WELJESTEN VELJEKSET

Ilmeitä ja kielikuvia

2011-10-16T22:45:00.000+03:00

https://picasaweb.google.com/sallamaaria.martikainen/IlmeitaJaKielikuvia02?authuser=0&authkey=Gv1sRgCNKctc7P6KXZ2gE&feat=directlink

KOEKAUDEN PÄÄTÖS

2011-09-19T20:04:00.000+03:00

NOME GOLDENMESTARUUDESTA KISATTIIN TÄNÄ VUONNA NIVALASSA 17.9. MATKAAN LÄHDETTIIN TÄLLÄ KERTAA KOKO PERHEEN VOIMIN, KERRANKIN SAATIIN TALON ISÄNTÄKIN MUKAAN KISOIHIN :)

AVOIMEN LUOKAN TUOMARINA TOIMI ANTTI NURMI.

EETUN KOESELOSTUS:

HAKU: HAKEE HYVÄLLÄ VAUHDILLA JA KATTAA KOKO ALUEEN.

OHJATTAVUUS: PIENTEN ALKUVAIKEUKSIEN JÄLKEEN SAADAAN KOIRA RIISTALLE.

PAIKALLISTAMISKYKY: SELVITTÄÄ YKKÖSMARKKEERAUKSEN NOPEASTI. KAKKOSMARKKEERAUKSESSA NOUTAA LÄHEMMÄN LINNUN MUTTA KAUEMMALLA RIISTALLA AJAUTUU POIS SUUNNASTA JA SAA VAINUN HAKURIISTASTA. TOINEN MARKKERAUSRIISTA JÄÄ NOUTAMATTA.

RIISTAN KÄSITTELY: KANTAA RIISTAA HYVÄLLÄ OTTEELLA JA LUOVUTTAA KÄTEEN.

MUUT OMINAISUUDET: LAUKAISUVARMA.

YLEISVAIKUTELMA: NOPEA TYÖHALUINEN KOIRA. SE SELVIYTYY KAKKOSMARKKEERAUSTA LUKUUNOTTAMATTA KOKEEN TEHTÄVISTÄ ERINOMAISESTI.

TULOKSEKSI SAATIIN AVO 2. EETU SAI PALKINNON TOIMITSIJOIDEN VALINTANA JA SE PALKITTIN MYÖS KOKEEN PARHAASTA HAKUTYÖSTÄ.

HARMITTAVAN PIENESTÄ OLI TAAS KIINNI SE YKKÖSTULOS, JO TOISTA KERTAA PERÄJÄLKEEN.

ELMO VUOROSTAAN PÄÄSI TOSITOIMIIN ILTAPÄIVÄN TOISEKSIVIIMEISESSÄ PARISSA VOITTAJALUOKASSA. VOITTAJALUOKAN TUOMARINA ELMON KOKEESSA TOIMI RISTO HEIKKONEN.

ELMON KOESELOSTUS

HAKU: HAKU OLISI SAANUT OLLA TEHOKKAAMPAA

OHJATTAVUUS: MOLEMMAT OHJAUKSET OLIVAT HIEMAN RASKAITA.

PAIKALLISTAMISKYKY: LÖYTÄÄ MOLEMMAT HEITOT, MUTTA KAUIMMAISEN KANSSA HIEMAN VAIKEUKSIA.

RIISTAN KÄSITTELY: HYVÄ

MUUT OMINAISUUDET: LAUKAUKSISSA JA PASSISSA RAUHALLINEN.

YLEISVAIKUTELMA: TYÖHALUINEN KOIRA, JOLLA PIENIÄ PUUTTEITA USEALLA ERI OSA-ALUEELLA, JOTKA ALENTAVAT PALKINTOSIJAA

TULOKSEKSI SAATIIN VOI 3

PÄIVÄN AIKANA NÄHTIIN LOSTAVIA SUORITUKSIA JA "WELJESTEN KLAANILLE" TULI HIENOJA TULOKSIA AVO- JA VOI-LUOKISSA.

TÄMÄN VUODEN GOLDENMESTARIN TITTELIN VOI-LUOKASSA VOITTI ELMON SISKO MIDA (W.ESPRIT AU) . AVO-LUOKAN VASTAAVA PALKINTO MENI VARPU-SISKON JÄLKELÄISELLE UUNOLLE (W.GROOVY AU).

NÄMÄ NIVALAN KOKEET OLIVAT WELLOSTEN VIIMEISET TÄNÄ VUONNA. ELMON KANSSA PÄÄSTIIN TÄMÄN VUODEN TAVOITTEESEEN, MIKÄ OLI SAADA TULOS VOITTAJALUOKASTA. ELMO STARTTASI VIIDESSÄ VOI KOKEESSA JA SAI VIISI TULOSTA(NELJÄ KERTAA VOI 3 JA KERRAN VOI 2). YKKÖSET JÄIVÄT VIELÄ HAAVEEKSI MUTTA TASAISTA TAHTIA POIKA PORSKUTTAA :) JOS SITTEN ENSI KESÄNÄ.

EETU OLI ALKUKESÄSTÄ TÄYSI ARVOITUS MUTTA ON YLLÄTTÄNYT EMÄNNÄN ERITTÄIN POSITIIVISELLA KEHITYKSELLÄÄN. TOKI NOITA YKKÖSIÄKIN OLISI OLLUT MUKAVA SAADA MUTTA TÄLLÄ KERTAA MEIDÄN ON TYYTYMINEN NOIHIN KOLMEEN AVO 2 TULOKSEEN. SE ON VAAN NIIN PIENESTÄ KIINNI JOSKUS.

JA TREENAAMINEN JATKUU...

Tulosten metsästystä

2011-08-15T21:59:00.000+03:00

Ei pöllömpi viikonloppu takana :) Omissa Roukalahden kokeissa kumpikin veljeksistä pääsi taas metsästämään tuloksia omissa luokissaan. Voittajaluokassa järjestettiin kaksi koetta, joten Elmo sai ahkeroida kumpanakin päivänä. Eetu puolestaan pääsi töihin vasta sunnuntaina, jolloin järjetettiin avoimenluokan koe.

Lauantai-aamuna Elmo starttasi voittajaluokan toisessa parissa. Ohjausta lukuunottamatta, Elmo teki erinomaista työtä. Kakkosmarkkeeraus sujui ongelmitta, samoin ohjaukselle heitetyn häiriömarkkeerauksen nouto ohjauksen jälkeen, mutta ohjaus oli taas raskas. Elmo oli mielessään päättänyt, että ohjausriista on siellä minne kakkonen oli tippunut. Koira kuunteli pilliä hyvin mutta se ei edennyt alkuun lainkaan haluttuun suuntaan.Kovalla työllä se saatiin kuitenkin ohjausriistalle ja riista emännän käteen. Haku olikin sitten Elmomaiseen tyyliin tehokasta ja ei siinä nokkka kauan tuhissut, kun kaikki tarvittavat riistat olivat emännän kädessä. Tuloksena VOI 2 :)

Sunnuntaina kisattiin sitten piirinmestaruudesta. Koe aloi hyvin matalalla häiriömarkkeerauksella (tavi) rantamutaan, minkä jälkeen koira lähetettiin ohjusriitalle. Ohjaus riistan oikealla puolella oli hakualue, jonne koiraa ei saanut tietenkään laskea. Yllätys yllätys.. Elmohan meni sen ohjauksen yllättävänkin hyvin ja häiriömarkkeerauskin löytyi suoraviivaisesti. Seuraavana vuorossa oli ohjattu haku, mikä ei meiltä tällä kertaa onnistunut. Kakkosmarkkeerauksen toinen riista jää myös saamatta tällä kertaa. Molemmissa epäonnistuneissa tehtävissä olisi emäntä, näin jälkikäteen mietittyään, voinut ehkä hieman omalla toiminnallaan helpottaa koiran onnistumista, mutta oppia ikä kaikki. Haussa Elmolla ei ollut taaskaan mitään ongelmaa ja se oli sitten siinä, meidän ensimmäinen piirinmestaruus startti. Niin ja tulokseksi saatiin VOI 3.

No entäpä sitten Eetu-höyryläinen... Eetu starttasi avoimenluokan kokeessa numerolla 1 ja höyrysi omaan Eetumaiseen tapaansa,kun emäntä otti sen autosta. HUOH.. Mitähän tästäkin tulee. Mutta kai emäntä on sittenkin oppinut jotakin käymissään koulutuksissa :) Kevään WGW: oppeja soveltaen hän sai kun saikin höyrypään rauhoittumaan ja kun koepaikalta kuului käsky SEURAAVA! Eetu seurasi, jos nyt ei aivan rauhallisesti, niin ainakin hallitusti emännän vasemmalla puolella. Koe eteni siten, että ensin tuli kaksi laukausta koirakon kävellessä rantaa kohti, vesiohjaus, ohjattu haku pellonpientareelle, vapaa haku ja kakkosmarkkeeraus. Ja voi hitsin hitsi.. höyryläinen ei höyrynnyt ollenkaan, vaan teki kaiken aivan uskomattoman hienosti ja vauhdikkaasti mutta, aina se mutta. Tuodessaan tavia vesiohjauksesta Eetu jostain käsittämättömästä syystä pudotti riistan kolmen metrin päähän emännästä eikä ottanut sitä uudelleen suuhunsa vasta kun emännän toisesta kehoituksesta. Kaikki muut riistat tulivat kauniisti käteen, se ällö korppikin... Tuo tavin pudottaminen maksoi meille sen ykköstuloksen, mikä kieltämättä hieman kismittää. No AVO 2- tulos kuitenkin saatiin ja tieto siitä, että koira teki muutoin kokeen kaikki tehtävät aivan upealla tavalla ja että edellisessä kokeessa kadoksissa ollut hakuinto löytyi jälleen, lämmitti emännän sydäntä :)

Ja harjotukset jatkuu...

Nollabileitä ja onnistumisia

2011-08-01T23:25:00.000+03:00

Reissussa rähjääntyy mutta kylläpä oli taas mukava reissu. Tällä kertaa suuntana oli Keskipohjanmaa ja Nivalan noutajien järjestämä nome-B koe. Ajomatkaa Volvon mittariin kertyi kutakuinkin 770 km ja nyt viikonlopun jälkeen emäntä tuntee tuon matkan rasitukset jo ennestään raihnaisessa selässään. Vaan kaikesta huolimatta kannattipa kuitenkin reissuun lähteä; tavata mukavia ihmisiä, ennestään tuttuja ja uusia, kuunnella pohjanmaan mukavaa murretta, istuksia laavulla nuotion ääressä ja seurata koirakkojen suorituksia, niin ja tietysti itse päästä starttaamaan omien koirien kanssa.

Vaikka Eetun kanssa ei tällä kertaa tulosta saatukaan, kokeen kaaduttua puutteisiin ohjattavuudessa ja haussa, niin ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... No ei vainenkaan reenataan lissäää.... : ) ja ei nuo illalla vietetyt nollabileet olleet yhtään hullummat. Jekku, sisäisesti nautittuna, lievitti mukavasti päivän pettymyksiä. Kiitoksia vaan kohtalotovereille :)

Elmo ja emäntä olivat tulikokeessaan sitten sunnutaina. Aamu alkoi starttinumeron arvonnalla ilmoittautumisen yhteydessä. Meille tuli numero 10 (sama kuin Eetulla edellisenä päivänä), joten starttaisimme vasta toiseksiviimeisessä parissa. Emäntä ennätti seurata toisten suorituksia ja jännittää tovin ennen omaa vuoroaan...

No mitä tuosta nyt sitten sanoisi, ensimmäisestä voittajaluokan kokeestaan? Harppaus avoimesta voittajaan tuntuu melkoisen suurelta. Markkeeraukset vaikeutuvat, ohjausmatka pitenee ja haku on vaativampi. mutta joskus se vaan on uskallettava tehdä se ensimmäinen yritys.

Koe alkoi mielestäni melko vaativalla ykkösmarkkeerauksella, jonka Elmo suoritti melko vaivattomasti. Tosin se joutui jonkin aikaa pyörimään alueella mutta ei käyttänyt siihen kohtuuttomasti aikaa ja riista saatiin talteen. Seuraavana oli vuorossa ohjaus, jota emäntä jännitti eniten alkuviikon surullisen kuuluisan uomauittotreenin jälkeen. Elmo eteni vaihtelevalla menestyksellä kohti ohjausriistaa ja emännän ääni koveni ja koveni ohjauksen edetessä muistuttaen lähinnä sumusireeniä(näin jälkeenpäin ihan hävettää!!! Voi kun joskus oppisi ohjaamaan eleettömästi ja hiljaisella äänellä) Ohjaus oli melkoisen raskas mutta lopulta Elmo ohjautui oikealle alueelle. Elmon riistan palautus herätti katsojissa hilpeyttä, kun se toi emännälle kaksi ohjausriistaa kerralla :). Ohjauksen jälkeen siirryttiin markkeeraustehtävään. Kolmosmarkkeerauksen ensimmäinen heitto tuli etuoikealla olevasta saaresta ja sen perään kakkonen vasemmalla olevasta veneestä kummallekin puolelle venettä. Elmo suoriutui kakkosesta nopeasti ja nouti myös kolmannen itsenäisesti, joskaan sillä ei ollut aivan tarkkaa mielikuvaa pudotuksesta. Jäljellä oli vielä haku, joka oli laajempi mitä Elmo koskaan oli tehnyt. Hakualue sijoittui kahteen eri osaan. Toisella puolella oli korkeaa heinää kasvava saareke, mistä piti löytää kaksi riistaa. Toisella puolen helppokulkuinen kostea maasto mutta koiran tuli edetä myös kosteikon takana olevan uoman yli saareen, jossa oli riistoja. Elmo aloitti haun vauhdikkaasti saaden melko nopeaan tahtiin talteen neljä riistaa. Neljättä riistaa palauttaessaan Elmo näytti hieman väsähtäneeltä ja se jäikin juomaan vettä uomasta, jonka yli sitä oli lähetetty hakuun. Koira saatiin kuitenkin lähtemään uoman toiselle puolelle, mihin se jäi vatuloimaan etsi -käskystä huolimatta. Syykin siihen selvivi pian kun Elmo kävi isommille tarpeilleen kaislikon reunaan. Tämän jälkeen työ jatkui ja Elmo toi emännän käteen saaresta etsimänsä lokin.

Huh huh, koe oli kahlattu läpi ja Elmo oli suorittanut kaikki tehtävät ainakin jollakin lailla. Ensimmäisessä voittajaluokan startissa meitä "rankaistiin" raskaasta ohjauksesta ja kolmosmarkkeerauksen viimeisen noudon epäröinnistä sekä hakuinnon hiipumisesta haun loppua kohden, mutta mikä mukavinta ensimmäsiestä startista saatiin tulos VOI 3. Kaikkein tärkeintä oli se, että Elmo suoritti kaikki tehtäväalueet vaikkakin vielä hieman haparoiden. Tästä on hyvä jatkaa :)

Kiitokset Nivalan noutajille mukavasta viikonlopusta, mahtavista koemaastoista ja kivoista kokeista, niin ja ruokakin oli hyvvää. Voipi olla , että Pohjois-Karjalan emäntä koirineen tullee toisenkin kerran vierailemmaan, mikäli vaan starttipaikan saapi.

Uomauiton uhoa

2011-07-28T22:06:00.000+03:00

Emännän lyhyttä lyhyempi kesäloma on taaksejäänyttä elämää ja taas keskellä kiihkeintä koekautta työ asettaa omat rajoituksensa harrastamiselle. Onneksi on valoisat illat ja työpaikan vaihtamisen mahdollistamat viikonloppuvapaat :) Ajoittain emännän keski-ikäisiin naisen aivoihin kylläkin hiipii ajatus nome-harrastuksen järjettömyydestä. Nuorena ja notkeana sitä taipuu vaikka mihin, mutta laitapas asialle tällainen vanheneva, hitaanpuoleinen emäntä. No yritettävä on tapaturmien ja pienten ruhjeidenkin uhalla.

