Elmo

Elmo ja luu

Elmo poseeraa

Kengänheittoleikki menossa

Ja luu maistuu...

Eetu

Eetu vahtipaikalla pensasaidan sisällä.

Mister-kisoja odotellessa

Kerrankin paikallaan...

Seuraa haetaan

Kuvasta näkyy viimeisen viikon pääasiallisimmat tekemiset eli nukkumista, lepäilyä ja taas nukkumista. Kaunis kesä parhaimmillaan ja mitään ei tapahdu. Emäntä könkkää kummallisten keppiensä kanssa, eikä lähde talosta minnekään, korkeintaan istumaan terassille takapihalle. Hyvä että edes enää rapsutusetäisyydelle pääsee kun on väisteltävä kyynärsauvoja ja emännän kipsin peittämää ja kuulemma kipeää jalkaa. Ei puhettakaan treeneihin lähtemisestä...ei. Johan tässä koiraveljekset vallan tylsistyvät. Onneksi sentään viikonloppuna isäntä vei juoksemaan ja uimaan, sai jopa noutaa muutaman dummynkin, vaikka ei se kyllä kunnon treeniä ollut.Mukavaa kuitenkin.

Kaikenlaista on pitänyt pikkuveikan kanssa kuitenkin keksiä emännän päänmenoksi. Erilaisten tavaroiden, kuten kenkien, sukkien, t-paitojen,alusvaatteiden ym., levittely pitkin pihamaata kuuluu päivittäisiin touhuihin. Saapa edes hieman noutotreeniä kun emäntä laittaa hakemaan tavarat pois. Emäntä ei kylläkään kauheasti välitä tästä leikistä ja varsinkaan siitä kun perheen vaatekerta lojuu pitkin pihamaata. Mutta minkäs teet, jotain tekemistä täytyy koirallakin olla.

Että tällaista täältä tälläerää. Täällä olisi siis kaksi kultaista weljestä vailla seuraa ja aktiviteettejä.

Terveisin Elmo (ja Eetu)

Ps. emännän huomautus, annetaan vain lainaan

Pakkolomailua

Voi elämän kevät tätä epäonnea! Sitä ei paljon tarvita kun kaikki suunnitelmat heittävät häränpyllyä. Ihan tavallinen iltalenkki weljesten kanssa johti emännän invalidisoitumiseen useiden viikkojen ajaksi.

Ainahan emäntä on ollut altis tapaturmille (sehän on jo lähes vitsi kavereiden keskuudessa) mutta kaikelta vakavammalta on tähän asti onnistuttu välttymään. Vaan nyt kolahti ja kunnolla. Miten kukaan voi liukastua ja katkaista koipensa keskellä kesää???

Lenkkipolun reuna oli sateen jäljiltä mutainen ja liukas ja siihen emäntä ressu onnistui polkaisemaan sillä seurauksella, että nilkka muljahti ympäri. Kävely loppui siihen paikkaan ja emännältä pääsi melkoinen poru. Mahtoi olla koomisen näköistä (muiden mielestä, ei emännän),kun kaksi kultaista noutajapoikaa pyörivät ja hyppivät kaatuneen emäntänsä ympärillä, tökkien kuonolla ja luullen että tämä on jokin uusi leikki. Tosin meni tovi ennenkuin ketää tuli paikalle. Emännältä alkoivat olla vitsit vähissä. Yleensä aina mukana oleva kännykkä koristi tällä kertaa eteisen hyllyä, joen siitä ei apuja saanut. Matkaa kotiin oli kutakuinkin 100 metriä, niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Kipu ja turvotus nilkan seudussa paheni koko ajan.

Vihdoin rinssi uljas ratsullaan (eläkeikää lähestyvä ystävällinen koiraihminen polkupyörällä)tuli paikalle ja otti tilanteen haltuunsa.Emäntäkin alkoi rauhoittua. Avulias auttaja haki autonsa, laittoi kummastuneet weljekset autoon sekä auttoi emännän kyytiin ja toi kotiin.
Kotoa matka jatkui mutaisten vaatteiden vaihdon jälkeen kohti terveyskeskuksen päivystystä ja sieltä röntgenkuvauksen jälkeen edelleen sairaalan kirurgian päivystykseen. Sen verran pahasti oli jalka murtunut, että se jouduttaisiin korjaamaan leikkauksella.

