Uomauiton uhoa

Emännän lyhyttä lyhyempi kesäloma on taaksejäänyttä elämää ja taas keskellä kiihkeintä koekautta työ asettaa omat rajoituksensa harrastamiselle. Onneksi on valoisat illat ja työpaikan vaihtamisen mahdollistamat viikonloppuvapaat :) Ajoittain emännän keski-ikäisiin naisen aivoihin kylläkin hiipii ajatus nome-harrastuksen järjettömyydestä. Nuorena ja notkeana sitä taipuu vaikka mihin, mutta laitapas asialle tällainen vanheneva, hitaanpuoleinen emäntä. No yritettävä on tapaturmien ja pienten ruhjeidenkin uhalla.

Kävipä isäntäväelle tässä päivänä muutamana mukava kutsu tulla saunomaan ja viettämään mökki-iltaa tuttavapariskunnan kanssa. Takoituksena oli vähän reenata koiria, saunoa ja laittaa murua rinnan alle. Mukavaa, eikö totta?

Kaunis kesäilta eteni suunnitelmien mukaisesti ja vatsa täynnä evästä pari emäntää koirineen aloitti reenaamisen. Linjatreeniä rannasta uoman yli saareen lähetyspaikkaa aina kauemmas siirtäen. Mukavaa kun koirat toimivat :D

Seuraavana oli markkeerauksia ja ohjausta matkan sijoittuessa poikittain edelliseen linjatreeniin nähden. Ensimmäiseksi markkeerausvuoroon tulee Elmo (eivätkä muut koirat sitten enää mitään ennätä koko iltana tehdäkään). Markkeeraukset sujuvat melko mallikkaasti ja siirrytään ohjauspaikalle. Ohjausdami sijoittuu lähes samaan paikkaan, mistä markkeeraukset on juuri noudettu. Matkaa damille on n. 80-100metriä (edelleen huono arvioimaan  matkoja). Elmo lähtee matkaan ja etenee hyvin n. 35-40 metriä ja yrittää suunnata vasemmalla olevaan saareen (sinne missä ensimmäisen treenin damit olivat). Emäntä kieltää ja Elmo kyllä kuuntelee jokaisen pilliin vihellyksen kääntyen katsomaan ottamatta kuitenkaan juuri sitä suuntaa mitä emäntä osoittaa eli eteenpäin. Koira pyörii oikealle ja vasemmalle ja oikealle ja vasemmalle ja lopulta lähtee uimaan emäntää kohden, joka kuumeisena miettii seuraavaa siirtoaan. Eipä aikaakaan kun kuulu molskis (hyökyaaltovaara!!!!) ja emäntä on järvessä ottamassa Elmoa vastaan kääntääkseen sen takaisin oikeaan suuntaan. Voi elämä tuota jästipäätä (siis koiraa ei emäntää, vaikka voihan se olla että jos koirat osaavat ajatella Elmo ajatteli emännästä ihan samaa). Emäntä kääntää koirankuonon haluttuun suuntaan ja pökkää kiukkuisesti koiraan vauhtia mutta aina parin metrin jälkeen Elmo kääntyy takaisin ja ui päälle (vai liekö yritti hukuttaa tuon komentelevan äksyn emännän?). Tässä vaiheessa emäntä on jo uimassa koiran kanssa mutta tuloksetta. Emännän päässä surisee jo seuraava suunnitelma; vene kehiin. Elmo uitetaan veneen perässä damille ja homma jatkuu. Tässä välissä saa Elmon sisar the Prinsessa tehdä tuon saman ohjauksen (vaivatta!!) ja tämän jälkeen Elmo laitetaan  tai yritetään laittaa uudelleen haluttuun suuntaan. Huoh... Ei tämä ole todellista, emäntä repii harmaantuvia hiuksiaan!!! Elmo etenee taas sen 35-40 metriä ja sattumoisin löytää uoman keskeltä koiralle sopivan laakean kiven, jonka päälle se jää seisomaan liikkumatta eteen tai ylipäätään mihinkään suuntaan. Siinä se tuijottaa laiturilla olevaa litimärkää emäntää, joka yritää saada koiran liikkeelle, turhaan. No siinä sitä sitten oleiltiin emäntä laiturilla ja koira keskellä uomaa, koomista eikö vain mutta minkähän takia emäntää ei lainkaan naurattanut? Aikaa kului 5min...10min...15min... välillä Elmo katseli ohjauspaikkaa, missä se oli jo kerran veneen perässä käynyt, niin ja jatkoi keskisormen (tai varpaan tai jonkin) näyttämistä emännälle. Kului 20min... miehet menivät saunaan...kului 30min mökin emäntä lähti keittämään kahvia... kului ties kuinka kauan ja Elmo vain kökötti kivellään ja emäntä laiturilla. Märät vaatteet eivät tuntuneet enää yhtään mukavlta jo hämärtyvässä kesäillassa..  ja harmituksen harmitus olosuhteiden pakosta oli emännän pakko luovuttaa ja tämä erä meni Elmolle 6-0. 

Elmo keskellä uomaa löytämänsä kiven päällä.   Kuva Miia Laurila

Kaiken tämän jälkeen emäntä sulatteli treeniä ja itseään mökkisaunan suloisessa lämmössä ja mietti: Onko tässä hommassa mitään järkeä? 

