Tulosten metsästystä

Ei pöllömpi viikonloppu takana :) Omissa Roukalahden kokeissa kumpikin veljeksistä pääsi taas metsästämään tuloksia omissa luokissaan. Voittajaluokassa järjestettiin kaksi koetta, joten Elmo sai ahkeroida kumpanakin päivänä. Eetu puolestaan pääsi töihin vasta sunnuntaina, jolloin järjetettiin avoimenluokan koe.

Lauantai-aamuna Elmo starttasi voittajaluokan toisessa parissa. Ohjausta lukuunottamatta, Elmo teki erinomaista työtä. Kakkosmarkkeeraus sujui ongelmitta, samoin ohjaukselle heitetyn häiriömarkkeerauksen nouto ohjauksen jälkeen, mutta ohjaus oli taas raskas. Elmo oli mielessään päättänyt, että ohjausriista on siellä minne kakkonen oli tippunut. Koira kuunteli pilliä hyvin mutta se ei edennyt alkuun lainkaan haluttuun suuntaan.Kovalla työllä se saatiin kuitenkin ohjausriistalle ja riista emännän käteen. Haku olikin sitten Elmomaiseen tyyliin tehokasta ja ei siinä nokkka kauan tuhissut, kun kaikki tarvittavat riistat olivat emännän kädessä. Tuloksena VOI 2 :)

Sunnuntaina kisattiin sitten piirinmestaruudesta. Koe aloi hyvin matalalla häiriömarkkeerauksella (tavi) rantamutaan, minkä jälkeen koira lähetettiin ohjusriitalle. Ohjaus riistan oikealla puolella oli hakualue, jonne koiraa ei saanut tietenkään laskea. Yllätys yllätys.. Elmohan meni sen ohjauksen yllättävänkin hyvin ja häiriömarkkeerauskin löytyi suoraviivaisesti. Seuraavana vuorossa oli ohjattu haku, mikä ei meiltä tällä kertaa onnistunut. Kakkosmarkkeerauksen toinen riista jää myös saamatta tällä kertaa. Molemmissa epäonnistuneissa tehtävissä olisi emäntä, näin jälkikäteen mietittyään, voinut ehkä hieman omalla toiminnallaan helpottaa koiran onnistumista, mutta oppia ikä kaikki. Haussa Elmolla ei ollut taaskaan mitään ongelmaa ja se oli sitten siinä, meidän ensimmäinen piirinmestaruus startti. Niin ja tulokseksi saatiin VOI 3. 

No entäpä sitten Eetu-höyryläinen... Eetu starttasi avoimenluokan kokeessa numerolla 1 ja höyrysi omaan Eetumaiseen tapaansa,kun emäntä otti sen autosta. HUOH.. Mitähän tästäkin tulee. Mutta kai emäntä on sittenkin oppinut jotakin käymissään koulutuksissa :) Kevään WGW: oppeja soveltaen hän sai kun saikin höyrypään rauhoittumaan ja kun koepaikalta kuului käsky SEURAAVA! Eetu seurasi, jos nyt ei aivan rauhallisesti, niin ainakin hallitusti emännän vasemmalla puolella. Koe eteni siten, että ensin tuli kaksi laukausta koirakon kävellessä rantaa kohti, vesiohjaus, ohjattu haku pellonpientareelle, vapaa haku ja kakkosmarkkeeraus. Ja voi hitsin hitsi.. höyryläinen ei höyrynnyt ollenkaan, vaan teki kaiken aivan uskomattoman hienosti ja vauhdikkaasti mutta, aina se mutta. Tuodessaan tavia vesiohjauksesta Eetu jostain käsittämättömästä syystä pudotti riistan kolmen metrin päähän emännästä eikä ottanut sitä uudelleen suuhunsa vasta kun emännän toisesta kehoituksesta. Kaikki muut riistat tulivat kauniisti käteen, se ällö korppikin... Tuo tavin pudottaminen maksoi meille sen ykköstuloksen, mikä kieltämättä hieman kismittää. No AVO 2- tulos kuitenkin saatiin ja tieto siitä, että koira teki muutoin kokeen kaikki tehtävät aivan upealla tavalla ja että edellisessä kokeessa kadoksissa ollut hakuinto löytyi jälleen, lämmitti emännän sydäntä :) 

Ja harjotukset jatkuu...

Nollabileitä ja onnistumisia

Reissussa rähjääntyy mutta kylläpä oli taas mukava reissu. Tällä kertaa suuntana oli Keskipohjanmaa ja Nivalan noutajien järjestämä nome-B koe. Ajomatkaa Volvon mittariin kertyi kutakuinkin 770 km ja nyt viikonlopun jälkeen emäntä tuntee tuon matkan rasitukset jo ennestään raihnaisessa selässään. Vaan kaikesta huolimatta kannattipa kuitenkin reissuun lähteä; tavata mukavia ihmisiä, ennestään tuttuja ja uusia, kuunnella pohjanmaan mukavaa murretta, istuksia laavulla nuotion ääressä ja seurata koirakkojen suorituksia, niin ja tietysti itse päästä starttaamaan omien koirien kanssa.