Nyt muutama päivä tapahtuneen jälkeeen emäntä makoilee olkkarin sohvalla ja koettaa saada aikansa kulumaan. Oikeaa jalkaa koristaa komea violetti kipsi ja mustelmista siniset varpaat. Kipulääkkeitä kuluu tasaiseen tahtiin. Kaikki kesän suunnitelmat menivät uusiksi. Ei ratsastuskurssia, minkä piti alkaa viikon kuluttua. Ei treenejä Elmon ja Eetun kanssa. Kaikki suunnitelmissa olleet nomekokeet jäävät käymättä... :( Vähemmästäkin mennee suu mutrulleen....

Ainakin kuusi viikkoa kipsi on kintussa. Pakkoloma siis edessä ja jotain tekemistä pitäisi keksiä. Vaan mitä?? Pelkkä sohvalla loikoilu ei kauheasti houkuttele vaan minkäs teet. Nyt ainakin saa nukkua tarpeeksi... Vaan mitä tuumaavat aina vauhdikkaat weljekset tällaisesta laiskottelusta? Sen aika näyttää...

Syntymäpäivä

Kaksi vuotta sitten Trine synnytti tähän maailmaan monta suloista kultaisen noutajan pentua. Yhden niistä saimme ilostuttamaan (ja rehellisyyden nimissä joskus myös vihastuttamaan )elämäämme. Paljon on yhdessä touhuttu ja lisää on luvassa toivottavasti monta monituista vuotta. Siispä.....

ONNEA EETU !

9.7.2009

Onnittelut myös Remo, Turo, Rusko, Eikka, Figo, Essi, Bloom ja Ebba (toivottavasti kaikki menivät oikein)

"Jos ihmiset rakastaisivat toisiaan yhtä paljon kun koiriaan,maailma olisi paratiisi" - James Douglas -

Koejännitystä ja muita jorinoita

Vihdoin on tullut kesä ja kärpäset! Kesälomaa täytyy vielä tovi odotella mutta on mukava kun on valoisia tunteja lähes vuorokauden ympäriinsä ja lämmintäkin on jo ollut mukavasti.

Perinteiseen tapaan näin viikko ennen keskikesän juhannusjuhlaa Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistys järjesti kaksipäiväisen NOME-kokeen Roukalahdessa Joensuun liepeillä. Emäntäkin oli vastoin kaikkia suunnitelmiaan ilmoittanut Elmon ensimmäiseen AVO-luokan starttiinsa. Kaksikko oli sijoitettu lauantain aamupäiväryhmään, mikä tiesi sitä, että herätys aamulla tapahtui kohtalaisen aikaisin ja emännältä jäi taas kerran aamukahvit juomatta (se iänikuinen jännitys).

Matkaan päästiin ajallaan ja kokeen keskuspaikkana ollut majakin löytyi ensiyrittämällä. Meidän vuoromme oli startata kokeessa viidentenä, joten emäntä ennätti seuraamaan parin ensimmäisen koirakon työskentelyä ennen omaa vuoroa. Ennen ensimmäisen koirakon starttia tuomari selosti kokeen kulun. Mitä pidemmälle tuomarin selostus eteni sitä vihreämmäksi emännän naaman väri muuttui. Nyt taidettiin haukata liian suuri, siis todella liian suuri palanen.... Ensinnäkin maasto oli sellainen, ettei Elmo ollut kuuna kullan valkeana sellaisessa maastossa työskennellyt. Toiseksi emäntä tiesi varmasti, ettei Elmo olisi ohjattavissa uomaa pitkin ohjausriistalle. Markkeeraus tulisi olemaan linjassa, toinen tulisi veneen taakse avoveteen toinen kaislikkoon veneen eteen. Hakualueella kolme lokkia sijoittuivat kaislikon ja avoveden rajamaille ja kaksi riistaa, korppi sekä fasaani kuivalle maalle. Kaiken kaikkiaan meille tosi raskas maasto.