Kävipä isäntäväelle tässä päivänä muutamana mukava kutsu tulla saunomaan ja viettämään mökki-iltaa tuttavapariskunnan kanssa. Takoituksena oli vähän reenata koiria, saunoa ja laittaa murua rinnan alle. Mukavaa, eikö totta?

Kaunis kesäilta eteni suunnitelmien mukaisesti ja vatsa täynnä evästä pari emäntää koirineen aloitti reenaamisen. Linjatreeniä rannasta uoman yli saareen lähetyspaikkaa aina kauemmas siirtäen. Mukavaa kun koirat toimivat :D

Seuraavana oli markkeerauksia ja ohjausta matkan sijoittuessa poikittain edelliseen linjatreeniin nähden. Ensimmäiseksi markkeerausvuoroon tulee Elmo (eivätkä muut koirat sitten enää mitään ennätä koko iltana tehdäkään). Markkeeraukset sujuvat melko mallikkaasti ja siirrytään ohjauspaikalle. Ohjausdami sijoittuu lähes samaan paikkaan, mistä markkeeraukset on juuri noudettu. Matkaa damille on n. 80-100metriä (edelleen huono arvioimaan matkoja). Elmo lähtee matkaan ja etenee hyvin n. 35-40 metriä ja yrittää suunnata vasemmalla olevaan saareen (sinne missä ensimmäisen treenin damit olivat). Emäntä kieltää ja Elmo kyllä kuuntelee jokaisen pilliin vihellyksen kääntyen katsomaan ottamatta kuitenkaan juuri sitä suuntaa mitä emäntä osoittaa eli eteenpäin. Koira pyörii oikealle ja vasemmalle ja oikealle ja vasemmalle ja lopulta lähtee uimaan emäntää kohden, joka kuumeisena miettii seuraavaa siirtoaan. Eipä aikaakaan kun kuulu molskis (hyökyaaltovaara!!!!) ja emäntä on järvessä ottamassa Elmoa vastaan kääntääkseen sen takaisin oikeaan suuntaan. Voi elämä tuota jästipäätä (siis koiraa ei emäntää, vaikka voihan se olla että jos koirat osaavat ajatella Elmo ajatteli emännästä ihan samaa). Emäntä kääntää koirankuonon haluttuun suuntaan ja pökkää kiukkuisesti koiraan vauhtia mutta aina parin metrin jälkeen Elmo kääntyy takaisin ja ui päälle (vai liekö yritti hukuttaa tuon komentelevan äksyn emännän?). Tässä vaiheessa emäntä on jo uimassa koiran kanssa mutta tuloksetta. Emännän päässä surisee jo seuraava suunnitelma; vene kehiin. Elmo uitetaan veneen perässä damille ja homma jatkuu. Tässä välissä saa Elmon sisar the Prinsessa tehdä tuon saman ohjauksen (vaivatta!!) ja tämän jälkeen Elmo laitetaan tai yritetään laittaa uudelleen haluttuun suuntaan. Huoh... Ei tämä ole todellista, emäntä repii harmaantuvia hiuksiaan!!! Elmo etenee taas sen 35-40 metriä ja sattumoisin löytää uoman keskeltä koiralle sopivan laakean kiven, jonka päälle se jää seisomaan liikkumatta eteen tai ylipäätään mihinkään suuntaan. Siinä se tuijottaa laiturilla olevaa litimärkää emäntää, joka yritää saada koiran liikkeelle, turhaan. No siinä sitä sitten oleiltiin emäntä laiturilla ja koira keskellä uomaa, koomista eikö vain mutta minkähän takia emäntää ei lainkaan naurattanut? Aikaa kului 5min...10min...15min... välillä Elmo katseli ohjauspaikkaa, missä se oli jo kerran veneen perässä käynyt, niin ja jatkoi keskisormen (tai varpaan tai jonkin) näyttämistä emännälle. Kului 20min... miehet menivät saunaan...kului 30min mökin emäntä lähti keittämään kahvia... kului ties kuinka kauan ja Elmo vain kökötti kivellään ja emäntä laiturilla. Märät vaatteet eivät tuntuneet enää yhtään mukavlta jo hämärtyvässä kesäillassa.. ja harmituksen harmitus olosuhteiden pakosta oli emännän pakko luovuttaa ja tämä erä meni Elmolle 6-0.


Elmo keskellä uomaa löytämänsä kiven päällä. Kuva Miia Laurila

Kaiken tämän jälkeen emäntä sulatteli treeniä ja itseään mökkisaunan suloisessa lämmössä ja mietti: Onko tässä hommassa mitään järkeä?

Ps. Tuossa alussa mainitsemani tapaturmat ja ruhjeet emäntä huomasi vasta kotona seuraavana aamuna. Elmon kanssa "uiminen" sai käsivarret ja rinnan naarmuille ja nyt käsivarsia koristavat myös komeat mustelmat. Kuin tappelun jäljiltä... niin ja treenaaminen jatkuu :)

Tavoitteena tulos

2011-07-03T20:00:00.003+03:00

Leppävirta 3.7. Nome B AVO-koe tuomarina Pentti Åman

Helteisen lauantain jälkeinen hikinen ja huonostinukuttu yö. Tieto siitä, että kännykkä pirisisi aamulla heti klo 4.30 jälkeen ei tuntunut emännästä yhtään houkuttelvalta. Miksi ihmeessä en voi kuulua niihin ihmisiin, jotka ovat aamulla pirteitä kun peipposet ja energisiä aloittamaan uuden päivän???

No matkaan kuitenkin päästiin suunnitellusti ja aikaa siihen kului hieman odotettua vähemmän. Liekö johtunut siitä, että liikennettä sunnuntai aamuna on vähemmän vai emännän raskaasta kaasujalasta? Enivei perillä kokeen keskuspaikassa oltiin heti kohta klo 7 jälkeen. Olimme Eetulaisen kanssa saaneet starttinumeroksi numeron 5, joten starttaisimme kolmannessa parissa, koska kyseessä oli parityö. Ennätin siis hyvin katsomaan ensimmäisen parin työskentelyä ennen omaa vuoroamme.

Koe vaikutti ihan mukavalta. Alkuun tuli kakkosmarkkeeraus siten että ensimmäinen heitto (lokki) tuli uoman toiselle puolelle ja toinen heitto (telkkä vai mikä tirppa lie) vasemmalle puolelle uomaan siten, että koira ei välttämättä nähnyt tarkkaa pudotuspaikkaa. Koiran palauttaessa viimeistä markkeerausta tuli laukaus ohjaukselle. Ohjausriista oli uoman toisella puolella viistottain vasemmalle lähetyspaikkaan nähden. Lähetyspaikka ei ollut ihan rannassa, vaan maamatkaa tuli muutamia metrejä ja riistalle matkaa oli ehkä 50-60m (olen erittäin huono arvioimaan matkoja). Koska kyseessä oli parityö, odotti toinen koira vuoroaan pressun takana toisen tehdessä töitä. Tämän jälkeen siirryttiin hakuun, joka tapahtui vuorohakuna. Hakuruutuun oli viety riistoista ainakin lokki, kani, fasaani ja sorsa.

Eetu oli "mukavan oloinen" kun hain sen autosta, ei hötkynnyt ja höseltänyt ollenkaan. Odotuspaikka kuhisi kaikenlaisia höttiäisiä, pääasiassa itikoita ja mäkäräisiä (tikkasivat by the way emännän pohkeisiin mukavat tatuoinnit ) ja tekivät odotusajasta entistä tuskallisemman. Sitten vihdoin kuului huuto seuraava...

Pitkällä tikulla katsottiin kumpi koirakko saa aloittaa tehtävät ensin - me hävisimme ja siirryimme odottamaan pressun taakse vuoroamme. Passissa ollessa Eetu oli kyllä hieman rauhaton ja kuumui laukauksista. Se yritti kuikuilla pressun takaa mitä oikein on tekeillä mutta sain sen kuitenkin pysymään aloillaan ja sitten olikin jo meidän vuoromme. Ensin markkeeraukset, joita jännitin kaikkein eniten ja niinhän siinä kävi, että Eetu ei nähnyt ollenkaan uomaan heitettyä riistaa. Se kyllä kuuli sen mutta ei uskonut riittävästi emäntää ja kuulemaansa vaan vaihtoi noudon toiselle riistalle, kun ei nähnyt tummaa riistaa tummassa vedessä. No lokki saatiin talteen ja sitten siiryttiin ohjaukseen, mikä sujui mallikkaasti. Eetu kuunteli :) emännän pilliä. Vielä oltiin tuloksessa kiinni.

Vuorohaku käynnistyi toisen koirakon aloittaessa tehtävän. Eetu istui kauniisti ja rauhallisesti paikallaan toisen työskennellessä. Oman osuutensa hakutehtävästä Eetu suoritti hienosti. Yhdessä välissä haku hieman hiipui ja koira tuli norkoilemaan emännän läheisyyteen, mutta onneksi se oli vain väliaikaista. Hakuinto palautui ja riistoja löytyi riittävästi. Se oli sitten siinä...Eetulaisen toinen avo-startti. Iloisena tavoitteeseen pääsemisestä (se tulos) emäntä suunnisti katsomaan muiden luokkien kokeita ja odottamaan iltapäivän tulosten kuulemista.

Eetun koeselostus

Haku: Suorittaa itsenäistä hakua ja löytää riistaa tasaisesti.

Ohjattavuus: Kuuntelee ohjaajaansa ja selvittää tehtävän.

Paikallistamiskyky: Näkee vain toisen ja tuo sen. Toisesta saa kuulon mutta ei löydä.

Riistan käsittely: Moitteeton.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen

Yleisvaikutelma:Työskentelyhaluinen koira, joka markkeerausta lukuunottamatta selviää annetuista tehtävistä mukavasti.

Palkinto AVO2

Yksi tavoite saavutettu. Josko sitä pikkuhiljaa uskaltaisi ihan tuota kirkkainta tulosta myös Eetun kanssa alkaa metsästämään? Se jää nähtäväksi mutta varmaa on, että haastetta tässä kultakuonossa tulee edelleen emännälleen olemaan :D

Lahjattomien sitä on vaan yritettävä

2011-06-26T23:28:00.001+03:00

Joku nimeltämainitsematon pohjosen korppi on monesti tokaissut, että lahjattomat ne reenailee. No emäntä ja veljekset taitavat lukeutua tuohon lahjattomien klaaniin (aina aika ajoin ;) ). Toisen juhannuspäivän aamuna Volvon keula suuntasi kohti Selkietä ja linja- sekä markkeeraustreenejä.

Naiset ensin vaikka heikoille jäille.. Ensin sai vuoronsa kultsutyttö Neela, joka suoriutui markkeeraus ja linjatehtävästään mallikkaasti. Emäntäkään (siis veljesten sellainen) ei suuremmin epäonnistunut damien viskomisessa, kun ei tarvinnut kovin kauaksi heittää :). Sitten oli vellosten vuoro. Tarkoituksena oli tehdä kummallekin n.80m pitkä vesiohjaus sokkona; Eetulle ilman häiriötä ja Elmolle häiriön kanssa. Ensin tuli vuoroon Eetu ja kuinka ollakkaan poika eteni lähes suoraviivasesti osoitettuun suuntaan, kuunteli pilliä ja otti ohjausta. Jotta kaikki ei olisi ihan nappiin mennyt niin palautus tapahtui maita myöten, mutta vauhdilla tuhatta ja sataa. Muuten emäntä oli enemmän kuin tyytyväinen Eetun suoritukseen. No sitten sai vuoronsa Elmo, joka pöllämystyneenä siitä, että ei päässytkään ensimmäisenä hommiin (niinkuin yleensä aina), oli jäänyt autoon "vaikeroimaan" (siltä se todella kuulosti).

Elmon ohjausmatka oli joitakin metrejä pidenmpi kuin Eetun vastaava, eikä lähetys tapahtunut aivan rannasta. No juu, kukas se on mestari vatuloija veteenmenossa??? ELMO... Menenkö-en mene-menenkö??? Ei kun lähetys uusiksi (emännän hampaiden kiristelyä) ja entistä määrätietoisempi käsky: eteen!!! Vielä pieni empiminen ja loiskis Elmo molskahti veteen ja lähti eteen, aivan niinkuin pitikin. No Elmo eteni haluttuun suuntaan kunnes tuli häiriömarkkeeraus maalle koirasta nähden vasemmalle. Elmo kääntyi katsomaan markkeerauksen ja oli aikeissa lähteä etenemään sitä kohti mutta emännän suusta kajahtanut käsky ETEEN sai pojan toisiin ajatuksiin ja matka jatkui emännän haluamaan suuntaan JES! Vielä muutama metri ennen rantaa/ohjausdamia Elmo ajautui emäännä mielestä liiaksi oikealle. Puhallus pilliin ja emännä yllätykseksi Elmo kuunteli ja oikaisi suuntansa suoraan damille. Olisivatko alkukesän väännöt sittenkin tuottaneet jotakin tulosta?? Toivossa on hyvä elellä :D

Treenit jatkuivat Elmon osalta vielä veteenmeno harjoituksilla ja yhdellä ohjaustehtävällä, joka muuten meni hienosti vain parilla pillinpuhalluksella ja suuntamerkillä. Eetulle tehtiin vielä muutama markkeerausharjoitus ja sieltä taas tuli esiin yksin treenaamisen ongema (osin varmaan myös se, että ollaan treenattu niin paljon linjoja), liian vähän markkeerauksia. Markkeeraukset tehtiin veneestä toinen avoveteen ja toinen maalle. Ykkösenä tehtynä kumpikin löytyi mutta auta armias kakkosmarkkeeraukset, aina maalle heitetty haihtui höyrypään mielestä. No harjotellaan, harjotellaan. Lahjattomien sitä vaan on yritettävä ;D

Alla muutamia kuvia treeneistä ja sen jälkeisestä muuten vaan uinnista.

Elmo palauttaa (kuva Minna Siitonen)

Eetu markkeerauksella (kuva Minna Siitonen)

Eetu menossa markkeeraukselle (kuva Minna Siitonen)

Eetu ja Neelan pinkki dami (kuva Minna Siitonen)

Porukkauinti (kuva Minna SIitonen)

"Neeeeela oota minnuu" (kuva Minna Siitonen)

Liehittelyä (kuva Minna Siitonen)

Vauvoja

2011-06-21T07:43:00.002+03:00

Rion ja Elmon pennut ovat syntyneet.Synnytys alkoi eilen illalla klo 21.30 ja nyt tuhisee Rion kyljessä 8 kultaista kuonoa, 3 urosta ja 5 narttua :) Nyt vaan toivotaan onnea pienten karvakuonojen elämäntaipaleelle!

Kesän ensimmäiset kokeilut

2011-06-20T21:45:00.000+03:00

Kesän ensimmäinen NOME-koe on nyt sitten kahlattu läpi. Jo perjantaina heti työpäivän päätyttyä oli suuntana Nurmes ja Ylikylän metsästysmaja. Lauantaina olisi veljesten starttien vuoro ja sunnuntain emäntä oli lupautunut olemaan kynä kädessä ALO-luokan sihteerikkönä.

Lauantaiaamu valkeni sateisena ja harmaana. Yllättävää kyllä emäntä ei, yllätyts yllätys, ollut ollenkaan niin jännittynyt kuin oletti olevansa. Elmo oli saanut kunnian aloittaa koko joukon ensimmäisenä ja Eetu numerolla 5. Ennen starttia tuomari kävi kokeen kulun läpi kaikkien aamupäivän ohjaajien kanssa ja sitten aloitettiin.