Vaikka Eetun kanssa ei tällä kertaa tulosta saatukaan, kokeen kaaduttua puutteisiin ohjattavuudessa ja haussa, niin ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... No ei vainenkaan reenataan lissäää.... : ) ja ei nuo illalla vietetyt nollabileet olleet yhtään hullummat. Jekku, sisäisesti nautittuna, lievitti mukavasti päivän pettymyksiä. Kiitoksia vaan kohtalotovereille :)

Elmo ja emäntä olivat tulikokeessaan sitten sunnutaina. Aamu alkoi starttinumeron arvonnalla ilmoittautumisen yhteydessä. Meille tuli numero 10 (sama kuin Eetulla edellisenä päivänä), joten starttaisimme vasta toiseksiviimeisessä parissa. Emäntä ennätti seurata toisten suorituksia ja jännittää tovin ennen omaa vuoroaan...

No mitä tuosta nyt sitten sanoisi, ensimmäisestä voittajaluokan kokeestaan? Harppaus avoimesta voittajaan tuntuu melkoisen suurelta. Markkeeraukset vaikeutuvat, ohjausmatka pitenee ja haku on vaativampi. mutta joskus se vaan on uskallettava tehdä se ensimmäinen yritys.

Koe alkoi mielestäni melko vaativalla ykkösmarkkeerauksella, jonka Elmo suoritti melko vaivattomasti. Tosin se joutui jonkin aikaa pyörimään alueella mutta ei käyttänyt siihen kohtuuttomasti aikaa ja riista saatiin talteen. Seuraavana oli vuorossa ohjaus, jota emäntä jännitti eniten alkuviikon surullisen kuuluisan uomauittotreenin jälkeen. Elmo eteni vaihtelevalla menestyksellä kohti ohjausriistaa ja emännän ääni koveni ja koveni ohjauksen edetessä muistuttaen lähinnä sumusireeniä(näin jälkeenpäin ihan hävettää!!! Voi kun joskus oppisi ohjaamaan eleettömästi ja hiljaisella äänellä) Ohjaus oli melkoisen raskas mutta lopulta Elmo ohjautui oikealle alueelle. Elmon riistan palautus herätti katsojissa hilpeyttä, kun se toi emännälle kaksi ohjausriistaa kerralla :). Ohjauksen jälkeen siirryttiin markkeeraustehtävään. Kolmosmarkkeerauksen ensimmäinen heitto tuli etuoikealla olevasta saaresta ja sen perään kakkonen vasemmalla olevasta veneestä kummallekin puolelle venettä. Elmo suoriutui kakkosesta nopeasti ja nouti myös kolmannen itsenäisesti, joskaan sillä ei ollut aivan tarkkaa mielikuvaa pudotuksesta.  Jäljellä oli vielä haku, joka oli laajempi mitä Elmo koskaan oli tehnyt. Hakualue sijoittui kahteen eri osaan. Toisella puolella oli korkeaa heinää kasvava saareke, mistä piti löytää kaksi riistaa. Toisella puolen helppokulkuinen kostea maasto mutta koiran tuli edetä myös kosteikon takana olevan uoman yli saareen, jossa oli riistoja. Elmo aloitti haun vauhdikkaasti saaden melko nopeaan tahtiin talteen neljä riistaa. Neljättä riistaa palauttaessaan Elmo näytti hieman väsähtäneeltä ja se jäikin juomaan vettä uomasta, jonka yli sitä oli lähetetty hakuun. Koira saatiin kuitenkin lähtemään uoman toiselle puolelle, mihin se jäi vatuloimaan etsi -käskystä huolimatta. Syykin siihen selvivi pian kun Elmo kävi isommille tarpeilleen kaislikon reunaan. Tämän jälkeen työ jatkui ja Elmo toi emännän käteen saaresta etsimänsä lokin.

Huh huh, koe oli kahlattu läpi ja Elmo oli suorittanut kaikki tehtävät ainakin jollakin lailla. Ensimmäisessä voittajaluokan startissa meitä "rankaistiin" raskaasta ohjauksesta ja kolmosmarkkeerauksen viimeisen noudon epäröinnistä sekä hakuinnon hiipumisesta haun loppua kohden, mutta mikä mukavinta ensimmäsiestä startista saatiin tulos VOI 3. Kaikkein tärkeintä oli se, että Elmo suoritti kaikki tehtäväalueet vaikkakin vielä hieman haparoiden. Tästä on hyvä jatkaa :)

Kiitokset Nivalan noutajille mukavasta viikonlopusta, mahtavista koemaastoista ja kivoista kokeista, niin ja ruokakin oli hyvvää. Voipi olla , että Pohjois-Karjalan emäntä koirineen tullee toisenkin kerran vierailemmaan, mikäli vaan starttipaikan saapi.