Odottavan aika on pitkä varsinkin kun jännittää maha kuralla, hiostava seisova ilma saa paidan liimautumaan kiinni selkään ja hermostuttavan ininän säestämänä hyttyset kuppaavat veresi lähestulkoon tyhjiin ja jättävät jälkeensä sietämättömän kutinan. Sitten vihdoin kuuluu metsän keskelle huuto SEURAAVA!!! Herranen aika... nytkö se tapahtuu?Elmo vetää haulikonlaukauksien innoittamana kohti koepaikkaa, ei raukka vielä tiedä mitä kaikkea sen odotetaan tekevän/osaavan. Tuomari puristaa emännän hiestä märkää kättä ja toivottaa tervetulleeksi kokeeseen. Liuta tuttuja kasvoja seuraa silmä tarkkana koirakon edesottamuksia. Koe alkaa ohjauksella, mikä menee emännän oletusten mukaisesti pieleen. Elmo ei suostu etenemään uomaa pitkin. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi ehkä ollut viisasta antaa sen mennä rantaa pitkin lähemmäs riistaa ja laittaa sitten uoman yli, mutta jännittyneen ja kokemattoman ohjaajan mieleen se ei koetilanteessa sattunut pälkähtämäänkään. Markkeeraukset Elmo sen sijaan hoiti mallikkaasti vaikka ei mielestäni nähnyt kunnolla ensimmäistä heittoa. Raskas vetinen maasto markkeerauspaikalla verotti Elmon voimia ja hakualueella se hakeutui heti helpompaan maastoon kuivalle maalle, mistä se nopeasti toikin siellä olevat kaksi riistaa. Sitten alkoikin kovin homma. Piti saada Elmo takaisin raskaaseen korkeaan heinikkoon, missä ei voinut uida eivätkä jalat kunnolla yltäneet pohjaan. Vesialueelta saatiin talteen vain yksi lokki ja koe oli siinä. Tässä vaiheessa emäntä ei enää jännittänyt. Emännän mielestä Elmo oli suoriutunut ensimmäisestä kokeestaan hyvin (tietenkin se ohjaus oli mitä oli, mutta siitä voi emäntä kasoa peiliin ja etsiä syyllistä tähän puutteeseen sieltä) Maasto oli tällä kertaa meille vielä turhan raskas ja on vielä paljon parannettavaa monessa asiassa mutta MYÖ SAATIIN TULOS!!!! :)

YLEISVAIKYTELMA KOEPÄIVÄKIRJASTA:
Yhteistyöhaluinen ja kuuliainen koira, joka vielä tarvitsee selkeästi rutiinia tehtävien suorittamiseen. Ohjauksen epäonnistuminen ja puutteet haussa laskevat palkintosijaa. Tuloksena AVO 3.

Tänä kesäisen kuumana viikonloppuna saatiin (Elmo sekä emäntä) taas yksi koekokemus lisää ja on taas mukava jatkaa harjoittelua kohti seuraavia koitoksia. Viikonloppu herätti myös emännässä monia ajatuksia koirien kanssa kisaamisesta ja siitä miten eri tavalla koirien omistajat ja ohjaajat kokeisiin suhtautuvat. Siitä miten erilaisin tavoittein eri ohjaajat kokeeseen osallistuvat. Toiset hakevat pelkästään ykköstulosta ja keskeyttävät jos tulokseen ei ole mahdollisuus päästä kun toiset taas antavat koiran suorittaa tehtävät loppuun ja tyytyvät himmeämpiin palkintosijoihin. No kukin tyylillään. Tämä emäntä uuden luokan (AVO) noviisina kuuluu ryhmään tyytyväinen tuloksesta, ainakin toistaiseksi. (Asiaa voi tietenkin tarkastella muutaman AVO vuoden kuluttua uudelleen??? ;))

Nyt astellaan kohti uusia haasteita. Tuleviin koitoksiin (Elmon) on papereita laitettu vetämään ja vesiohjausten tehoharjoittelua on tiedossa. Eikä tietenkään pidä unohtaa treenejä ADHD-Eetun kanssa. Luovutusharjoitukset Eetun kanssa alkavat tuottaa pikkuhiljaa tulosta...