ELMO

Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella. Ensimäinen lokki tuli veteen ja toinen maalle korkeaan heinikkoon. Markkeerausmatka ei mielestäni ollut kovin pitkä mutta maasto sitäkin haastavampi. Lähetyspaikan ja pudotuspaikan välissä oli nimittäin leveä, uimalla ylitettävä oja, joka osoittautui monen koiran kompastuskiveksi kokeessa. Elmo nouti ensimmäisen linnun suoraviivaisesti vedestä. Toiselle mennessään Elmokoin meinasi sotkea tehtävän ojan ylityksessä, koska ajautui alkuun liikaa rannan puolelle mutta onneksi muisti kuitenkin pudotuspaikan ja melko pian sai riistan ylös. Seuraavana oli vuorossa hakua. Melko kapealle alueelle heti markkeerauksen oikealle puolelle oli laitettu kaksi riistaa. Markkeeraukset ja rantaviiva vetivät jonkin verran puoleensa mutta sain kuitenkin Elmon hakualueelle, missä se tekikin hyvää hakua löytäen toisen riistoista. Koiran palatessa hausta tuli laukaus ohjaukselle, joka oli vastaavasti sijoittunut markkeerauksista vasemmalle. Ohjausriistalle oli matkaa jotakuinkin 70 metriä. Minua jännitti, kuinka saan Elmon etenemään matalassa rannassa tarpeeksi suoraviivaisesti syvemmälle, ja aiheesta. Tyylilleen uskollisena Elmo vatuloi rantavedessä, kun ei nähnyt missään mitään noudettavaa mutta onneksi (huh huh) sain sen etenemään syvemmälle, minkä jälkeen ohjauksessa ei ollut suurempia ongelmia. Olisi tietenkin toivonut ohjauksen olevan vielä suoraviivaisempi mitä se oli mutta tyytyväinen siihen, että Elmo kuuteli jokaisen pillin puhalluksen ja otti ohjausta :) Näin riista saatiin sieltäkin talteen.

Seuraavana oli vuorossa ohjattu hakutehtävä. Koira piti ohjata kaislikon ja ojan yli pellolle ja sieltä edelleen n. 70 metrin päässä olevalle saarekkeelle tai oikeastaan sen reunalla olevalle ojalle. Koira piti saada pysymään ojassa ja etsimään sen pohjalla oleva fasaani, jonka paikkaa ohjaaja ei tiennyt. Elmo suoriutui tehtävästä mallikkaasti ja niin oli fasu emännän kädessä.

Viimeisessä osiossa jatkettiin melko helpossa maastossa olevalla vapaalla hakutehtävällä. Elmo teki töitä tasaisella vauhdilla ja löysi riittävän määrän riistaa. Hakutehtävässä oman jännityksensä tilanteeseen toi yhtä-äkkiä hakuruutuun ilmestynyt valkoinen pikkukoira, joka tuli ihmettelemään kokeen kulkua. Elmon haku keskeytyi siksi aikaa, että häiriö saattin pois alueelta. Onneksi keskeytys ei vaikuttanut poikaan vaan se jatkoi tehtäväänsä entiseen malliin. Emäntä sai hyvillä mielin poistua koepaikalta jännittämään tuloksen julkaisemista, niin ja starttia Eetu höyryläisen kanssa samaisessa kokeessa muutaman koirakon jälkeen.

EETU

Eetun vuoro tuli muutaman koirakon käytyä tekemässä tehtäviä vaihtelevalla menestyksellä. Liekö emännän rauhallisuus (ihan oikeesti rauhallisuus) ja hieman muuttunut johtajuussuhde koiran kanssa vaikuttaneet mutta Eetu kulki kiskomatta, silti innokkaana, koko matkan starttipaikalle.

Ensimmäinen markkeeraus löytyi suoraviivaisesti mutta Eetu sotkeutui toista hakiessaan ylitettävään ojaan ja ajautui uudelleen rantaa ja unohti tiputuspaikan. Jotta saamatta jäänyt riista ei jäisi vaivaamaan, tuomari antoi luvan lähettää koiran toiseen noutoon ja pienen etsiskeluýn jälkeen riista saadaan talteen mutta tehtävä tietenkin oli jo menetetty. Hakuruudussa Eetu työskentelee tehokkaasti ja riista emännälle käteen. Siten se eniten emäntää jännittänyt osio, ohjaus. Eetu saadaan etenemään jonkin matkaa, kunnes se huomaa lähellä olevan lumpeenlehden, mikä pitää käydä tarkistamassa. No peli ei vielä ole menetetty. Eetu saadaan etenemään kunnes se päättää kääntyä takaisinpäin, kun sitä koetetaan kääntää etenemään enemmän vasemmalle. Emäntä puhkuu ja viittoo ja korottaa ääntään ja kuinka ollakkaan poika ottaa uudelleen suunnan kohti ohjausriistaa MUTTA usko loppuu kesken n 3-4 metriä ennen riistaa ja sitten eivät pillitykset enää auta. Eetu uida porskuttaa emäntää kohti ja tuomari pyytää kutsumaan koiran luokse ja se on sitten siinä, Eetun eka AVO-startti.

Emäntä ei kuitenkan ole pettynyt vaikka tietty koe olisi olut kiva kahlata läpi ja tottakai tulos olisi ollut iloinen yllätys, himmeämpikin sellainen. Kuitenkin Eetu osoitti hurjaa kehitystä viime kesään verrattuna. Ensimmäinen + siitä, että koira pysyi koko ajan emännän hallinnassa. Toinen + (+++) kaikki löydetyt riistat pysyivät koiran suussa ja tulivat emännälle käteen asti, eikä Eetu-pojan suu ollut kertaakaan levoton riistojen kanssa :)))

Tästä on kuitenkin mukava jatkaa reenaamista ja kyllä me se tulos vielä napataan, toivottavasti jo tänä kesänä :).

Niin se Elmon tulos... MYÖ SITTEN SAATIIN LUPA OSALLISTUA SINNE VOITTAJALUOKKAAN!!!

Kylläpä oli kerrankin emännällä suu messingillä :D ja vihdoin tuli sitä kaivattua lisäpotkua treenaamiseen. Loppukesä sitten näyttää missä vaiheessa emäntä sinne voittajaluokkaan uskaltautuu, mutta se on päätetty, että se tulee tapahtumaan tänä kesänä. OI OI VOI VOI!! Mitähän tästäkin tulee??

Ohjausta

2011-06-07T23:20:00.002+03:00

Kolme kultaista sisarusta, yksi niistä puolikas sellainen (siis sisarus ei puolikas kultainen), emäntineen olivat sopineet yhteisistä ohjaussulkeisista eräälle alkukesän päivälle(tai siis emännät keskenään olivat sopineet). Tällä kertaa wellosten sukulaisriesojen apuohjaajat Inkeri ja Rinkeli jätettiin päiväunille isänsä valvovan silmän alle ja Riesoistakin mukaan pääsi vain yksi, The Prinsessa. Koirat sullottiin Volvoon ja huristeltiin muutaman kilometrin matka läheiselle metsälammelle ajatuksena treenata ohjauksia.

Perille päästyä kultaiset jätettiin metsään odottelmaan, kun emännät tarpoivat pitkin suolammen reunamia nakellen dameja sinne ja tänne koirien päänmenoksi. Elmo sai aloittaa ja kaikki menikin ensiyrittämällä nappiin. Erittäin suora linja lammen reunan suuntaisesti vain muutamalla pillityksellä ja käskyllä. Emäntä jo luuli, että edelliset treenit Kuusenoksalla olivat tuottaneet toivotun tuloksen, ei yritystäkään rannallenousemisesta.

Mutta kuinkas sitten kävikään?? Pienen huilin jälkeen tehtiin sama linja uudelleen häiriön kanssa. Ohjauksen aikana tuli heitto reilusti koirasta nähden takaviistoon. No siitä selvittiin kiellolla ja suunta saatiin takaisin ohjausdamille päin mutta kuinkas ollakaan ranta alkoi houkuttaa Elmo-poikaa ja pillistä ja emännän huitomista käsimerkeistä ei ollut minkään valtakunnan hyötyä. Huitokoon vaan, minä kyllä tiedän, että ne damit ovat tuolla (kun jo kerran kävin siellä ja näin) ja sinne pääsee paljon nopeammin maata pitkin tuumaili Elmo ja eteni määrätietoisesti rantaa kohti. Nytpä tuli emännille hoppu. Yksissätuumin Elmo rukka työnnettiin armottomasti takaisin veteen ja yhä uudelleen komennettiin etenemään haluttuun suuntaan. No sitekä ja kovakalloinen koira kun on yritti Elmo aina vain tarmokkaasti nousta rantaan mutta joutui lopulta luovuttamaan ja etenemään damille vesiteitse. Työvoitto emännälle, joka on tänä kesänä päättänyt ottaa welloksilta turhat luulot pois. Saas sitten nähdä kuin emännän käy :).

Nuorempi vedos, Eetu-höyryläinen, on väläytellyt vedessä työskennellessään positiivista valoa emännän välillä niin synkkiin vesitreenitunnelmiin; hyvillä mielin siitä :)

Alla muutamia kuvia metsälammen meiningistä.

ETEEN!

Elmo palauttaa...

Eetu odottaa ohjeita :) ja

palauttaa.

Ja kovakalloiset sisarukset odottavat vuoroaan

Ilokseni voin tähän loppuun todeta, että muutama päivä tämän treenin jälkeen nuo kovakalloisetkin menivät vesiohjauksensa mukisematta. Jospa se vanhakin oppisi jotakin? Toivossa on hyvä elää ainakin näin koekauden alussa.

(valokuvat Miia Laurila)

Kaikenlaisia kuulumisia

2011-06-03T23:40:00.004+03:00

Taas kerran vakaasta päätöksestä huolimatta blogin päivitys on vähän sieltä tännepäin. Aikaa kaikkeen ei vaan millään tahdo riittää. Mutta kokeillaan taas vaikka tunnetusti kesä on huomattavasti kiireisempää aikaa kuin talvi. Vaan katellaan...

Talvi pakkasineen meni yhdessä hujauksessa. Onkohan se näin, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika tuntuu etenevän? Vai liekö osa syynä se, että tulin kevättalven aikana vaihtaneeksi työpaikkaa, tosin vain väliaikaisesti. Kaiken uuden parissahan aika tutuu kuluvan nopeammin.

Viime syksynä suunnittelin jääväni pois paikallisen noutajakerhon NOME-toimikunnasta mutta vuodenvaihteen jälkeen huomasin kuitenkin istuvani kokouksissa entiseen malliin. Kevään ohjelman kuului myös SNJ:n järjestämä koulutusohjaaja kurssi Uuraisilla ja tietysti jo perinteeksi jäänyt WGW Kusankosken ympäristössä. Siis mukana ollaa edelleen..

Jos emäntä vanhenee, niin tekevät myös koirat. Elmo täytti kuukausi sitten jo 6v. ja harmaantuu hienostuneesti niinkuin herrasmiehen kuuluukin harmaantua. Elmon kevääseen mahtuu kaikenlaista. Tunnetustihan Elmo on aina ollut erittäin kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen yksilöistä rotuun katsomatta mutta nyt poika pääsi ihan tositoimiin, onneksi oman rotunsa edustajan kanssa. Tyttöystävä löytyi pääkaupunkiseudulta ja pariviikkoisen vierailun tuloksena odotellaan pentuja syntyväksi juhannuksen tienoilla. Enemmän Rion ja Elmon pennuista ja niiden odotuksesta voit lukea blogista http://kennelresound.blogspot.com/

Eetu on edelleen Eetu vaikka voissa paistaisi. Toki hieman (lue vähän) rauhoittumista ja kypsymistä on emännän mielestä tapahtunut. Tai voihan syynä olla myös se, että emäntä on ollut entistä määrätietoisempi velloksen kanssa. Tämän kevään WGW (Weljesten Golden Weekend) antoi oivia apuja johtajuuteen liittyen ja täytyy kyllä rehellisesti myöntää (toiset ovat sen tietenkin tienneet jo vuosia), että kyllähän se Eetu on tainnut olla hieman niskanpäällä tässä johtajuus asiassa mutta vain tähän asti. Nyt ovat roolit vaihtaneet paikkaa ja sekös poikaparan päätä vaivaa. Mielenkiinnolla odotan ensikesän koetoksia AVO-luokassa.

Treenaaminen kesän koekoetoksiin on täydessä vauhdissa. Vielä ei emännys ole uskaltautunut starttaamaan, mutta ensimmäiset koeilmoittautumiset on jätetty ja kutsuja odotetaan jännityksellä. Koirien ja emännän koekunto vaan taitaa olla vielä pahasti talviterässä. Pellolla/maalla molemmat toimivat suht' mukavsti, pilliä maltetaan kuunnella ja Eetukin pääsääntöisesti etenee haluttuun suuntaan...siis maalla. Tosin vesitreenejä on päästu tekemään vasta puolenkymmentä kertaa, joten toiveissa on petraamista tuolla saralla. Kerrottavaa kovakallojen treeneistä susirajan metsälammilla olisi vaikka kuinka mutta katsotaan sitä tuonnempana (jos emännän aika antaa myöten kirjoitella :) )

Alla vähän kuvia keväältä

WGW Pääsiäisenä 2011 Elmo ja emäntä Nevalaisen Heikin koulutusryhmässä

Elmo ja ihana kanipallo

Elmo palaamassa lähihakutehtävältä.

Tehtävään lähetys

Eetu palauttaa

Eetu emäntineen Bengtin opissa : )

Pihahommissa

Mitä ne veljekset kyttäävät???

Hei sehän on pitkäkorva iltapalalla!!!! :)

Lunta,lunta ja vielä kerran lunta

2011-01-22T15:20:00.000+02:00

Niin se vaan taas vuosi vaihtui uuteen. Tammikuu on jo reippaasti yli puolen välin ja päivä alkaa pikkuhiljaa pidentyä :). Talven säät ovat taas koetelleet emännän hermoja. Ennen joulua lumitilanne täällä susirajalla oli kohtalaisen siedettävä mutta pakkanen paukkui yli sietorajan, ainakin silloin kun itsellä olisi ollut mahdollisuus ulkoilla. Nyt kun päivä on jo hieman pidentynyt, eikä olisi enää ihan pilkkosen pimeää työpäivän jälkeen, ollaan sitten taas hukkumassa tuohon lumenpaljouteen. Lenkit koirien kanssa ovat typistyneet hihnalehkkeihin lähikorttelissa, koska A on joko liikaa pakkasta tai B et voi liikua missään (missä koirat voisivat olla irti) koska on niin paljon lunta. Aina alkutalvesta näyttää mukavalle, kun luonto saa valkean peitteen ja on niin kaunista mutta rajansa se on siinäkin. Tekisi jo mieli treenaamaan koirien kanssa mutta minnekkäs menet?? ÄRSYTTÄVÄÄ!!!

Emännä ärtymysestä ja ajoittaisista kiukunpuuskista huolimatta koiraveljekset voivat tällä hetkellä ihan mukavasti. Meillä asustellut nenäpunkki saatiin häädettyä ja Eetun niiskutus loppumaan. Elmokin alkaa näemmä uudelleen kasvattaa karvaa pois tiputetun tilalle. Karvan vaihdon lisäksi Elmon hormoonit tuntuvat hyrräävän lähiseudun kaikenkarvaisille tyttösille niin, ettei ruoka (herkkupaloja lukuun ottamatta) aina oikein tahdo maistua. Eetu puolestaan höyryää entiseen malliin ja aiheuttaa emännälle aina vain lisää harmaita hiuksia. Elmo vanhenee ja harmaantuu myös ja sekin luo emännälle omat paineensa ensi kesää ajatellen. (Kylläpä on harmaata tämä elämä....)

Nyt täytyy emännän yrittää alkaa kääntää ajatuksiaan positiivisiksi; Päivä pitenee, lumi sulaa, ilma lämpiää... Vedetään henkeä, että jaksetaan taas treenata kaikki mahdollinen vapaa-aika:) Ja kuinka ollakaan kohta onkin jo huhtikuu ja odotettu WGW (Weljesten Golden Weekend). Eteenpäin sano mummo lumessa;kyllä se siitä...

