Lunta,lunta ja vielä kerran lunta

Niin se vaan taas vuosi vaihtui uuteen. Tammikuu on jo reippaasti yli puolen välin ja päivä alkaa pikkuhiljaa pidentyä :). Talven säät ovat taas koetelleet emännän hermoja. Ennen joulua lumitilanne täällä susirajalla oli kohtalaisen siedettävä mutta pakkanen paukkui yli sietorajan, ainakin silloin kun itsellä olisi ollut mahdollisuus ulkoilla. Nyt kun päivä on jo hieman pidentynyt, eikä olisi enää ihan pilkkosen pimeää työpäivän jälkeen, ollaan sitten taas hukkumassa tuohon lumenpaljouteen. Lenkit koirien kanssa ovat typistyneet hihnalehkkeihin lähikorttelissa, koska A on joko liikaa pakkasta tai B et voi liikua missään (missä koirat voisivat olla irti) koska on niin paljon lunta. Aina alkutalvesta näyttää mukavalle, kun luonto saa valkean peitteen ja on niin kaunista mutta rajansa se on siinäkin. Tekisi jo mieli treenaamaan koirien kanssa mutta minnekkäs menet?? ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Emännä ärtymysestä ja ajoittaisista kiukunpuuskista huolimatta koiraveljekset voivat tällä hetkellä ihan mukavasti. Meillä asustellut nenäpunkki saatiin häädettyä ja Eetun niiskutus loppumaan. Elmokin alkaa näemmä uudelleen kasvattaa karvaa pois tiputetun tilalle. Karvan vaihdon lisäksi Elmon hormoonit tuntuvat hyrräävän lähiseudun kaikenkarvaisille tyttösille niin, ettei ruoka (herkkupaloja lukuun ottamatta) aina oikein tahdo maistua. Eetu puolestaan höyryää entiseen malliin ja aiheuttaa emännälle aina vain lisää harmaita hiuksia. Elmo vanhenee ja  harmaantuu myös ja sekin luo emännälle omat paineensa ensi kesää ajatellen. (Kylläpä on harmaata tämä elämä....)

Nyt täytyy emännän yrittää alkaa kääntää ajatuksiaan positiivisiksi; Päivä pitenee, lumi sulaa, ilma lämpiää... Vedetään henkeä, että jaksetaan taas treenata kaikki mahdollinen vapaa-aika:) Ja kuinka ollakaan kohta onkin jo huhtikuu ja odotettu WGW (Weljesten Golden Weekend). Eteenpäin sano mummo lumessa;kyllä se siitä...