Taipumuskokeessa

Lauantaina aamu valkeni kauniina mutta kylmänä. Lämpömittari kotona näytti vain muutamaa lämpöastetta, kun emäntä kampeutui silmät ristissa ylös lämpimän peiton alta. Aamiainen eikä kahvikaan tänä aamuna tehnyt kauppaansa, koska emäntä on jännittämisessä mestariluokkaa. Tälläkertaa jännittämisen syynä taipumuskokeet Eetu-villikon kanssa.

Koko kevään emäntä oli sitä mieltä, että Eetu starttaa taippareissa vasta joskus loppukesästä, mutta toisin kävi. Kevään taipparitreeneissä Eetu oli mukana vaihtelevasti mutta aina yhtä innokkaana. Kenraali taippari-illan jälkeen (siis varsinaisen ilmoittautumisajan jo loputtua, kaksi päivää ennen taippareita) löytyi vielä muutama paikka lauantain starttiin ja sinne se Eetu sitten tuli ilmoitettua.

Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi näin tuli tehtyä, sillä Eetu suoritti tehtävät lähes mallikkaasti. Lähes sen vuoksi, että riistan luovutuksissa meillä on edelleen reilusti hiottavaa.

Koe alkoi normaaliin tapaan vesityöllä. Eetu istui rauhallisesti odottamassa lupaa päästä noutamaan. Rantaveteen heitetty lokki tuli rannalle nopeasti ja ongelmitta. Tosin ei emännälle käteen. Viimevuotiset laukaukseen reagointiongelmat ovat onneksi taaksejäänyttä elämää. Ennen toista lokkia ammutun laukauksen Eetu kuunteli tarkkaavaisena ja vasta luvan saatuaan lähti noutoon. Hakualueella Eetu liikkui laajasti ja reippaaseen tahtiin. Ainoana ongelmana olivat variksen luovutukset. Eetulla oli tapansa mukaan niin kiire uuteen noutoon, ettei hän malttanut tuoda varista ohjaajalle asti. Viimeisen etsi-käskyn jäkeen tuomari antoi emännälle ohjeen mennä puun taakse sivuun, jotta nähtäisiin mitä Eetu siinä tapauksessa tekisi. Kun Eetu ei tullessan nähnyt emäntää, hän ystävällisesti vei variksen tuomarin jalkoihin ja jäi odottamaan uutta ruutuunlähtölupaa istuen tuomarin vasemman jalan kupeessa. Että silleen... Näin meillä koulutetaan koira viemään riista suoraan tuomarille.Jäljelle kuitenkin päästiin ja sieltä kani tuli vauhdikkaasti suoraan emännän käteen.
Siispä.....


Taipumuskoe hyväksytty. 16.5.2009 Tuomarina Markku Bräyschy

KOESELOSTUS

Sosiaalinen käyttäytyminen: Rauhallinen (???)
Uimahalu: Ui mielellään.
Hakuinto: Erinomainen innokkuus hakutyöskentelyssä.
Noutohalu: Nopeat talteenotot.
Nouto-ote: Hieman rauhaton.
Palauttaminen: Nopeasti ohjaajan läheisyyteen.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen.
Itseluottamus ja alitekyky: Selvittää tehtävän.
Yhteistyö: Riittävä.
Yleisvaikutelma: Innokkaasti hyvällä kestävyydellä työskentelevä koira, jolla hieman puutteita palautusten aikana.


Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, mitkä meillä Eetun kanssa tulevat liittymään, yllätys yllätys, luovutuksiin.

Onnea kovasti myös Marikalle ja Hilmalle sekä Anskulle ja Maurille hienoista suorituksista.

Riistatreenit Riesojen kanssa

Weljesten Golden weekendin jälkeen ovat Weljesten weljekset ja Susirajan Riesat taas aloittaneet yhteisreenit pienen tauon jälkeen. Tauon syynä on ollut osittain tämä iänikuisen pitkä ja pimeä talvi sekä uuden Niiskuneidiksikin kutsutun Riesojen apuohjaajaajan maailmaan odottaminen. Talvi on taittumassa, apuohjaajat astuneet remmiin (toinen tosin vielä vaunuista käsin kuunteluoppilaana) ja emännät saaneet uutta intoa harjoitteluun läpikäytyjen koulutusten tiimoilta.