Hyvää Joulua

2010-12-19T15:07:00.000+02:00

Joulua odotellessa

2010-12-10T15:29:00.000+02:00

Syksy on vaihtunut talven tuiskuihin ja pakkasiin. Vakaa aikomus treenata yhtä säännöllisesti kuin syksylläkin on kutistunut muutamiin linja treeneihin ja tottisharjoituksiin. Koirilla intoa kyllä piisaisi mutta emäntä käy aika ajoin tyhjäkäynnillä kiireisten ja uuvuttavien työpäivien jälkeen. Onneksi joulu tuo oman vahtelunsa harmaaseen arkeen. Pian taas vuosi vaihtuu ja eipä aikaakaan kun ollaaan taas keväässä :)

Tässä muutamia otoksia yhden joulukuisen iltapäivän "lumileikeistä".

Taistelevat veljekset

Elmo ojentaa höyrypää veljeään

Onnistuu se yhteispelikin

Elmo

Eetu

Elmo

Eetu

Eetu aina valmiina tapahtuipa mitä hyvänsä

Elmo

Opintomatkalla

2010-10-12T00:37:00.000+03:00

On pimeä varhainen syysaamu. Herään hieman ennen sitä yleensä niin ärsyttävää piippausta, kännykän näyttö osoittaa kellon olevan 04.15. Eetu kääntää kylkeä ja jatkaa kuorsausta, ei se emäntä yleensä tähän aikaan vielä itseään ylös saa kammettua, nythän on yö. Tänään ylös nouseminen on kuitenkin muita aamuja helpompaa, ollaan lähdössä poikien kanssa opintomatkalle. Tosin veljekset eivät sitä vielä tässä vaiheessa tienneet. Elmolla saattoi olla omat aavistuksensa reissuunlähdöstä, koska emäntä oli illalla pakkaillut kaiken näköisiä kamoja mustaan laukkuunsa, mutta koskaan ei voi olla varma. Kaiken varalta on hyvä pysytellä emännän lähellä, ettei se vaan pääse livahtamaan huomaamatta minnekään.

Kello 5.10 Volvon nokka kääntyy jo hyvin tutuksi tulleelle kuutostielle ja matka kohti Kuusankoskea voi alkaa. Ei edes pimeä ja paikoitellen hernerokkasumuinen tie latista emännän intoa; nyt päästään reenaamaan hyvässä opissa ja mukavassa seurassa. Veljesten kasvattajat olivat järjestäneet koulutuksen, johon meille jo entuudestaan tuttu Kurt Becksteiner oli tulossa kouluttamaan Weljesläisiä muutamaksi päiväksi.

Taasen on emännän pieni pää täynnä ohjeita ja opastusta koiran kouluttamiseen liittyen. Kun vain muistaisi kaiken oppimansa :)
Perjantaina saimme Elmon kanssa harjoitusta luovutuksiin, mitkä mukavasti paranivat mitä pidemmälle harjoituspäivä eteni. Tehtiin linjoja ja erilaisia ohjausharjoituksia. Koirat juoksivat ja niin taisivat juosta ohjaajatkin meikäläistä lukuun ottamatta. Tähän ei kylläkään ollut syynä se, että olisimme Emon kanssa onnistuneet kaikessa vaan lähinnä se, että meikäläinen ei pystynyt tuoreen polvioperaation jäljiltä vielä liikkumaan etanavauhtia nopeammin :)

Lauantaiana heti aamusta oli sitten Eetun vuoro. HUOH!!! Minä kun luulin, että pahin olisi ollut jo ohi tuon höyrypään kanssa. Valtaosa kesän koereissuista ja treeneistä olivat sujuneet kohtalaisesti mitä koiran hallittavuuteen tulee mutta nyt Eetu taas päätti alkaa "pomottamisensa" ja pisti emäntänsä hermoriekaleet taas kovalle koetukselle (ja polven). Kukaan ei varmaankaan usko että OLLAAN ME IHAN OIKEASTI REENATTU!!! No Kurtilta löytyi taas kerran paljon hyviä neuvoja käsitellä tuollaista kuumakallea kuin Eetu. Aika sitten näyttää kuinka emännän käy... periaatteella periksi ei anneta mennään eteenpäin.

Kuvia lauantailta:


Kurt antamassa ohjeita linjaharjoitukseen.

Elmo lähdössä linjalle

Kurt näyttää miten dummy tulee luovuttaa.. ja Elmohan oppii..

Oppi taitaa mennä perille.

Ja taas mennään..


Löytyihän se.						.

Ja lauantailta:

Markkeerausta odottaen

Vauhdikas palautus.

Tehtävään keskittymistä seuraamisen avulla.

Palauttamista harjoiteltiin myös Eetun kanssa.

Lähihakutehtävään lähettäminen.

Eetun ensimmäinen WT-koe

2010-10-06T19:19:00.000+03:00

Eetu pääsi kisaamaan WT-kokeeseen ystäväni Taijan kanssa. Minulla oli tarkoitus itse osallistua samaan kilpailuun Elmon kanssa mutta kisaviikolle sattunut polven tähystysleikkaus sotki suunnitelmat ja Elmo joutui ikäväkseen jäämään kotiin murjottamaan.

Kaakon noutajakoirayhdistyksen järjestämä koe pidettiin Joutsenossa, Konnunsuolla. Aamulla varhain,heti kukonlaulun aikaan, lähdimme "köröttelemään" Taijan autolla kohti koepaikkaa. Matka sujui nopeasti mukavia jutellessa ja ennätimme hyvin ilmoittautua ennen kilpailun alkamista. Eetu ja Taija kilpailivat numerolla 10, ollen alokaskuokan viimeinen koirakko. Ei siis arpaonnea kuumakallelle tällä kertaa. No tällä mentiin.

Tuomareina kisassa toimivat Pauliina Ahola ja Miso Sipola. Eetu aloitti Pauliinan rasteilla. Ensimmäinen rastitehtävä oli ykkösmarkkeeraus pellolle. Ennen markkeerausta koiraa seuruutettiin ilman hihnaa pieni matka, minkä jälkeen koira pysäytettiin katsomaan markkeeraus.Eetulla oli kierrokset päällä ja seuraaminen oli hieman levotonta ja koira pyrki edistämään jonkin verran. Itse markkeeraus sujui hyvin. Eetu ei näköjään ollut täysin varma kenelle markkeeraus tulisi palauttaa, koska yritti ensin vauhtihöyryssään palauttaa dummyn ampujalle, joka seisoi keskellä peltoa. Tämä herätti hilpeyttä tuomarissa ja toimitsijoissa. Taijan kutsusta Eetu kuitenkin toi dummyn oikeaan osoitteeseen. Pisteitä rastileta saatiin 17.

Eetu palauttaa markkeerausta

Toisella rastilla tehtävänä oli lähihakutehtävä. Koira tuli saada etenemään halutulle alueelle, minne oli piilotettu 5 dummyä ja niistä 2 tuli saada talteen. Eetu kävi erittäin "kuumana" ennen tätä rastitehtävää. Olivatko syynä sitten jokapuoleta kuuluvat laukaukset ja halu päästä tekemään vai se, että Eetu ei päässyt luokseni vaan joutui odottelemaan vuoroaan kilpailijoille osoitetussa paikassa? Varmaan osittain molemmat syyt ja niinpä päätin tämän rastin jälkeen pysyä kokonaan Eetulta näkymättömissä. Taijan kertoman mukaan Eetu kuitenkin keskittyi tehtävään ongelmitta (vaikka oli ollutniin levoton odotuspaikalla) ja dummyt löytyivät nopeasti. Hieman pisteitä menetettiin enesimmäisen dummyn pudottua luovutustilanteessa. Pisteitä rastilta kuitenkin 18.

Lähetys lähihakutehtävään

Sitten siirryttin Mison rasteille. Seraavana oli vuorossa Markkeeraus ja ohjaustehtävä. Lähetyspaikka oli "kukkulan" päällä ja itse markkeeraus heitettiin pellolta heinikkoon. Heinikon ja pellon välissä oli oja. Eetu markkeerasi heiton liian pitkäksi ja tuli pellolle saakka. Taija joutui vääntämään tovin ennen kuin dummy saatiin ylös. Koiran palauttaessa markkeerausta, ohjaus dummy laitettiin samaan paikkaan.minne markkeeraus oli tippunut. Ohjaus onnistui suht' vaivattomasti. Markkeerauksen epäonnistuminen pudotti tämän rastin pisteet vain kymmeneen ja finaalipaikka oli menetetty :( Mutta kisa kuitenkin jatkui.

Markkeeraus/ohjaustehtävä

Neljännellä rastilla tuli ykkösmrkkeeraus ojaan peltojen väliin. Tämän Eetu oli suorittanut muutoin suoraviivasesti ja nopeasti mutta palauttaessa dummy oli pudonnut ja siitä pisteissä tietysti rokotettiin. Rastipisteitä tältä rastilta 16.

Kaiken kaikkiaan Eetun ensimmänen WT-startti sujui siis kohtalaisen hyvin. Harmittavan pienestä oli tällä kertaa finaalipaikka kiinni, vain siitä yhdestä ainokaisesta pisteestä. Yhteistyö "vieraan" ohjaajan kanssa toimi mukavasti, vaikka yhteisiä harjoituskertoja ennen koetta taisi olla vain neljä kertaa. Tästä voi päätellä miten työhullusta koirasta on kyse. Eetulle on tärkeää vaan päästä tekemään, ihan sama kenen kanssa. Toki kokeessa onnistuminen "vieraan" koiran kanssa vaatii ohjaajalta myös osaamista ja kokemusta ja tätä Taijalta kyllä löytyy :).

Koetulokseksi saatiin ALO2 pisteillä 61. Mukava ylläri oli, että Eetu oli oman luokkansa koirista toimitsijoiden "suosikki" ja palkittiin tästä hyvästä. Hyvä Eetu!!!
Kiitos ja kumarrus myös Taijalle. Oli mukava seurata kaksikon työskentelyä kokeen aikana.

Elmo Raaseporissa 18.- 19.9.2010

2010-10-04T22:39:00.000+03:00

Tämän B-koekauden päätteeksi Elmo kävi starttaamassa pari starttia kasvattajansa A-P:n kanssa. GR:n mestaruuskoe kisattiin 18.9. Raaseporissa ja toinen koe 19.9. samaisessa paikassa.

Mestaruuskokeessa Elmo oli suorittanut tehtävät sitä iän ikuista ohjausta lukuunottamatta hienosti, eikä sekään kuulemma kauheasti ollut vajaaksi jäänyt. Tulokseksi tuli meille niin tuttu AVO3. Elmo kuitenkin palkittiin pystillä avoimenluokan parhaasta markkeerauksesta :)

Tässä Elmon Koearvostelu, tuomarina Risto Heikkonen.

Haku: Tekee hyvää itsenäistä hakua.
Ohjattavuus:Ei kuuntele tarpeeksi etäälle ohjaajan merkkejä.
Paikallistamiskyky:Näkee molemmat heitot, noutaa molemmat riistat.
Riistan käsittely: Hyvää.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen ja tarkkaavainen laukausten aikana.
Yleisvaikutelma: Työskentelyhaluinen koira, jonka epäonnistuminen ohjaustehtävässä pudottaa palkintosijaa.
AVO3

Seuraavana päivänä A-P ja Elmo saivat tulokseksi AVO2. Ohjaus oli nyt onnistunut samoin haku, mikä on tällä kaudella ollut Elmon vahva-alue. Nyt Elmo oli tarvinnut hieman apua merkkeerauksessa, jottei olisi ajautunut kokeen halkualueelle.

Päivän koearvostelu, tuomarina Timo Väisänen

Haku: Tutkii määrätietoisesti ja innokkaasti aluetta ja löytää nopeasti riittävästi riistaa.
Ohjattavuus: Ottaa ohjausta ja selvittää tehtävän melko suoraviivaisesti.
Paikallistamiskyky: Näkee heitot, noutaaa toisen itsenäisesti. Muistikuva ensin heitetystä sen verran hatara, että ohjaaja joutuu tukemaan koiraa.
Riistan käsittely: Moitteetonta.
Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Tarmokas, vahva työskentelijä, jonka muuten hyvää koesuoritusta miinustaa pieni haparointi markkeerauksessa.
AVO2

Siis vielä jatkuu ykkösen metsästys avo-luokassa ensi keväänä ja tietty Eetukin liittyy mukaan tähän porukkaan. Paljon kiitoksia A-P:lle koiran ohjaamisesta ja kannustavista sanoista jatkoa ajatellen.
Eteenpäin vaan sano mummo lumessa :)).

Menneen kesän 2010 kuulumisia

2010-09-07T13:42:00.041+03:00

Taas kävi emännälle vanhanaikaisesti. Sitä aina kuvittelee ennättävänsä kaikkea mutta todellisuus on toista. Vakaa aikomus pitää blogia ajantasalla ei taaskaan toteutunut:/ Tapahtumia ei tästä kesästä kylläkään ole puuttunut. Veljesten kanssa on treenattu, minkä emäntä töiltänsä on ennättänyt ja kokeissakin päästy starttaamaan ihan mukavasti.

TOUKOKUU

Elmon kanssa kausi aloitettiin WT-kisalla Muuramessa. Kaikilla rasteilla saatiin dummyt talteen ja muutama rasti meni oikein mallikkaasti. Tulokseksi saatiin AVO2. Finaalipaikka jäi vain muutaman vaivaisen pisteen päähän. Kokonaiskisassa taidettiin olla sijalla 4. Pisteitä putosi ainakin osalla rasteja pelkästään palautuksiin liittyen, Elmolla kun on tapana hieman omia dummyä ja palautukset eivät ole täysin suoraviivaisia. Niinpä niin kenenkähän olisi taas syytä katsoa peiliin??

KESÄKUU

B-koekausi korkattiin Hirvensalmella; laihoin tuloksin. Elmo "herra itsepäinen" kun arpoi liikaa veteenmenoa markkeeraustehtävässä. Toki se sinne lopulta meni ja riistakin tuli emännälle mutta tuomari keskeytti kokeen koska koiraa jouduttiin niin monta kertaa kehoittamaan veteen.

Eetu-höyryläinen otti tuntumaa nome-kokeisiin Leppävirran kokeessa 7.6.2010. Liikkeellä oltiin yhdessä Miian, pikkutyttösten Iidan ja Ainon sekä koiruuksien Pessin ja Kaarnan kanssa (kuvassa alla). Kumpaisellakin, sekä Eetulla että Kaarnalla oli edessään ihka ensimmäinen startti taippareiden jälkeen. Jännitystä oli siis ilmassa... lähinnä ohjaajilla :)

Tiesin Eetun hallitsevan alokasluokan tehtävät mutta koiran käyttäytyminen koetilanteessa oli täysin arvoitus. Eetuhan on aina ollut "kuuma-kalle" ja malttamaton odottamaan vuoroaan. Arpa oli langettanut meille starttinumeron 10, joten ennätimme molemat, sekä koira että minä, jännittämään ja "kuumumaan" ennen omaa vuoroamme. Ja kuten arvata saattaa sain hävetä silmät päästäni kun meidän vuoromme tuli... Sen sijaan että minä olisin vienyt koiraa koepaikalle Eetu vei sinne minut,vaikka kuinka yritin sitä rauhoitella ja saada kulkemaan kauniisti. No, koe alkoi meille kaikkein pahimmalla mahdollisella tehtävällä; maaohjauksella. Matkahan ei ollut pitkä mutta rantavedessä ollut vene veti "ylikuumuneen" koiran kaiken huomion puoleensa ja ohjaustehtävä meni ympäriinsä juoksemiseksi. Riista toki saatiin talteen mutta ei voida puhua linjalla kulkemisesta/ohjauksesta. Markkeeraustehtävän kaksi lokkia saatiin talteen, joskin suoritus olisi voinut olla suoraviivaisempi. Hakua Eetu teki tehokkaasti liikuen laajalla alueella. Riistan luovutuksissa oli suuria puutteita ja näin ollen ensimmäinen koestartti toi meille tuloksen ALO3.