Ps. Tuossa alussa mainitsemani tapaturmat ja ruhjeet emäntä huomasi vasta kotona seuraavana aamuna. Elmon kanssa "uiminen" sai käsivarret ja rinnan naarmuille ja nyt käsivarsia koristavat myös komeat mustelmat. Kuin tappelun jäljiltä... niin ja treenaaminen jatkuu :)

Tavoitteena tulos

Leppävirta 3.7. Nome B AVO-koe tuomarina Pentti Åman

Helteisen lauantain jälkeinen hikinen ja huonostinukuttu yö. Tieto siitä, että kännykkä pirisisi aamulla heti klo 4.30 jälkeen ei tuntunut emännästä yhtään houkuttelvalta. Miksi ihmeessä en voi kuulua niihin ihmisiin, jotka ovat aamulla pirteitä kun peipposet ja energisiä aloittamaan uuden päivän??? 

No matkaan kuitenkin päästiin suunnitellusti ja aikaa siihen kului hieman odotettua vähemmän. Liekö johtunut siitä, että liikennettä sunnuntai aamuna on vähemmän vai emännän raskaasta kaasujalasta? Enivei perillä kokeen keskuspaikassa oltiin heti kohta klo 7 jälkeen. Olimme Eetulaisen kanssa saaneet starttinumeroksi numeron 5, joten starttaisimme kolmannessa parissa, koska kyseessä oli parityö. Ennätin siis hyvin katsomaan ensimmäisen parin työskentelyä ennen omaa vuoroamme. 

Koe vaikutti ihan mukavalta. Alkuun tuli kakkosmarkkeeraus siten että ensimmäinen heitto (lokki) tuli uoman toiselle puolelle ja toinen heitto (telkkä vai mikä tirppa lie) vasemmalle puolelle uomaan siten, että koira ei välttämättä nähnyt tarkkaa pudotuspaikkaa. Koiran palauttaessa viimeistä markkeerausta tuli laukaus ohjaukselle. Ohjausriista oli uoman toisella puolella viistottain vasemmalle lähetyspaikkaan nähden. Lähetyspaikka ei ollut ihan rannassa, vaan maamatkaa tuli muutamia metrejä ja riistalle matkaa oli ehkä 50-60m (olen erittäin huono arvioimaan matkoja). Koska kyseessä oli parityö, odotti toinen koira vuoroaan pressun takana toisen tehdessä töitä. Tämän jälkeen siirryttiin hakuun, joka tapahtui vuorohakuna. Hakuruutuun oli viety riistoista ainakin lokki, kani, fasaani ja sorsa.

Eetu oli "mukavan oloinen" kun hain sen autosta, ei hötkynnyt ja höseltänyt ollenkaan. Odotuspaikka kuhisi kaikenlaisia höttiäisiä, pääasiassa itikoita ja mäkäräisiä (tikkasivat by the way emännän pohkeisiin mukavat tatuoinnit ) ja tekivät odotusajasta entistä tuskallisemman. Sitten vihdoin kuului huuto seuraava...

Pitkällä tikulla katsottiin kumpi koirakko saa aloittaa tehtävät ensin - me hävisimme ja siirryimme odottamaan pressun taakse vuoroamme. Passissa ollessa Eetu oli kyllä hieman rauhaton ja kuumui laukauksista. Se yritti kuikuilla pressun takaa mitä oikein on tekeillä mutta sain sen kuitenkin pysymään aloillaan ja sitten olikin jo meidän vuoromme. Ensin markkeeraukset, joita jännitin kaikkein eniten ja niinhän siinä kävi, että Eetu ei nähnyt ollenkaan uomaan heitettyä riistaa. Se kyllä kuuli sen mutta ei uskonut riittävästi emäntää ja kuulemaansa vaan vaihtoi noudon toiselle riistalle, kun ei nähnyt tummaa riistaa tummassa vedessä. No lokki saatiin talteen ja sitten siiryttiin ohjaukseen, mikä sujui mallikkaasti. Eetu kuunteli :) emännän pilliä. Vielä oltiin tuloksessa kiinni.

Vuorohaku käynnistyi toisen koirakon aloittaessa tehtävän. Eetu istui kauniisti ja rauhallisesti paikallaan toisen työskennellessä. Oman osuutensa hakutehtävästä Eetu suoritti hienosti. Yhdessä välissä haku hieman hiipui ja koira tuli norkoilemaan  emännän läheisyyteen, mutta onneksi se oli vain väliaikaista. Hakuinto palautui ja riistoja löytyi riittävästi. Se oli sitten siinä...Eetulaisen toinen avo-startti.  Iloisena tavoitteeseen pääsemisestä (se tulos) emäntä suunnisti katsomaan muiden luokkien kokeita ja odottamaan iltapäivän tulosten kuulemista. 

Eetun koeselostus

Haku: Suorittaa itsenäistä hakua ja löytää riistaa tasaisesti.

Ohjattavuus: Kuuntelee ohjaajaansa ja selvittää tehtävän.

Paikallistamiskyky: Näkee vain toisen ja tuo sen. Toisesta saa kuulon mutta ei löydä.

Riistan käsittely: Moitteeton.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen

Yleisvaikutelma:Työskentelyhaluinen koira, joka markkeerausta lukuunottamatta selviää annetuista tehtävistä mukavasti.

Palkinto AVO2

Yksi tavoite saavutettu. Josko sitä pikkuhiljaa uskaltaisi ihan tuota kirkkainta tulosta myös Eetun kanssa alkaa metsästämään? Se jää nähtäväksi mutta varmaa on, että haastetta tässä kultakuonossa tulee edelleen emännälleen olemaan :D