Hyvissä ajoin ennen sunnuntain harjoituksia, Weljesten emäntä otti pakkasestaan sulamaan variksia hakuruutua varten. Tulipa otettua sulamaan myös lokki ja pikkuruinen pupukin, ihan vain koirien muistin virkistämiseksi. Perjantaina ja lauantaina näytti, ettei sää taida suosia treenisuunnitelmia ollenkaan. Lunta tuli taivaantäydeltä ja lauantaina tuuli yltyi lähes myrskyksi asti. Kaiken tämän lisäksi lauantain ratsastustunnillaan emäntä lensi (taas) päistikkaa pollen selästä (kun tämä säikähti tuulen aiheuttamaa ääntä) ja teloi lihaksensa helläksi (Onneksi ei luita katkennut). Kuitenkin sunnuntaiaamun koittessa aurinko paistoi täydeltä terältä ja emäntäkin pääsi joten kuten ylös sängystä kipeine lihaksineen. Niinpä Weljekset emäntänsä kera vahvistettuna talon isännällä suunnistivat kohti Riesojen väkeä.

Perillä sitten laitettiin treenisuunnitelmat täytäntöön. Eetu ja Kaarna saivat aloittaa hakutreenillä. Sisko ja sen veli, eli Varpu ja Elmo saivat tyytyä katselijan rooliin, mikä ajoittain tuntui tekevän tiukkaa molemmille ("perhanan kakarat saavat aina aloittaa...").
Tapansa mukaan Eetu puhkui intoa päästessään aloittamaan työnteon. Hakualueelle metsään oli laitettu variksia ja lokki. Harjoitukseen oli otettu mukaan myös haulikon laukaus, mikä jännitti jonkin verrran minua (Eetuhan säikähti laukausta edellisenä kesänä taippareissa). Onneksi jännittäminen tällä kertaa oli turhaa. Eetun reaktio laukaukseen oli vain tarkkaavainen ilme ja odotus, että pääsisi hakuun. Riistat löytyivät vauhdilla ja tulivat lähestulkoon ohjaajan käteen. Eetun vauhti tuntuu mukavalle mutta luovutuksissa on edelleen parantamisen paikka.
Eetun tehdessä hommia oli Kaarna katsellut kiinnostuneena enon touhuja. Kaarna aloitteli ensimmäistä hakutreeniään riistoilla ja tarvitsi vielä hivenen mamman tukea työllensä, vaan sieltä niitä vaakkuja vaan löytyi Kaarnallekin. Laukauskaan ei nuorta kaarna-neitiä hetkauttanut suuntaan tai toiseen.

Tällä välin sisko ja sen veli olivat malttamattomana odottaneet vuoroaan. Vanhemmille koirille hakualuetta oli reilusti laajennettu ja riistat oli koetettu laittaa ainakin osittain piiloon,mikä oli hieman hankalaa, koska metsässä oli vielä melko runsaanpuoleisesti lunta. Löytyi kuitenkin erilaisia kuoppia ja risukasoja, mihin riistaa sai hivenen laitettua piiloon.
Elmo sai aloittaa (Varpun odottaessa vieressä otsatukka innosta tutisten). Elmo aloitti hyvällä vauhdilla, eikä aikaakaan kun riistaa aloi palautua mamman käteen. Harjoitukseen oli lisätty myös häiriömarkkeeraus. Perheen miesväki, Petri (heittolinko) ja Osmo (ampuja) oli nakitettu myös hommiin. Elmon ollessa palauttamassa kolmatta riistaa, kuului laukaus ja lensi markkeeraus (koiran nähden) joidenkin kymmenien metrien päässä. Varpu sai hakea tämän markkeerauksen ja Elmon täytyi jatkaa hakualueella. Ilokseni tämä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia kummallekaan koiralle (Varpun tehdessä hakua sama harjoitus toistettiin). Olin oikein tyytyväinen Elmon hakuun. Hakuinto säilyi koko ajan ja kaikki riistat (lukuunottamatta kania!!!??) tulivat mammalle käteen. Varpu oli elementissään tehdessään hakua. Vauhtia riittää ja kaikki riistat olivat alta aikayksikön ohjaajan kädessä, myös kani.