Seuraava koetos Eetulla oli sitten oman yhdistyksen kokeissa Nurmeksessa viikko ennen juhannusta. Edellisen kokeen jälkeen oli pureuduttu maltti- ja seuraamisharjoituksiin sekä riistan luovutuksiin. Ja yllätys yllätys treenaaminen oli sittenkin tuottanut tulosta; Eetu oli kuin eri koira edelliseen starttiin verrattuna. Tehtävien suorittaminen sujui mallikkaasti mutta, aina se iänikuinen mutta, tällä kertaa kani jäi köllöttelemään metsään ja tulokseksi AVO2.

Haku: Hyvällä vauhdilla alueella työskentelevä koira, joka liikkuu laajasti ja tehokkaasti.
Ohjattavuus: Etenee esitettyyn suuntaan ja on myös jonkin verran ohjattavissa.
Paikallistamiskyky:Selvittää markkeeraustehtävät vaivatta.
Ristan käsittely: Hyvät otteet, nopeat palautukset, luovutukset pääsäntöisesti käteen.
Jäljestämiskyky: Ei tänään jäljestä kanijälkeä.
Muut ominaisuudet: Pysyy paikallaan laukauksissa.
Yleisvaikutelma:Voimakkaasti työskentelevä koira, joka omaa erittäin hyvän työmotivaation. Tänään kuitenkin jälki jää suorittamatta.

Kanin jääminen metsään harmitti tietysti jonkin aikaa mutta lopulta kuitenkin täytyi olla erittäin tyytyväinen Eetun suoritukseen tuossa kokeessa.

HEINÄKUU

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja hellettä piisasi. Treenattiin pääsääntöisesti vesihommia, koska muuta ei siinä kuumuudessä oikein voinut tehdä. Päänvaivaa tuottivat Elmon vesiohjaukset sekä Eetun riistankäsittely, lähinnä ne luovutustilanteet. Elmon kanssa jouduttiin palaamaan linjallelähetyksen alkeisiin, kun kyseessä olivat vesiohjaukset. Maalla Elmo kuunteli pilliä tarkasti ja ohjaukset eivät tuottaneet mitään ongelmaa. Mutta annas olla kun siirryttiin veteen... Emäntä repi hiuksiaan harvase ilta ja puhelinlangat kävivät lähes yhtä kuumana kuin emäntäkin, kun täytyi kysellä neuvoja ongelman selvittämiseksi. Kiitokset vaan Sannalle,Päiville ja tietytsti Taijalle, joka oli apuna paikan päällä kerran jos toisenkin.

Koekausi jatkui. Seuraavana oli vuorossa Uurainen heinäkuun loppupuolella. Matkaan lähdettiin kolmen emännän ja neljän koiran voimin. Veljekset saivat naisseuraa kahdesta suklaanruskeasta labradorinartusta Hilmasta ja Aidasta. Ensimmäisenä osaamistaan pääsi esittelemään Eetu,tällä kertaa taas ALO2:n verran. Ongelmat riistojen luovutuksissa jatkuivat sen verran, että parhaimmat palkintosijat jäivät saavuttamatta. Yleensä hyvää hakua tekevä Eetu oli myös haun aikana hieman levoton ja keskittyminen työhön tuntui aina välillä unohtuvan. Riistaa saatiin kuitenkin hyvin ylös ja vauhti säilyi koko hauan ajan. Riistankäsittelytreenit saisivat siis edelleen jatkoa. Joskus se on vaan niin vähästä kiinni, meillä 30 cm:stä.

Sunnuntai-aamuna emännän ei tällä kertaa tarvinnut jännittää pitkään. Elmo oli saanut arvonnassa starttinumerokseen numeron 1. Kokeen kulun olimme käyneet katsomassa jo edellisenä päivänä, joten tiesin mitä oli odotettavissa. Koe alkoi ohjaustehtävällä. Koira tuli saada etenemään ensin maata myöten n.parikymentä metriä veteen ja edelleen vettä myöten kaislikon suuntaisesti ohjausriistalle n.50-60metrin päähän (olen erittäin surkea arvioimaan matkoja). Haastetta ohjaukseen toi oikealla oleva kaislikko, missä sijaitsi osa kokeen hakuruudusta. Monen koirakon koe lopahti siihen, että koira karkasi kesken tehtävän hakualueelle. Tuuli kävi tietenkin mukavasti juuri sieltä suunnasta. Kaikkein eniten jännitin kokeen tätä osaa, koska vesiohjaukset olivat olleet treeneissäkin se meidän kompastuskivemme. Väänsin, käänsin ja pillitin... tein saman uudelleen ja yllätys yllätys sain työvoiton. Elmo meni sen ohjauksen, raskaasti mutta meni kuitenkin ja sai riistan palkakseen. Kokeen muut osiot koira suoritti mallikkaasti.Erityisesti mieltä lämmitti tuomarin arvostelu hausta ja riistan käsittelystä; "erittäin tehokasta ja laajaa hakua itsenäisesti tekevä koira" sekä "hyvät otteet ja kauniit luovutukset". (vrt. työhön Eetun kanssa) Ehkä meidän ei sittenkään tarvitse heittää kirvestä kaivoon. Olin erittäin tyytyväinen Elmon suoritukseen :).

Kolmen emännän reissu Uuraisille meni kaikinpuolin mukavasti. Kaikki neljä koiraa saivat tuloksen ja vietettiin muutoikin kiva viikonloppu mukavien ja hullunhauskojen koiraihmisten parissa.

ELOKUU

Vihdoin koitti kauan odotettu elokuu ja kesäloma, mikä oli hyvä aloittaa milläkäs muulla kuin koereissulla tällä kertaa suuntana Espoo.
Perjantaina työpäivän jälkeen jo edellisnä iltana valmiiksi pakattu Volvo suuntasi kohti Kuusankoskea, missä oli tarkoitus vaihtaa kulkupeliä ja jatkaa matkaa Sannan kanssa määränpäähän Espooseen. Pääkaupunkiseudun kultaisten järjestämä koe oli kaksipäiväinen ja olin lupautunut olemaan omien starttieni ohessa myös työvoimana kokeessa.

Taas oli Eetu vuorossa ensimmäisenä, tällä kertaa numerolla 1. Mikä ihana numero siitäkin huolimatta ettei itse ennätä nähdä koetta etukäteen. Ihana senkin vuoksi, kun on kova jännittämään ja omistaa "höyrypää" koiran nimeltä Eetu. Tällä kertaa kaikki meni nappiin :D. Eetu teki työtä entiseen tapaan innokkaana ja tällä kertaa myös kekittyneesti. Riistat tulivat käteen yhtä lukuunottamatta ja kanikin löytyi vaivatta metsästä. Tuomaria lainaten: "Työhaluinen koira, joka selviytyy päivän tehtävistä erittäin helposti". Tulihan se ALO1 tänä kesänä :).

Elmon suoritus sunnuntaina oli taas sitä perus Elmoa entisin ongelmin. Ohjaus jäi pahasti vajaaksi, markkeeraustehtävässä markkeeraa heitot hyvin mutta vaihtaa riistan kesken tehtävän (tuo kuitenkin molemat) ja Elmomaiseen tapaan tekee hyvää itsenäistä ja laajaa hakua. Taas on tyytyminen tulokseen AVO3, no tulos kuitenkin. Ei kun vaan jatkamaan ohjaustreeniä...lomallahan sitä ennättää..

Espoon viikonlopun jälkeen kesän "kovin koetos" oman yhdistyksen kokeet Liperin Roukalahdessa. Jännitystä viikonloppuun omien koesuoritusten lisäksi toi toimiminen ensimmäistä kertaa luokkavastaavana kokeessa. Onneksi olin saanut kaverikseni Anskun, jonka kanssa porukassa saimme vedettyä oman luokkamme (alo) kunnialla läpi.

Taasen jo perinteiseen tapaan ensimmäisenä starttasin Eetun kanssa. Joku kumma kirous vaanii joka toista starttia Eetun kanssa. Vaikka treenitilanteessa varikset ja lokit ovat tulleet somasti käteen saakka, päätti Eetu taas tässä viimeisessä alokasluokan kokeessaan tiputtaa riistaa siinä määrin, että se heikensi tulosta tuntuvasti. Kaikki taas kiinni niistä 30:stä sentistä... Tuomarin antama yleisvaikutelma kuuluu seuraavasti:"Tehokkaasti työskentelevä koira, joka suorittaa koetehtävät nopeasti mutta puutteet riistankäsittelyssä luovutusten osalla heikentävät koesuorituksen kokonaisuutta." Mitähän tuohonkin nyt sitten sanoisi muuta kun, että kukas se sieltä peilistä kurkistaa??? Vaan katotaanhan, kyllä se vielä sen oppii!!!!

Sitten sunnuntaipoika Elmo. Avoimenluokan koe toteutettiin parityönä, jossa toinen koira oli piilossa passissa toisen työskennellessä. Haku tapahtui vuorotellen.Jo heti kokeen alusta tuntui sitä, että tämä koe oli kuin Elmolle tehty. Koe alkoi Elmon osalta passissa ololla. Elmo oli rauhallinen mutta tarkkaavainen ja pysyi ongelmitta paikallaan. Ohjaustehtävä suoritettiin pellolla ja se ei tuottanut Elmolle vaikeuksia kuten ei pellolle heitetty linjakakkonenkaan. Sitten kokeen vaativin osuus, haku. Hakualue oli kokonaisuudessaan korkeaa heinikkoa ja melko raskaskulkuista koiralle. Elmon vahvuus on tänä kesänä ollut hakutyö, eikä siihen tule poikkeusta nytkään. Koira tekee laajaa hakua kattaen kaikkein vaikeimmatkin paikat hyvin. Vielä suoraviivainen ykkösmarkkeeraus korkeaan kaislikkoon ja Elmon ensimmäinen AVO1-tulos on siinä. Kuten arvata saattaa, kyllä oli emännän suu messingillä:D.

SYYSKUU

Kesäloma jatkui ja treenaaminen, vaikka suunitelmissa ei ollut enää startata B-kokeissa tänä kesänä. Vietettiin Weljesten metsästysviikonloppua Kiteellä ja Elmo pääsi ensimmäisen kerran oikeasti passiin ja sai tuntumaa lämpimästä riistasta. Viikonlopun lintusaalis jäi laihaksi mutta sitäkin mukavampaa oli taas tavata tuttuja ja vähän tuoreempia Weljesläisiä mukavan yhdessäölon merkeissä ja tietty sitä taas myös treenattiin, kuinkas muuten.

Taas yksi kesä vilahti ohi...nopeasti,niinkuin sillä on yleensä tapana mennä. Paljon tapahtumia ja ihania ihmisiä, ennestään tuttuja sekä uusia tuttavuuksia, mahtuu tähänkin kesään. Kiitos teille kaikille hauskoista hetkistä, niitä on mukava muistella sitten talvella.

W.G.W. 2010

2010-05-11T23:48:00.002+03:00

Taasen on vietetty iki-ihana Weljesten Golden Weeked, tällä kertaa joukkomme kokoontui Pyhällössä Lintukodon lerikeskuksessa. Viikonloppu sujui leppoisissa tunnelmissa koiria treenaten ja mukavasta yhdessäolosta nauttien. Ravitsemushuolto viervokkeineen pelasi taas moitteettomasti ja saunassa saatiin hyvät ja rentouttavat löylyt. Uskalsipa joku pulahtaa avantoonkin.... Ainoa murhe oli Islannin tulivuoren sylkemä tuhkapilvi; Kouluttajaksi lupautunut Kurt Becksteiner Itävallasta ei päässyt osallistumaan tapahtumaan lentojen peruuntumisen vuoksi. Mutta nou hätä, A-P Fontell hoiti homman mainiosti.

Lauantaina treenattin neljällä eri porukalla. Aamupäivällä peltotreenissä olivat G-pentue ja F-pentue+kaverit ja mejästä innostuneet pitivät koulua ilman koiria. Iltapäivällä mejä-porukka koirineen oli jäljestämässä ja "konkarit" eli E-pentue treenasi pellolla.

Eetu tapansa mukaan puhkui intoa huomatessaan, että nyt lähdetään hommiin. Kiire, kiire, kiire päästä tekemään... Tehtävät sujuivat mielestäni melko malliikkaasti alun malttamattomuudesta huolimatta. Parin tunnin treenin jälkeen Eetu jopa tuntui malttavankin paremmin. (Siispä ennen koetta vedettävä tollanen 2-3-tunnin treeni niin koira malttaa kuunnella mammaa) Vauhtia pojalla on edelleen ihailtavasti ja nenän käyttö näyttää hyvältä. Mikä ilahduttavinta kuitenkin edistystä edellisen kevään vastaavaan tapahtumaan on tapahtunut reilusti. Kaikki palautukset tulevat nyt käteen viimekevään dummyjen riepottelun ja viskelyn sijaan. Jospa sitä joskus uskaltaisi kokeeseenkin tuon villikon kanssa.

Elmo sisaruksineen (+ vierailevat tähdet Ava ja Jade) pääsivät tositoimiin iltapäivällä lounastauon jälkeen. Treenin alkaessa minua hieman jännitti, koska kaikki muut koirat kilpailevat jo voittajaluokassa (me Avo:ssa) mutta Elmo selviytyi mallikkaasti tässä sakissa ja saimme molemat (tai lähinnä minä) taas uutta uskoa siihen,että kyllä mekin osaamme,jos vaan uskaltaa yrittää. Monenlaisia ohjaus-ja markkeeraustehtäviä häiriollä ja ilman tehtiin iltapäivän aikana. Uutta opittiin ja kerrattiin jo opittua. Kaiken kaikkiaan hieno päivä:)

Suunnuntaina sitten kisattiin Weljesten kennenlin golden mestaruudesta WT:n malliin. Tuomareina kisassa toimvat A-P Fontell ja Tomi Sarkkinen. Kisassa oli kaksi luokkaa noviisi- ja open-luokka. Noviisissa Eetu ei oikein malttanut keskittyä tehtäviinsä. Kaikki dummyt saatiin kuitenkin ylös ja sijoitus oli 9.sija. Elmo kisasi open-luokassa ja yllätti kaikki, ainakin ohjaaja ylättyi erittäin iloisesti Elmon hienosti onnistuneista ohjaustehtävistä. Meidät palkittiin parhaana Weljesten open-luokan koirakkona. Jokohan sitä uskaltautuisi kokeeseen pojan kanssa?

Kaiken kaikkiaan taas aivan mahtava viikonloppu! Kiitokset kaikille mukana olleille mukavasta seurasta. Erityiskiitokset tietysti Sannalle ja A-P:lle viikonlopun järjestämisestä sekä Timolle ja Maaritille maittavista sapuskoista. Niin ja tietty Petrille hyvin lämmiteystä saunasta ja valokuvaajana toimimisesta.

W.G.W. 2010 Elmo

2010-05-11T23:47:00.000+03:00

W.G.W.2010 Elmo

2010-05-11T23:45:00.000+03:00

W.G.W.2010 Elmo

2010-05-11T23:40:00.000+03:00

W.G.W. 2010 Eetu

2010-05-11T23:30:00.002+03:00

W.G.W. 2010 Eetu

2010-05-11T23:23:00.003+03:00

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-01-02T14:28:00.006+02:00

Elmo, kukkulan kuningas (kuva Päivi Kortelainen)

Kisailevat veljekset (kuva S.Martikainen)
Eetu ja lumileikit(Kuva Päivi Kortelainen)
Elmo saalistaa (kuva Päivi Kortelainen)

Vuosi on taas vaihtunut rakettien räiskyessä ja pakkasen paukkuessa. Luntakin on saatu pitkän odottelun jälkeen ihan mukavasti.Turhan paljon aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta mutta paluu työhön ja normaaliin päivärytmiin sairasloman jälkeen on työllistänyt emäntää, eikä aikaa kirjoittamiselle ole liiennyt. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan paljon mukavia tapahtumia ja paljon juttuja kirjoitettavaksi, niin ja tietysti emännälle aikaa kirjoittamiselle.

HYVÄÄ ALKANUTTA UUTTA VUOTTA 2010 :D

Elmo

2009-08-13T09:55:00.001+03:00

Elmo ja luu

Elmo poseeraa

Kengänheittoleikki menossa

Ja luu maistuu...

