli kohtalaisen siedettävä mutta pakkanen paukkui yli sietorajan, ainakin silloin kun itsellä olisi ollut mahdollisuus ulkoilla. Nyt kun päivä on jo hieman pidentynyt, eikä olisi enää ihan pilkkosen pimeää työpäivän jälkeen, ollaan sitten taas hukkumassa tuohon lumenpaljouteen. Lenkit koirien kanssa ovat typistyneet hihnalehkkeihin lähikorttelissa, koska A on joko liikaa pakkasta tai B et voi liikua missään (missä koirat voisivat olla irti) koska on niin paljon lunta. Aina alkutalvesta näyttää mukavalle, kun luonto saa valkean peitteen ja on niin kaunista mutta rajansa se on siinäkin. Tekisi jo mieli treenaamaan koirien kanssa mutta minnekkäs menet?? ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Emännä ärtymysestä ja ajoittaisista kiukunpuuskista huolimatta koiraveljekset voivat tällä hetkellä ihan mukavasti. Meillä asustellut nenäpunkki saatiin häädettyä ja Eetun niiskutus loppumaan. Elmokin alkaa näemmä uudelleen kasvattaa karvaa pois tiputetun tilalle. Karvan vaihdon lisäksi Elmon hormoonit tuntuvat hyrräävän lähiseudun kaikenkarvaisille tyttösille niin, ettei ruoka (herkkupaloja lukuun ottamatta) aina oikein tahdo maistua. Eetu puolestaan höyryää entiseen malliin ja aiheuttaa emännälle aina vain lisää harmaita hiuksia. Elmo vanhenee ja  harmaantuu myös ja sekin luo emännälle omat paineensa ensi kesää ajatellen. (Kylläpä on harmaata tämä elämä....)

Nyt täytyy emännän yrittää alkaa kääntää ajatuksiaan positiivisiksi; Päivä pitenee, lumi sulaa, ilma lämpiää... Vedetään henkeä, että jaksetaan taas treenata kaikki mahdollinen vapaa-aika:) Ja kuinka ollakaan kohta onkin jo huhtikuu ja odotettu WGW (Weljesten Golden Weekend). Eteenpäin sano mummo lumessa;kyllä se siitä...