Treeniaamu jatkui isompien koiruuksien osaslta vielä suuntaharjoituksilla. Tässä vaiheessa Eetu pääsi suureksi harmikseen autoon ja Kaarna Pessin kanssa sisälle. Sisko ja sen veli jatkoivat harjoituksia. Koirille tehtiin ensin muistipaikka metsään polun varrelle ottamalla useita lyhyitä linjoja samaan paikkaan. Tämän jälkeen muistipaikkaan jätettiin muutamia dummyjä ja siirryttiin metsätielle, minne oltiin suunniteltu lähetyspaikka. Koirille heitettiin markkeeraus suoraan eteen metsätielle, jolle ne lähetetiin etenemään. Kun koira tuli siihen kohtaan missä alkoi polku (minkä varella muistipaikka oli), ohjaaja puhkui pillinsä ja ohjasi koiran muistipaikalle (vasemmalle puolelle). Mikäli ohjaus onnistui sai tämän jälkeen noutaa myös ensin heiteyn markkeerauksen. Tällä kertaa harjoitus meni kummallakin hyvin ilman ylimääräisiä kiemuroita. Emännät saivat palata hyvillä mielin onnistuneen treenin jälkeen kahvinkeittoon, suunnitellen jo päätäpahkaa seuraavaa treeniä.

Nyt vain odotellaan kevään ja kesän tuloa tänne susirajallekin. Paikoitellen metsässä on lunta vielä yli saappaanvarren. Onneksi on luvattu lämmintä säätä. Kaipa se kesä sieltä tulee kun on tullakseen, on aina ennenkin tullut. Täällä sitä saa vain hieman pidenpään aina odotella.

Kultainen viikonloppu

Vappuviuhkat ja serpentiinit pitäisi koht'silleen kaivella esille (siis jo ensi viikolla) vaan kelit täällä susirajan tuntumassa eivät ota lämmitäkseen. Kovin on "kylmänä" eli epäkunnossa ollut emännän tietokonekin, minkä vuoksi juttua tänne ei ole ilmestynyt vaikka paljon on ennättänyt tapahtuakin.

Maaliskuun lopulla vietettiin huikaisevan hieno viikonloppu Valkealassa Weljesten golden weekendin merkeissä. Allekirjoittanutkin puolisonsa sekä kahden Weljenksen kera huristeli innosta puhkuen ja hyvissä ajoin perjantaina kohti kaakkoa ja Valkealan Kekäleniemeä. Kauan odotettu tapahtuma oli vihdoin käsillä.

Lauantaina aamupäivällä oli Eetun vuoro päästä mamman kanssa oppiin. Hieman jännittyneenä odotin millaisen kouluttajan oppiin sitä tälläkertaa päästäisiin ja minkä verran tulisin ymmärtämään kouluttajan ohjeista. Koulutus tulisi tapahtumaan englanninkielellä, sillä kouluttajamme Kurt Becksteiner tuli Itävallasta. Jännittäminen oli täysin turhaa. Kurtin välitön ja mukava suhtautuminen koulutettaviin (sekä ohjaajiin että koiriin) vei pahimman jännityksen heti alkumetreillä ja kieliongelmiakaan ei liiemmin ollut. Mitä nyt sitten sai hävetä silmät ja korvat päästään Eetun toilailua. Tuntuu, että ainakin puolet hyvistä ohjeista jäi minulta kuulematta, koska Eetu kävi koko ajan niin kuumana dummyt nähdessään. No kaipa tässä täytyy ohjaajankin hieman vilkaista peiliin..... Kaikesta "toilailustaan" huolimatta Eetu sai ihan mukavaa palutetta työskentelystään ja mikä kaikkein tärkeintä minä ohjaajana opin todella paljon. Kun vain muistaisi ne kaikki hyvät ohjeet ja neuvot. On tosi mukava huomata, että Kurtin neuvot esim. Eetun dummy palautusten suhteen, ovat kantaneet jo nyt hedelmää. Kurtin yhtenä ohjeena oli se, että koiran täytyy itse antaa oivaltaa asioita ja tämä on toiminut ainakin Eetun kanssa. Toki vauhtia ja vaarallisia tilanteita edelleen riittää, mutta edistystä on tapahtunut ja ainakin jokunen palautus on tullut jo suoraan käteen ilman turhia kiemuroita. Harjoitukset jatkuvat.