Eetu

2009-08-13T09:43:00.002+03:00

Eetu vahtipaikalla pensasaidan sisällä.

Mister-kisoja odotellessa

Kerrankin paikallaan...

Seuraa haetaan

2009-07-27T14:19:00.005+03:00

Kuvasta näkyy viimeisen viikon pääasiallisimmat tekemiset eli nukkumista, lepäilyä ja taas nukkumista. Kaunis kesä parhaimmillaan ja mitään ei tapahdu. Emäntä könkkää kummallisten keppiensä kanssa, eikä lähde talosta minnekään, korkeintaan istumaan terassille takapihalle. Hyvä että edes enää rapsutusetäisyydelle pääsee kun on väisteltävä kyynärsauvoja ja emännän kipsin peittämää ja kuulemma kipeää jalkaa. Ei puhettakaan treeneihin lähtemisestä...ei. Johan tässä koiraveljekset vallan tylsistyvät. Onneksi sentään viikonloppuna isäntä vei juoksemaan ja uimaan, sai jopa noutaa muutaman dummynkin, vaikka ei se kyllä kunnon treeniä ollut.Mukavaa kuitenkin.

Kaikenlaista on pitänyt pikkuveikan kanssa kuitenkin keksiä emännän päänmenoksi. Erilaisten tavaroiden, kuten kenkien, sukkien, t-paitojen,alusvaatteiden ym., levittely pitkin pihamaata kuuluu päivittäisiin touhuihin. Saapa edes hieman noutotreeniä kun emäntä laittaa hakemaan tavarat pois. Emäntä ei kylläkään kauheasti välitä tästä leikistä ja varsinkaan siitä kun perheen vaatekerta lojuu pitkin pihamaata. Mutta minkäs teet, jotain tekemistä täytyy koirallakin olla.

Että tällaista täältä tälläerää. Täällä olisi siis kaksi kultaista weljestä vailla seuraa ja aktiviteettejä.

Terveisin Elmo (ja Eetu)

Ps. emännän huomautus, annetaan vain lainaan

Pakkolomailua

2009-07-20T11:13:00.002+03:00

Voi elämän kevät tätä epäonnea! Sitä ei paljon tarvita kun kaikki suunnitelmat heittävät häränpyllyä. Ihan tavallinen iltalenkki weljesten kanssa johti emännän invalidisoitumiseen useiden viikkojen ajaksi.

Ainahan emäntä on ollut altis tapaturmille (sehän on jo lähes vitsi kavereiden keskuudessa) mutta kaikelta vakavammalta on tähän asti onnistuttu välttymään. Vaan nyt kolahti ja kunnolla. Miten kukaan voi liukastua ja katkaista koipensa keskellä kesää???

Lenkkipolun reuna oli sateen jäljiltä mutainen ja liukas ja siihen emäntä ressu onnistui polkaisemaan sillä seurauksella, että nilkka muljahti ympäri. Kävely loppui siihen paikkaan ja emännältä pääsi melkoinen poru. Mahtoi olla koomisen näköistä (muiden mielestä, ei emännän),kun kaksi kultaista noutajapoikaa pyörivät ja hyppivät kaatuneen emäntänsä ympärillä, tökkien kuonolla ja luullen että tämä on jokin uusi leikki. Tosin meni tovi ennenkuin ketää tuli paikalle. Emännältä alkoivat olla vitsit vähissä. Yleensä aina mukana oleva kännykkä koristi tällä kertaa eteisen hyllyä, joen siitä ei apuja saanut. Matkaa kotiin oli kutakuinkin 100 metriä, niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Kipu ja turvotus nilkan seudussa paheni koko ajan.

Vihdoin rinssi uljas ratsullaan (eläkeikää lähestyvä ystävällinen koiraihminen polkupyörällä)tuli paikalle ja otti tilanteen haltuunsa.Emäntäkin alkoi rauhoittua. Avulias auttaja haki autonsa, laittoi kummastuneet weljekset autoon sekä auttoi emännän kyytiin ja toi kotiin.
Kotoa matka jatkui mutaisten vaatteiden vaihdon jälkeen kohti terveyskeskuksen päivystystä ja sieltä röntgenkuvauksen jälkeen edelleen sairaalan kirurgian päivystykseen. Sen verran pahasti oli jalka murtunut, että se jouduttaisiin korjaamaan leikkauksella.

Nyt muutama päivä tapahtuneen jälkeeen emäntä makoilee olkkarin sohvalla ja koettaa saada aikansa kulumaan. Oikeaa jalkaa koristaa komea violetti kipsi ja mustelmista siniset varpaat. Kipulääkkeitä kuluu tasaiseen tahtiin. Kaikki kesän suunnitelmat menivät uusiksi. Ei ratsastuskurssia, minkä piti alkaa viikon kuluttua. Ei treenejä Elmon ja Eetun kanssa. Kaikki suunnitelmissa olleet nomekokeet jäävät käymättä... :( Vähemmästäkin mennee suu mutrulleen....

Ainakin kuusi viikkoa kipsi on kintussa. Pakkoloma siis edessä ja jotain tekemistä pitäisi keksiä. Vaan mitä?? Pelkkä sohvalla loikoilu ei kauheasti houkuttele vaan minkäs teet. Nyt ainakin saa nukkua tarpeeksi... Vaan mitä tuumaavat aina vauhdikkaat weljekset tällaisesta laiskottelusta? Sen aika näyttää...

Syntymäpäivä

2009-07-08T18:26:00.012+03:00

Kaksi vuotta sitten Trine synnytti tähän maailmaan monta suloista kultaisen noutajan pentua. Yhden niistä saimme ilostuttamaan (ja rehellisyyden nimissä joskus myös vihastuttamaan )elämäämme. Paljon on yhdessä touhuttu ja lisää on luvassa toivottavasti monta monituista vuotta. Siispä.....

ONNEA EETU !

9.7.2009

Onnittelut myös Remo, Turo, Rusko, Eikka, Figo, Essi, Bloom ja Ebba (toivottavasti kaikki menivät oikein)

"Jos ihmiset rakastaisivat toisiaan yhtä paljon kun koiriaan,maailma olisi paratiisi" - James Douglas -

Koejännitystä ja muita jorinoita

2009-06-14T16:15:00.012+03:00

Vihdoin on tullut kesä ja kärpäset! Kesälomaa täytyy vielä tovi odotella mutta on mukava kun on valoisia tunteja lähes vuorokauden ympäriinsä ja lämmintäkin on jo ollut mukavasti.

Perinteiseen tapaan näin viikko ennen keskikesän juhannusjuhlaa Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistys järjesti kaksipäiväisen NOME-kokeen Roukalahdessa Joensuun liepeillä. Emäntäkin oli vastoin kaikkia suunnitelmiaan ilmoittanut Elmon ensimmäiseen AVO-luokan starttiinsa. Kaksikko oli sijoitettu lauantain aamupäiväryhmään, mikä tiesi sitä, että herätys aamulla tapahtui kohtalaisen aikaisin ja emännältä jäi taas kerran aamukahvit juomatta (se iänikuinen jännitys).

Matkaan päästiin ajallaan ja kokeen keskuspaikkana ollut majakin löytyi ensiyrittämällä. Meidän vuoromme oli startata kokeessa viidentenä, joten emäntä ennätti seuraamaan parin ensimmäisen koirakon työskentelyä ennen omaa vuoroa. Ennen ensimmäisen koirakon starttia tuomari selosti kokeen kulun. Mitä pidemmälle tuomarin selostus eteni sitä vihreämmäksi emännän naaman väri muuttui. Nyt taidettiin haukata liian suuri, siis todella liian suuri palanen.... Ensinnäkin maasto oli sellainen, ettei Elmo ollut kuuna kullan valkeana sellaisessa maastossa työskennellyt. Toiseksi emäntä tiesi varmasti, ettei Elmo olisi ohjattavissa uomaa pitkin ohjausriistalle. Markkeeraus tulisi olemaan linjassa, toinen tulisi veneen taakse avoveteen toinen kaislikkoon veneen eteen. Hakualueella kolme lokkia sijoittuivat kaislikon ja avoveden rajamaille ja kaksi riistaa, korppi sekä fasaani kuivalle maalle. Kaiken kaikkiaan meille tosi raskas maasto.

Odottavan aika on pitkä varsinkin kun jännittää maha kuralla, hiostava seisova ilma saa paidan liimautumaan kiinni selkään ja hermostuttavan ininän säestämänä hyttyset kuppaavat veresi lähestulkoon tyhjiin ja jättävät jälkeensä sietämättömän kutinan. Sitten vihdoin kuuluu metsän keskelle huuto SEURAAVA!!! Herranen aika... nytkö se tapahtuu?Elmo vetää haulikonlaukauksien innoittamana kohti koepaikkaa, ei raukka vielä tiedä mitä kaikkea sen odotetaan tekevän/osaavan. Tuomari puristaa emännän hiestä märkää kättä ja toivottaa tervetulleeksi kokeeseen. Liuta tuttuja kasvoja seuraa silmä tarkkana koirakon edesottamuksia. Koe alkaa ohjauksella, mikä menee emännän oletusten mukaisesti pieleen. Elmo ei suostu etenemään uomaa pitkin. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi ehkä ollut viisasta antaa sen mennä rantaa pitkin lähemmäs riistaa ja laittaa sitten uoman yli, mutta jännittyneen ja kokemattoman ohjaajan mieleen se ei koetilanteessa sattunut pälkähtämäänkään. Markkeeraukset Elmo sen sijaan hoiti mallikkaasti vaikka ei mielestäni nähnyt kunnolla ensimmäistä heittoa. Raskas vetinen maasto markkeerauspaikalla verotti Elmon voimia ja hakualueella se hakeutui heti helpompaan maastoon kuivalle maalle, mistä se nopeasti toikin siellä olevat kaksi riistaa. Sitten alkoikin kovin homma. Piti saada Elmo takaisin raskaaseen korkeaan heinikkoon, missä ei voinut uida eivätkä jalat kunnolla yltäneet pohjaan. Vesialueelta saatiin talteen vain yksi lokki ja koe oli siinä. Tässä vaiheessa emäntä ei enää jännittänyt. Emännän mielestä Elmo oli suoriutunut ensimmäisestä kokeestaan hyvin (tietenkin se ohjaus oli mitä oli, mutta siitä voi emäntä kasoa peiliin ja etsiä syyllistä tähän puutteeseen sieltä) Maasto oli tällä kertaa meille vielä turhan raskas ja on vielä paljon parannettavaa monessa asiassa mutta MYÖ SAATIIN TULOS!!!! :)

YLEISVAIKYTELMA KOEPÄIVÄKIRJASTA:
Yhteistyöhaluinen ja kuuliainen koira, joka vielä tarvitsee selkeästi rutiinia tehtävien suorittamiseen. Ohjauksen epäonnistuminen ja puutteet haussa laskevat palkintosijaa. Tuloksena AVO 3.

Tänä kesäisen kuumana viikonloppuna saatiin (Elmo sekä emäntä) taas yksi koekokemus lisää ja on taas mukava jatkaa harjoittelua kohti seuraavia koitoksia. Viikonloppu herätti myös emännässä monia ajatuksia koirien kanssa kisaamisesta ja siitä miten eri tavalla koirien omistajat ja ohjaajat kokeisiin suhtautuvat. Siitä miten erilaisin tavoittein eri ohjaajat kokeeseen osallistuvat. Toiset hakevat pelkästään ykköstulosta ja keskeyttävät jos tulokseen ei ole mahdollisuus päästä kun toiset taas antavat koiran suorittaa tehtävät loppuun ja tyytyvät himmeämpiin palkintosijoihin. No kukin tyylillään. Tämä emäntä uuden luokan (AVO) noviisina kuuluu ryhmään tyytyväinen tuloksesta, ainakin toistaiseksi. (Asiaa voi tietenkin tarkastella muutaman AVO vuoden kuluttua uudelleen??? ;))

Nyt astellaan kohti uusia haasteita. Tuleviin koitoksiin (Elmon) on papereita laitettu vetämään ja vesiohjausten tehoharjoittelua on tiedossa. Eikä tietenkään pidä unohtaa treenejä ADHD-Eetun kanssa. Luovutusharjoitukset Eetun kanssa alkavat tuottaa pikkuhiljaa tulosta...

Taipumuskokeessa

2009-05-16T15:35:00.006+03:00

Lauantaina aamu valkeni kauniina mutta kylmänä. Lämpömittari kotona näytti vain muutamaa lämpöastetta, kun emäntä kampeutui silmät ristissa ylös lämpimän peiton alta. Aamiainen eikä kahvikaan tänä aamuna tehnyt kauppaansa, koska emäntä on jännittämisessä mestariluokkaa. Tälläkertaa jännittämisen syynä taipumuskokeet Eetu-villikon kanssa.

Koko kevään emäntä oli sitä mieltä, että Eetu starttaa taippareissa vasta joskus loppukesästä, mutta toisin kävi. Kevään taipparitreeneissä Eetu oli mukana vaihtelevasti mutta aina yhtä innokkaana. Kenraali taippari-illan jälkeen (siis varsinaisen ilmoittautumisajan jo loputtua, kaksi päivää ennen taippareita) löytyi vielä muutama paikka lauantain starttiin ja sinne se Eetu sitten tuli ilmoitettua.

Näin jälkikäteen ajateltuna onneksi näin tuli tehtyä, sillä Eetu suoritti tehtävät lähes mallikkaasti. Lähes sen vuoksi, että riistan luovutuksissa meillä on edelleen reilusti hiottavaa.

Koe alkoi normaaliin tapaan vesityöllä. Eetu istui rauhallisesti odottamassa lupaa päästä noutamaan. Rantaveteen heitetty lokki tuli rannalle nopeasti ja ongelmitta. Tosin ei emännälle käteen. Viimevuotiset laukaukseen reagointiongelmat ovat onneksi taaksejäänyttä elämää. Ennen toista lokkia ammutun laukauksen Eetu kuunteli tarkkaavaisena ja vasta luvan saatuaan lähti noutoon. Hakualueella Eetu liikkui laajasti ja reippaaseen tahtiin. Ainoana ongelmana olivat variksen luovutukset. Eetulla oli tapansa mukaan niin kiire uuteen noutoon, ettei hän malttanut tuoda varista ohjaajalle asti. Viimeisen etsi-käskyn jäkeen tuomari antoi emännälle ohjeen mennä puun taakse sivuun, jotta nähtäisiin mitä Eetu siinä tapauksessa tekisi. Kun Eetu ei tullessan nähnyt emäntää, hän ystävällisesti vei variksen tuomarin jalkoihin ja jäi odottamaan uutta ruutuunlähtölupaa istuen tuomarin vasemman jalan kupeessa. Että silleen... Näin meillä koulutetaan koira viemään riista suoraan tuomarille.Jäljelle kuitenkin päästiin ja sieltä kani tuli vauhdikkaasti suoraan emännän käteen.
Siispä.....

Taipumuskoe hyväksytty. 16.5.2009 Tuomarina Markku Bräyschy

KOESELOSTUS

Sosiaalinen käyttäytyminen: Rauhallinen (???)
Uimahalu: Ui mielellään.
Hakuinto: Erinomainen innokkuus hakutyöskentelyssä.
Noutohalu: Nopeat talteenotot.
Nouto-ote: Hieman rauhaton.
Palauttaminen: Nopeasti ohjaajan läheisyyteen.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen.
Itseluottamus ja alitekyky: Selvittää tehtävän.
Yhteistyö: Riittävä.
Yleisvaikutelma: Innokkaasti hyvällä kestävyydellä työskentelevä koira, jolla hieman puutteita palautusten aikana.

Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia, mitkä meillä Eetun kanssa tulevat liittymään, yllätys yllätys, luovutuksiin.

Onnea kovasti myös Marikalle ja Hilmalle sekä Anskulle ja Maurille hienoista suorituksista.

Riistatreenit Riesojen kanssa

2009-04-20T19:53:00.009+03:00

Weljesten Golden weekendin jälkeen ovat Weljesten weljekset ja Susirajan Riesat taas aloittaneet yhteisreenit pienen tauon jälkeen. Tauon syynä on ollut osittain tämä iänikuisen pitkä ja pimeä talvi sekä uuden Niiskuneidiksikin kutsutun Riesojen apuohjaajaajan maailmaan odottaminen. Talvi on taittumassa, apuohjaajat astuneet remmiin (toinen tosin vielä vaunuista käsin kuunteluoppilaana) ja emännät saaneet uutta intoa harjoitteluun läpikäytyjen koulutusten tiimoilta.

Hyvissä ajoin ennen sunnuntain harjoituksia, Weljesten emäntä otti pakkasestaan sulamaan variksia hakuruutua varten. Tulipa otettua sulamaan myös lokki ja pikkuruinen pupukin, ihan vain koirien muistin virkistämiseksi. Perjantaina ja lauantaina näytti, ettei sää taida suosia treenisuunnitelmia ollenkaan. Lunta tuli taivaantäydeltä ja lauantaina tuuli yltyi lähes myrskyksi asti. Kaiken tämän lisäksi lauantain ratsastustunnillaan emäntä lensi (taas) päistikkaa pollen selästä (kun tämä säikähti tuulen aiheuttamaa ääntä) ja teloi lihaksensa helläksi (Onneksi ei luita katkennut). Kuitenkin sunnuntaiaamun koittessa aurinko paistoi täydeltä terältä ja emäntäkin pääsi joten kuten ylös sängystä kipeine lihaksineen. Niinpä Weljekset emäntänsä kera vahvistettuna talon isännällä suunnistivat kohti Riesojen väkeä.

Perillä sitten laitettiin treenisuunnitelmat täytäntöön. Eetu ja Kaarna saivat aloittaa hakutreenillä. Sisko ja sen veli, eli Varpu ja Elmo saivat tyytyä katselijan rooliin, mikä ajoittain tuntui tekevän tiukkaa molemmille ("perhanan kakarat saavat aina aloittaa...").
Tapansa mukaan Eetu puhkui intoa päästessään aloittamaan työnteon. Hakualueelle metsään oli laitettu variksia ja lokki. Harjoitukseen oli otettu mukaan myös haulikon laukaus, mikä jännitti jonkin verrran minua (Eetuhan säikähti laukausta edellisenä kesänä taippareissa). Onneksi jännittäminen tällä kertaa oli turhaa. Eetun reaktio laukaukseen oli vain tarkkaavainen ilme ja odotus, että pääsisi hakuun. Riistat löytyivät vauhdilla ja tulivat lähestulkoon ohjaajan käteen. Eetun vauhti tuntuu mukavalle mutta luovutuksissa on edelleen parantamisen paikka.
Eetun tehdessä hommia oli Kaarna katsellut kiinnostuneena enon touhuja. Kaarna aloitteli ensimmäistä hakutreeniään riistoilla ja tarvitsi vielä hivenen mamman tukea työllensä, vaan sieltä niitä vaakkuja vaan löytyi Kaarnallekin. Laukauskaan ei nuorta kaarna-neitiä hetkauttanut suuntaan tai toiseen.

Tällä välin sisko ja sen veli olivat malttamattomana odottaneet vuoroaan. Vanhemmille koirille hakualuetta oli reilusti laajennettu ja riistat oli koetettu laittaa ainakin osittain piiloon,mikä oli hieman hankalaa, koska metsässä oli vielä melko runsaanpuoleisesti lunta. Löytyi kuitenkin erilaisia kuoppia ja risukasoja, mihin riistaa sai hivenen laitettua piiloon.
Elmo sai aloittaa (Varpun odottaessa vieressä otsatukka innosta tutisten). Elmo aloitti hyvällä vauhdilla, eikä aikaakaan kun riistaa aloi palautua mamman käteen. Harjoitukseen oli lisätty myös häiriömarkkeeraus. Perheen miesväki, Petri (heittolinko) ja Osmo (ampuja) oli nakitettu myös hommiin. Elmon ollessa palauttamassa kolmatta riistaa, kuului laukaus ja lensi markkeeraus (koiran nähden) joidenkin kymmenien metrien päässä. Varpu sai hakea tämän markkeerauksen ja Elmon täytyi jatkaa hakualueella. Ilokseni tämä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia kummallekaan koiralle (Varpun tehdessä hakua sama harjoitus toistettiin). Olin oikein tyytyväinen Elmon hakuun. Hakuinto säilyi koko ajan ja kaikki riistat (lukuunottamatta kania!!!??) tulivat mammalle käteen. Varpu oli elementissään tehdessään hakua. Vauhtia riittää ja kaikki riistat olivat alta aikayksikön ohjaajan kädessä, myös kani.

Treeniaamu jatkui isompien koiruuksien osaslta vielä suuntaharjoituksilla. Tässä vaiheessa Eetu pääsi suureksi harmikseen autoon ja Kaarna Pessin kanssa sisälle. Sisko ja sen veli jatkoivat harjoituksia. Koirille tehtiin ensin muistipaikka metsään polun varrelle ottamalla useita lyhyitä linjoja samaan paikkaan. Tämän jälkeen muistipaikkaan jätettiin muutamia dummyjä ja siirryttiin metsätielle, minne oltiin suunniteltu lähetyspaikka. Koirille heitettiin markkeeraus suoraan eteen metsätielle, jolle ne lähetetiin etenemään. Kun koira tuli siihen kohtaan missä alkoi polku (minkä varella muistipaikka oli), ohjaaja puhkui pillinsä ja ohjasi koiran muistipaikalle (vasemmalle puolelle). Mikäli ohjaus onnistui sai tämän jälkeen noutaa myös ensin heiteyn markkeerauksen. Tällä kertaa harjoitus meni kummallakin hyvin ilman ylimääräisiä kiemuroita. Emännät saivat palata hyvillä mielin onnistuneen treenin jälkeen kahvinkeittoon, suunnitellen jo päätäpahkaa seuraavaa treeniä.

Nyt vain odotellaan kevään ja kesän tuloa tänne susirajallekin. Paikoitellen metsässä on lunta vielä yli saappaanvarren. Onneksi on luvattu lämmintä säätä. Kaipa se kesä sieltä tulee kun on tullakseen, on aina ennenkin tullut. Täällä sitä saa vain hieman pidenpään aina odotella.

Kultainen viikonloppu

2009-04-20T18:22:00.011+03:00

Vappuviuhkat ja serpentiinit pitäisi koht'silleen kaivella esille (siis jo ensi viikolla) vaan kelit täällä susirajan tuntumassa eivät ota lämmitäkseen. Kovin on "kylmänä" eli epäkunnossa ollut emännän tietokonekin, minkä vuoksi juttua tänne ei ole ilmestynyt vaikka paljon on ennättänyt tapahtuakin.

Maaliskuun lopulla vietettiin huikaisevan hieno viikonloppu Valkealassa Weljesten golden weekendin merkeissä. Allekirjoittanutkin puolisonsa sekä kahden Weljenksen kera huristeli innosta puhkuen ja hyvissä ajoin perjantaina kohti kaakkoa ja Valkealan Kekäleniemeä. Kauan odotettu tapahtuma oli vihdoin käsillä.

Lauantaina aamupäivällä oli Eetun vuoro päästä mamman kanssa oppiin. Hieman jännittyneenä odotin millaisen kouluttajan oppiin sitä tälläkertaa päästäisiin ja minkä verran tulisin ymmärtämään kouluttajan ohjeista. Koulutus tulisi tapahtumaan englanninkielellä, sillä kouluttajamme Kurt Becksteiner tuli Itävallasta. Jännittäminen oli täysin turhaa. Kurtin välitön ja mukava suhtautuminen koulutettaviin (sekä ohjaajiin että koiriin) vei pahimman jännityksen heti alkumetreillä ja kieliongelmiakaan ei liiemmin ollut. Mitä nyt sitten sai hävetä silmät ja korvat päästään Eetun toilailua. Tuntuu, että ainakin puolet hyvistä ohjeista jäi minulta kuulematta, koska Eetu kävi koko ajan niin kuumana dummyt nähdessään. No kaipa tässä täytyy ohjaajankin hieman vilkaista peiliin..... Kaikesta "toilailustaan" huolimatta Eetu sai ihan mukavaa palutetta työskentelystään ja mikä kaikkein tärkeintä minä ohjaajana opin todella paljon. Kun vain muistaisi ne kaikki hyvät ohjeet ja neuvot. On tosi mukava huomata, että Kurtin neuvot esim. Eetun dummy palautusten suhteen, ovat kantaneet jo nyt hedelmää. Kurtin yhtenä ohjeena oli se, että koiran täytyy itse antaa oivaltaa asioita ja tämä on toiminut ainakin Eetun kanssa. Toki vauhtia ja vaarallisia tilanteita edelleen riittää, mutta edistystä on tapahtunut ja ainakin jokunen palautus on tullut jo suoraan käteen ilman turhia kiemuroita. Harjoitukset jatkuvat.

Sunnuntaina oli sitten Elmon ja e-pentueen sisarusten+ Trine-mamman vuoro olla opissa. Jäällä ja kaislikossa treenattiin lähihakua ja etenemistä hausta edelleen eteenpäin. Tehtiin markeerauksia ym. ym. Joitakin kertoja (siis aika monta kertaa) jouduin minäkin (enkä ollut sinä päivänä ainoa) kuulemaan takaani "I would run now" ja sitten juostiin melko paksussa lumihangessa. On se kumma, niinkin suuret kultaiset korvat kun Elmolla ja ei meinaa kuulla????
Lauantain tapaan sunnuntain treenit ja niistä saadut opit olivat erittäin hyviä ja niitä on jo testattu uudemman kerran susirajallakin (tästä voi lukea lisää Susirajan Riesojen sivuilta). Toki nähtiin monta hienoa suoritusta ilman minkäänlaisia juoksunäytöksiä (paitsi tietenkin upeiden kultaisten koirien).

Hienojen koulutuspäivien lisäksi viikonlopun kruunasi tietenkin hyvä samanhenkien seura. Oli kiva tavata jo entuudesta tuttuja E- ja F-pentueiden ihmisiä ja tutustua uusiin G-pentujen omistajiin. Kyllä meillä on mahtava kööri, on kiva kuulua tähän porukkaan! Kiitokset taas kerran Sannalle ja A-P:lle hienosti järjestetystä viikonlopusta. Erityiskiitokset vielä kokille apureineen mahtavista/maistuvista lapinherkuista ja muista tarjoilusista. Ei tämä täti ainakaan päässyt laihtumaan kaikesta juoksemisesta huolimatta...

Eetuko rauhallinen?

2009-02-09T18:11:00.006+02:00

Tammikuun lopulla käytin Eetua lonkka-ja kyyrärkuvauksissa. Tapansa mukaan tarmoa ja touhua täynnä Eetu lähti eläinlääkäriin. Emäntä kyllä oli hieman epäilevällä kannalla saadaanko villikko ollenkaan rauhoittumaan paikolleen, sen verran touhukasta pojan meno taas "immeisten ilmoilla" oli. Vaan kyllä löytyi troppi meidän Eetunkin rauhoittamiseksi ja siihen putosi poikanen emännän jalkojen juureen. Lonkat kuvattiin ja lähetettiin kenneliittoon A/A:na. Kyyrärkuvissa oli kuulemma jotain varjostumaa kummallakin puolella. Nyt vain odotellaan virallista lausuntoa kuvista.

Kuvauspäivänä kotona oli erittäin rauhallista. Eetu köllötteli unten mailla uunin kupeessa pitkälle iltaan ja oli erittäin rauhallinen. Elmo oli aivan ihmeissään kun kaveri ei pyörinyt totuttuun tapaan koko ajan jaloissa ja lenkillekin pääsi emännän kanssa ihan kahdestaan (mitä ylellisyyttä!). Vaan seuraavina päivinä Eetu-poika oli taas oma valloittava, riehakas ja joka paikkaan ennättävä itsensä.

Vilskettä siis riittää. Kaikessa kiireessään emäntä on vielä aloittanut uuden harrastuksen (about kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen). Kerran viikossa kokoontuu muutama "vanha"rouva opettelemaan uudelleen ratsastuksen alkeita. Kivaa on ollut huolimatta niistä kipeistä lihaksista, jotka seuraavana päivänä vaikeuttavat liikkumista.

Dummyt ja pallot on myös aika-ajoin kaivettu varaston uumenista ja tehty jotain pientä, koirien suureksi riemuksi. Kova pakkanen on vaan tänä talvena ollut enemmän kuin tarpeeksi riesanamme. Toivottavasti nämä pakkaset ennustavat kaunista ja lämmitä kesää vastapainoksi. Kevättä kohti mennään....

Talvisia touhuja ja vähän muutakin

2009-01-17T10:15:00.009+02:00

Vuosi täällä Pohjois-Karjalassa vaihtui myrskyisissä merkeissä, siis sään puolesta. Muuten elämä kotona on ollut rauhaisaa hiljaiseloa. Jos on kotona ollut rauhaisaa, niin emännän työrintamalla sen sijaan ei. Kaiketi koko perhe, koirat mukaan lukien joutuvat kärsimään emännän ylipitkistä työpäivistä ja stressaantuneesta mielentilasta. Toivoa vaan sopii, että tilanne rauhoittuu talven edetessä. Kuitenkin on mukavaa panna merkille, että päivä alkaa taas pikkuhiljaa pidentyä. Saadaan lisää valoisaa aikaa vaikka lähes unohduksissa olleelle treenaamiselle. Tällä hetkellä ongelmana on se, että aina kun emännän hartaasti odottama vapaapäivä tulee lämpömittari näyttää lukemia -15-20 astetta, lähde siinä sitten treenailemaan. Onneksi sentään muutan kerran ollaan päästy tekemään jotakin. On niin hauska seurata koirien käyttäytymistä kun ne huomaavat, että nyt päästään noutamaan...

Eräänä vapaapäivänä ajoin lähellä olevalle uimarannalle ajatuksena tehdä joitakin linjoja järven jäälle. Koirat istuivat autossa ja katselivat kun kävin nakkelemassa erinäisen määrän dummyjä jäälle. Harjoitusta rakentaessani huomasin harmikseni jonkun koiran ulkoiluttajan lähestyvän juuri sitä paikkaa missä minun oli tarkoitus touhuta omien koirieni kanssa. Ulkoiluttajalla ei tuntunut olevan kiire minnekään, vaan hän alkoi jututtaa minua ja kysellä mitä oikein teen. "Lähtisi nyt jo että päästään hommiin" ajattelin, mutta ei. Hän jäi odottamaan, että otan koiran pois autosta, halusi varmaan katsella miten kaikki sujuu käytännössä. Olin ajatellut tehdä ensin harjoituksen Eetulle ja sitten Elmolle. Nyt mietin kuumeiseti miten Eetu reagoi vieraan "pikkupuudelin" läsnäoloon (Eetuhan siis edelleenkin haluaa olla kaikkien kaveri). Silloin koiran ulkoiluttaja tokaisi: "Yleensähän käsitykseni mukaan koirat ovat kovin kiinnostuneita toisista koirista, mutta nämä sinun koirasi eivät ole vilkaisseetkaan koiraani vaan tuijottavat koko ajan sinne mihin olet nuo hakuesineet vienyt". Silloin ajattelin ottaa riskin ja aloittaa harjoituksen näistä katsojista huolimatta, ja vielä alkuperäisin suunnitelmani mukaisesti Eetulla.

Ottaessani Eetun autosta, se ei vilkaissutkaan tähän vieraaseen koiraan vaan touhotti heti kohti rantaa odottamaan milloin saa luvan lähteä hommiin. Dummyt tulivat mamman käteen ja vauhdilla. Kiva juttu. Ilokseni huomasin taas, että vaikka Eetu on pääsääntöisesti malttamaton ja riehakas se on erittäin innostunut noutamisesta ja muusta työnteosta.