Sunnuntaina oli sitten Elmon ja e-pentueen sisarusten+ Trine-mamman vuoro olla opissa. Jäällä ja kaislikossa treenattiin lähihakua ja etenemistä hausta edelleen eteenpäin. Tehtiin markeerauksia ym. ym. Joitakin kertoja (siis aika monta kertaa) jouduin minäkin (enkä ollut sinä päivänä ainoa) kuulemaan takaani "I would run now" ja sitten juostiin melko paksussa lumihangessa. On se kumma, niinkin suuret kultaiset korvat kun Elmolla ja ei meinaa kuulla????
Lauantain tapaan sunnuntain treenit ja niistä saadut opit olivat erittäin hyviä ja niitä on jo testattu uudemman kerran susirajallakin (tästä voi lukea lisää Susirajan Riesojen sivuilta). Toki nähtiin monta hienoa suoritusta ilman minkäänlaisia juoksunäytöksiä (paitsi tietenkin upeiden kultaisten koirien).

Hienojen koulutuspäivien lisäksi viikonlopun kruunasi tietenkin hyvä samanhenkien seura. Oli kiva tavata jo entuudesta tuttuja E- ja F-pentueiden ihmisiä ja tutustua uusiin G-pentujen omistajiin. Kyllä meillä on mahtava kööri, on kiva kuulua tähän porukkaan! Kiitokset taas kerran Sannalle ja A-P:lle hienosti järjestetystä viikonlopusta. Erityiskiitokset vielä kokille apureineen mahtavista/maistuvista lapinherkuista ja muista tarjoilusista. Ei tämä täti ainakaan päässyt laihtumaan kaikesta juoksemisesta huolimatta...

Eetuko rauhallinen?

Tammikuun lopulla käytin Eetua lonkka-ja kyyrärkuvauksissa. Tapansa mukaan tarmoa ja touhua täynnä Eetu lähti eläinlääkäriin. Emäntä kyllä oli hieman epäilevällä kannalla saadaanko villikko ollenkaan rauhoittumaan paikolleen, sen verran touhukasta pojan meno taas "immeisten ilmoilla" oli. Vaan kyllä löytyi troppi meidän Eetunkin rauhoittamiseksi ja siihen putosi poikanen emännän jalkojen juureen. Lonkat kuvattiin ja lähetettiin kenneliittoon A/A:na. Kyyrärkuvissa oli kuulemma jotain varjostumaa kummallakin puolella. Nyt vain odotellaan virallista lausuntoa kuvista.

Kuvauspäivänä kotona oli erittäin rauhallista. Eetu köllötteli unten mailla uunin kupeessa pitkälle iltaan ja oli erittäin rauhallinen. Elmo oli aivan ihmeissään kun kaveri ei pyörinyt totuttuun tapaan koko ajan jaloissa ja lenkillekin pääsi emännän kanssa ihan kahdestaan (mitä ylellisyyttä!). Vaan seuraavina päivinä Eetu-poika oli taas oma valloittava, riehakas ja joka paikkaan ennättävä itsensä.

Vilskettä siis riittää. Kaikessa kiireessään emäntä on vielä aloittanut uuden harrastuksen (about kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen). Kerran viikossa kokoontuu muutama "vanha"rouva opettelemaan uudelleen ratsastuksen alkeita. Kivaa on ollut huolimatta niistä kipeistä lihaksista, jotka seuraavana päivänä vaikeuttavat liikkumista.

Dummyt ja pallot on myös aika-ajoin kaivettu varaston uumenista ja tehty jotain pientä, koirien suureksi riemuksi. Kova pakkanen on vaan tänä talvena ollut enemmän kuin tarpeeksi riesanamme. Toivottavasti nämä pakkaset ennustavat kaunista ja lämmitä kesää vastapainoksi. Kevättä kohti mennään....

Talvisia touhuja ja vähän muutakin

Vuosi täällä Pohjois-Karjalassa vaihtui myrskyisissä merkeissä, siis sään puolesta. Muuten elämä kotona on ollut rauhaisaa hiljaiseloa. Jos on kotona ollut rauhaisaa, niin emännän työrintamalla sen sijaan ei. Kaiketi koko perhe, koirat mukaan lukien joutuvat kärsimään emännän ylipitkistä työpäivistä ja stressaantuneesta mielentilasta. Toivoa vaan sopii, että tilanne rauhoittuu talven edetessä. Kuitenkin on mukavaa panna merkille, että päivä alkaa taas pikkuhiljaa pidentyä. Saadaan lisää valoisaa aikaa vaikka lähes unohduksissa olleelle treenaamiselle. Tällä hetkellä ongelmana on se, että aina kun emännän hartaasti odottama vapaapäivä tulee lämpömittari näyttää lukemia -15-20 astetta, lähde siinä sitten treenailemaan. Onneksi sentään muutan kerran ollaan päästy tekemään jotakin. On niin hauska seurata koirien käyttäytymistä kun ne huomaavat, että nyt päästään noutamaan...

Eräänä vapaapäivänä ajoin lähellä olevalle uimarannalle ajatuksena tehdä joitakin linjoja järven jäälle. Koirat istuivat autossa ja katselivat kun kävin nakkelemassa erinäisen määrän dummyjä jäälle. Harjoitusta rakentaessani huomasin harmikseni jonkun koiran ulkoiluttajan lähestyvän juuri sitä paikkaa missä minun oli tarkoitus touhuta omien koirieni kanssa. Ulkoiluttajalla ei tuntunut olevan kiire minnekään, vaan hän alkoi jututtaa minua ja kysellä mitä oikein teen. "Lähtisi nyt jo että päästään hommiin" ajattelin, mutta ei. Hän jäi odottamaan, että otan koiran pois autosta, halusi varmaan katsella miten kaikki sujuu käytännössä. Olin ajatellut tehdä ensin harjoituksen Eetulle ja sitten Elmolle. Nyt mietin kuumeiseti miten Eetu reagoi vieraan "pikkupuudelin" läsnäoloon (Eetuhan siis edelleenkin haluaa olla kaikkien kaveri). Silloin koiran ulkoiluttaja tokaisi: "Yleensähän käsitykseni mukaan koirat ovat kovin kiinnostuneita toisista koirista, mutta nämä sinun koirasi eivät ole vilkaisseetkaan koiraani vaan tuijottavat koko ajan sinne mihin olet nuo hakuesineet vienyt". Silloin ajattelin ottaa riskin ja aloittaa harjoituksen näistä katsojista huolimatta, ja vielä alkuperäisin suunnitelmani mukaisesti Eetulla.

Ottaessani Eetun autosta, se ei vilkaissutkaan tähän vieraaseen koiraan vaan touhotti heti kohti rantaa odottamaan milloin saa luvan lähteä hommiin. Dummyt tulivat mamman käteen ja vauhdilla. Kiva juttu. Ilokseni huomasin taas, että vaikka Eetu on pääsääntöisesti malttamaton ja riehakas se on erittäin innostunut noutamisesta ja muusta työnteosta.

Ja sitten sitä muuta.... Pistäydyttiin poikien kanssa meille vieraammissa ympyröissä, nimittäin koiranäyttelyssä. Olin ilmoittanut pojat Kajaanin kansainväliseen näyttelyyn, Elmon käyttöluokkaan ja Eetun nuorten luokkaan ( Taija ystävällisesti lupautui esittämään koirat).Hakusessa oli saada metsämiehen serti Eetulle (Elmollahan se jo onneksi on, siis tulos H). Vaan ei ymmärtänyt ruotsalaistuomari meidän poikien kauneuden perään, ei. Kieltämättä kyllä pojat hieman erottuivat muiden kultsujen joukosta. Kovin näyttivät hoikilta ja pienikokoisilta ja miljoona kertaa eläväisimmiltä kuin muut, minun ihanat noutajani. Mamman silmissä maailman kauneimmat koirat ja juuri sopivan kokoiset ja näköiset siihen hommaan mihin ne on tarkoitettu eli metsästykseen. No ollaanpa taas yhtä kokemusta rikkaampia sekä koirat että emäntä ja vielä se metsämiehen serti Eetullekin tulee, uskon niin.