Ja sitten sitä muuta.... Pistäydyttiin poikien kanssa meille vieraammissa ympyröissä, nimittäin koiranäyttelyssä. Olin ilmoittanut pojat Kajaanin kansainväliseen näyttelyyn, Elmon käyttöluokkaan ja Eetun nuorten luokkaan ( Taija ystävällisesti lupautui esittämään koirat).Hakusessa oli saada metsämiehen serti Eetulle (Elmollahan se jo onneksi on, siis tulos H). Vaan ei ymmärtänyt ruotsalaistuomari meidän poikien kauneuden perään, ei. Kieltämättä kyllä pojat hieman erottuivat muiden kultsujen joukosta. Kovin näyttivät hoikilta ja pienikokoisilta ja miljoona kertaa eläväisimmiltä kuin muut, minun ihanat noutajani. Mamman silmissä maailman kauneimmat koirat ja juuri sopivan kokoiset ja näköiset siihen hommaan mihin ne on tarkoitettu eli metsästykseen. No ollaanpa taas yhtä kokemusta rikkaampia sekä koirat että emäntä ja vielä se metsämiehen serti Eetullekin tulee, uskon niin.

Jouluntoivotukset

2008-12-23T10:42:00.007+02:00

Rauhallista Joulua
ja
Hyvää Uutta Vuotta
2009

Toivottavat veljekset Elmo ja Eetu isäntäväkineen

Lomailua

2008-12-08T14:04:00.004+02:00

Mitä mitä?? Kaksi isoa matkalaukkua eteisessä. Iso ruokasäkki ja taluttimet sen vieressä. Jonnekin tässä varmaankin ollaan lähdössä. Näin tuumi varmaan mielessään Elmo, koska päivysti varmuuden vuoksi eteisen oven edessä, ettei varmaan jäisi kyydistä.
Eipä arvanneet Weljekset kuinka pitkälle reissulle ja minne oltiin menossa. Emäntä ja isäntä olivat kaikessa hiljaisuudessa päättäneet, että tarvitsevat lomaa normaaleista rutiineista (työstä, kotihommista,lapsista ja koirista) ja varanneet matkan ulkomaille. Weljesten kasvattaja oli ystävällisesti luvannut huolehtia pojista matkan aikana.
Siispä Tavarat ja koirat autoon ja ajamaan kohti Pilkanmaata. Ajokeliksi saimme tällä kertaa lumi- ja räntäsadetta. Pääsimme kuitenkin onnellisesti perille ja poikia odotti oma "yksiö", missä saisivat viettää seuraavat pari viikkoa. Älykkäänä koirana Elmo aavisteli, ettei kaikki nyt ole niinkuin pitää. Emäntä ja isäntä päällysvaatteet päällä ja he, Weljekset, portin takana teljettynä!!!! "EI nyt ne aikovat lähteä jonnekin ilman meitä... tähän en kyllä suostu!" Mennessämme ulko-ovelle Elmo jo nakotti istumassa oven edessä. Emäntää nolotti (meidän koulutettu koiramme ei pysy aitauksessa????) "No kyllä se siellä alkaa pian pysymään" lohdutteli Sanna ja vei Elmon hihnassa takaisin portin taakse. Sinne jäivät koirapojat, ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa jonnekin muualle kuin kotiin ilman isäntäväkeä, joka suunnisti kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja sieltä edelleen lentäen kaukomaille.

Pariviikkoinen loma vierähti suht nopeaan. Kieltämättä olivathan koirat aina välillä mielessä (lue oli siis ikävä), varsinkin kun seurasi paikallisten koirien touhuja rannoilla. Kuitenkin pidin Sannalle antamani lupauksen, etten kysele mitään koirista matkan aikana.
Emäntä sai hieman jännittää kotiinpääsyään. Olimme seuranneet tv:stä Bangkokin lentokentän valtausta ja pari päivää ennen suunniteltua paluulentoa Finnair ilmoittikin tekstiviestillä lennon peruuntumisesta. Nou hätä! Tekstiviestit kotiin ja Sannalle ja sitten vaan odottelemaan milloin korvaava lento järjestyisi. Reilut kaksi vuorokautta myöhässä emäntä palasi hakemaan koirapoikiaan kotiin isännän jäädessä vielä viettämään kesälomaa.
Voi sitä hännän heilumistä ja mylvintää (Elmolla on tapana päästellä ääniä kun se on iloissaan) kun pojat näkivät oman äiteen.. Kovin kummoisia moitteita en poikien käyttäytymiseen liittyen saanut. Olivat kuulemma käyttäytyneet mallikkaasti. Mitä nyt Eetu tavoillensa uskollisena oli pistänyt poskeensa isäntäväen sukan. Suuret kiitokset vielä kerran Sannalle ja Artulle poikien hoitamisesta.
Loman jälkeen emäntä on ollut poikien tehotarkkailussa, ettei vaan uudelleen katoaisi useammaksi päiväksi. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin kaksi kultaista kuonolaista kiehnäämässä emännän kyljessä.

Loppusyksyn touhuja

2008-11-18T11:19:00.001+02:00

Kylläpä aikaa rientää. On vierähtänyt aikamoinen tovi viimeisestä kirjoittelusta. Kaikenlaista on kuitenkin ennättänyt tässä välillä tapahtua. Emännällä ei vain ole ollut tarpeeksi aikaa istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan.
Loppusyksy ja alkutalvi on yleensä hieman hiljaisempaa aikaa koirien treenaamisen suhteen. Valoisa aika tahtoo "tuhraantua" ansiotyön parissa, eikä tälle mieluisalle harrastukselle jää niin paljoa aikaa kun haluaisi. Meillä oli onneksi poikien kanssa mahdollisuus osallistua marraskuun puolessavälissä mukavaan ja ainakin meille antoisaan koulutusviikonloppuun Enossa. Kouluttajaksi nometoimikunnan koulutusviikonloppuun oli saatu tuore vuoden 2008 euroopan mestari Esa Valkonen.
Lauantaina aamusta Mondeon nokka suuntasi yltyvässä vesisateessa (tietenkin) kohti Enoa. Useiden kuraisten ja monttuisten kilometrien jälkeen saavuimme sovitulle paikalle, missä osa porukasta oli jo odottelemassa. Treenimaastoksi oli saatu peltomaisemaa silmän kantamattomiin. Lisäksi oli mahdollisuus majoittua paikan päälle koko viikonlopun ajaksi, sillä meille oli vuokrattu kaksi lomamökkiä. Koulutus aloitettiin perinteiseen suomalaiseen tapaan kahvittelulla, jonka lomassa jokainen sai kertoa koiristaan/taustoista ja siitä mitä tältä koulutukselta odottaa. Ja sitten päästii varsinaiseen asiaan. Onneksemme jatkuva sade oli lakannut ja pääsimme aloittamaan treenit kohtalisessa syyssäässä. Koirat ulos autoista (aloitettiin nuorista koirista, joilla ei välttämättä vielä edes taipparit läpi)ja hommiin. Eli meillä sai Eetu vuoron loistaa innokkuudellaan. Koira raukka ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensinnäkin ne kaikki muut koirat ja ihmiset, kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta (Eetu kun rakastaa kaikkia). Oman vuoron odottaminen kuumutti Eetua. Pieneen kultaisen noutajapojan järki (siis mikä?) ei ymmärtänyt miksi ei jo ole minun vuoroni. Kun sitten meidän vuoromme ensimmäiseen harjoitukseen vihdoin koitti, ei Eetu malttanut kuunnella yhtään emäntäänsä, vaan touhotti hihna tiukalla kohti kouluttajaa. Siispä meille kontakti harjoitusta lisää ja lisää ja lisää.... Itse luoksetuloharjoituksessa ei ongelmia ollut ollenkaan, se sujui mallikkaasti.
Nuorempien koirien kanssa tehtiin vielä markkerausharjoitus. Eetu oli saanut päästää höyryjä odotellessan omaa vuoroaan (emäntä heitteli hieman sivummalla sitä IHANAA tennispalloa, mitä Eetu voisi vaikka loputtomiin tuoda emännälle aina uudelleen ja uudelleen), joten seuraaminenkin paikalle onnistui jo mukavammin. Sitten seurasi markkeeraus ja dymmy oli muutamassa sekunnissa emännän kädessä (toki siinä ajassa piti ensin käydä esittämässä löydettyä dummya sen heittäjälle) ja sitten istumaan emännän sivulle ja silmä tarkkana odottamaan uutta heittoa (jota ei Eetun pettymykseksi enää tullut, vaikka kuinka kauniisti paikallaan odotti). Eetun "urakka" siltä päivältä jatkui autossaoloharjoituksena vanhempien/kokeneempien koirien aloittaessaan omat treeninsä.

Kokeneemmat koirat jaettiin kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä oli kaksi alokasluokan ja kaksi avoimenluokan koirakkoa, kun taas toisessa olivat voittajaluokassa kisaavat tai sinne ensi kaudella siirtyvät koirat. Pellolle oli tehty erilaisia rastitehtäviä, joita vaikeutettiin koirakkojen luokkien mukaan matkoja pidentämällä ja dummyja maastoon piilottamalla. Elmo suoritti omat tehtävänsä melko mallikkaasti, siitä olin tosi iloinen. Emäntä itse sai arvokasta tietoa/ohjausta omaan ohjaamiseensa. Omaa koiraa ohjatessa ainakin tällainen kohtalaisen kokematon ohjaaja ei välttämättä itse tule aina ajatelleeksi, että asiat voisi tehdä toisellakin tavoin. Toki jokaisen on vain löydettävä se oma tyylinsä ja tapansa ohjata omaa koiraansa. Se mikä saattaa toimia toisella ei välttämättä toimi itsellä, on vain kokeiltava.
Päivä on näillä leveysasteilla tosi lyhyt tähän vuodenaikaan. Viimeiset koirakot saivat tehdä hommia hämärtyvässä ja koleassa iltapäivässä.
Sunnuntaiaamu valkeni ja luonto oli muuttanut ulkonäköään yön aikana. Olimme saaneet joitakin senttimetrejä lunta ja kaikki näytti heti paljon valoisammalta. Treenit aloitettiin heti aamusta ja ne jatkuivat iltapäivään saakka. (niistä nyt sen enempää tässä enää mainitsematta.) Viikonloppu kului tosi nopeasti hyvässä seurassa ja koiran kouluttamista opetellessa. Iltapäivällä lumisateen yltyessä ajeltiin koirapoikien kanssa tyytyväisinä kohti kotia. Tai ainakin emäntä oli tyytyväinen viikonlopun antiin. Eetu tosin saattoi olla sitä mieltä, että leikki loppui liian lyhyeen... Tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin uusiin koitoksiin.

Sukulointia

2008-10-30T15:02:00.005+02:00

Tänään kävimme poikien kanssa tapaamassa Pessiä, Varpu-siskoa ja uutta sisarentytärtä Kaarnaa (poppoo tunnetaan myös nimellä Susirajan riesat). Toki tapasimme myös porukan emämmän Miian ja apuohjaaja 1,5 v:n. Täytyy hieman kateellisena todeta miten hienot maastot/ulkoilupaikat näillä Susirajan Riesoilla onkaan käytössään.

Varpu ja Eetu (puolisisarukset).

Vasemmalta Elmo (ei tykkää poseerata kameralle), Kaarna, apuohjaaja 1,5v. Varpu ja Eetu.

Elmo-eno ja pieni suloinen Kaarna.

Esittelyä

2008-10-29T13:03:00.010+02:00

Hei vaan ja terveiset syksyisen sateisesta Joensuusta. Minun nimeni on Salla-Maaria ja tulen tässä blogissa kertomaan kahden kultaisen noutajapojan Elmon ja Eetun kuulumisia.

Olen aina pitänyt eläimistä ja ennen kaikkea koirista, mutta vasta noin neljä vuotta sitten sain muunkin perheen (lähinnä puolison) innostumaan ajatuksesta ottaa meillekin lemmikki. Mietimme eri rotuja ja päädyimme jostain syystä noutajaan, joko labradoriin tai kultaiseen. Tutkailimme jalostustietokantoja (ymmärtämättä niistä paljoakaan) ja aloimme soitella eri kasvattajille. Kun sattuman kaupalla tulimme soittaneeksi Weljesten kenneliin, missä oli vielä muutama kultainen pentu vapaana ja eipä aikaakaan kun olin ihan oikeasti kultaisen noutajapennun onnellinen omistaja. Koiraa ottaessamme, ajatuksena oli hommata meille "kotikoira", jonka kanssa olisi mukava lenkkeillä ja seurustella. Toki saimme sellaisenkin, mutta samalla löysin itselleni aivan uuden harrastuksen NOME:n.

Koirista

Elmo (Weljesten Elixir au) on 3 1/2-vuotias kultsuherra. Elmo on kotioloissa melko rauhallinen ja harkitsevainen mutta innostuu aina toisia koiria nähdessään ja tietysti silloin kun mamma vetää treeniliivin päälle ja dummykassin esille. Elmo on ollu aivan ihanteellinen ensimmäinen oma koira. Sen tasaisuus ja rauhallisuus on helpottanut kokematonta koiranohjaajaa oppimaan koulutukseen/ohjaukseen liittyviä asioita. Joskus ohjaajan huonoina hetkinä sitä miettii, että mitä tämä koira voisi olla kokeneen ohjaajan hyppysissä. Mutta onneksi meillä ei ole kiire minnekään. Elmon kanssa ollaan kuitenkin saatu ihan hyviä tuloksia. Taipparit Elmo suoritti 2006 syksyllä ensimmäisellä yrittämällä. Nome puolella meni pari kautta takutessa alokasluokan tehtäviä. Positiivista oli se, että jokaisesta alo-startista saatiin tulos. Joka kerralla vain oli joku pieni juttu mikä ei ottanut onnistuakseen ja ykkönen jäi saamatta. Kaikkein eniten ohjaajan hermoja kokeessa söi useampaankin otteeseen metsään jäänyt kani muuten hyvän suorituksen jälkeen. No tulihan se kanikin sitten vihdoin (silloinkin toisella lähetyksellä) kauden viimeisessä startissa naisten haussa syyskuussa 2008. Arvatenkin mamma oli yhtä hymyä :). Elmon kanssa ollaan kokeiltu myös WT:tä parin kokeen verran. Siltä puolelta plakkariin jäi tulokseksi alo2. Tämän vuoden kilpailut on kilpailtu ja suunnataan katse ensikesään ja avoimeen luokkaan.

Eetu (Weljesten Frodo au) puolestaan on reilun vuoden ikäinen (1v3kk) nuori herra. Siinä missä Elmo on tasainen ja rauhallinen niin Eetu on kaikkea muuta. Eetu ennättää työntää kuononsa joka paikkaan alta aikayksikön. Eetu rakastaa kaikkia ja luulee, että kaikki rakastavat häntä???

No mamma ainakin rakastaa Eetun innokkuutta asioihin. Vaikka meillä on ollut erimielisyyttä takkahuoneen tapettien sopivuudesta, lattialistojen paikoista ja pianon jalasta ym. olemme pikkuhiljaa päässeet yhteisymmärrykseen asioista. Vaikka kaikessa tekemisessä paistaa vielä läpi pentumaisuus, on ilo katsoa sitä intoa ja motivaatioita kun treenaamme.

Keväällä 2008 Eetu kävi starttaamassa taippareissa. Taippariviikolla pienen pojan elämään iski joku kummallinen mörkö (vai mikä se oli?)ja kaikki meni plörinäksi. Eetu säikähti laukausta, mitä ei aikaisemmin ollut tehnyt ja rupesi myöskin pallottelemaan variksia (siis leikkimään niillä). Onneksi tämä on ollut ohimenevä vaihe. Laukauksen sietoa on harjoiteltu ja variksetkin tulevat taas kauniisti ohjaajan käteen. Antaahan pojan kasvaa ensi kevääseen ja yritetään sitten uudelleen.

Tässäpä näin alkuun vähän taustaa meidän kultsupojista. Syksy on jo pitkällä ja talvea jo odotellaan. Vielä on ollut hyviä treenikelejä, ohjaajan motivaatio vaan välillä tuppaa olemaan hukassa. Onneksi se aina silloin tällöin kuitenkin löytyy.