Kesän ensimmäinen NOME-koe on nyt sitten kahlattu läpi. Jo perjantaina heti työpäivän päätyttyä oli suuntana Nurmes ja Ylikylän metsästysmaja. Lauantaina olisi veljesten starttien vuoro ja sunnuntain emäntä oli lupautunut olemaan kynä kädessä ALO-luokan sihteerikkönä.
Lauantaiaamu valkeni sateisena ja harmaana. Yllättävää kyllä emäntä ei, yllätyts yllätys, ollut ollenkaan niin jännittynyt kuin oletti olevansa. Elmo oli saanut kunnian aloittaa koko joukon ensimmäisenä ja Eetu numerolla 5. Ennen starttia tuomari kävi kokeen kulun läpi kaikkien aamupäivän ohjaajien kanssa ja sitten aloitettiin.
ELMO
Koe alkoi kakkosmarkkeerauksella. Ensimäinen lokki tuli veteen ja toinen maalle korkeaan heinikkoon. Markkeerausmatka ei mielestäni ollut kovin pitkä mutta maasto sitäkin haastavampi. Lähetyspaikan ja pudotuspaikan välissä oli nimittäin leveä, uimalla ylitettävä oja, joka osoittautui monen koiran kompastuskiveksi kokeessa. Elmo nouti ensimmäisen linnun suoraviivaisesti vedestä. Toiselle mennessään Elmokoin meinasi sotkea tehtävän ojan ylityksessä, koska ajautui alkuun liikaa rannan puolelle mutta onneksi muisti kuitenkin pudotuspaikan ja melko pian sai riistan ylös. Seuraavana oli vuorossa hakua. Melko kapealle alueelle heti markkeerauksen oikealle puolelle oli laitettu kaksi riistaa. Markkeeraukset ja rantaviiva vetivät jonkin verran puoleensa mutta sain kuitenkin Elmon hakualueelle, missä se tekikin hyvää hakua löytäen toisen riistoista. Koiran palatessa hausta tuli laukaus ohjaukselle, joka oli vastaavasti sijoittunut markkeerauksista vasemmalle. Ohjausriistalle oli matkaa jotakuinkin 70 metriä. Minua jännitti, kuinka saan Elmon etenemään matalassa rannassa tarpeeksi suoraviivaisesti syvemmälle, ja aiheesta. Tyylilleen uskollisena Elmo vatuloi rantavedessä, kun ei nähnyt missään mitään noudettavaa mutta onneksi (huh huh) sain sen etenemään syvemmälle, minkä jälkeen ohjauksessa ei ollut suurempia ongelmia. Olisi tietenkin toivonut ohjauksen olevan vielä suoraviivaisempi mitä se oli mutta tyytyväinen siihen, että Elmo kuuteli jokaisen pillin puhalluksen ja otti ohjausta :) Näin riista saatiin sieltäkin talteen.
Seuraavana oli vuorossa ohjattu hakutehtävä. Koira piti ohjata kaislikon ja ojan yli pellolle ja sieltä edelleen n. 70 metrin päässä olevalle saarekkeelle tai oikeastaan sen reunalla olevalle ojalle. Koira piti saada pysymään ojassa ja etsimään sen pohjalla oleva fasaani, jonka paikkaa ohjaaja ei tiennyt. Elmo suoriutui tehtävästä mallikkaasti ja niin oli fasu emännän kädessä.
Viimeisessä osiossa jatkettiin melko helpossa maastossa olevalla vapaalla hakutehtävällä. Elmo teki töitä tasaisella vauhdilla ja löysi riittävän määrän riistaa. Hakutehtävässä oman jännityksensä tilanteeseen toi yhtä-äkkiä hakuruutuun ilmestynyt valkoinen pikkukoira, joka tuli ihmettelemään kokeen kulkua. Elmon haku keskeytyi siksi aikaa, että häiriö saattin pois alueelta. Onneksi keskeytys ei vaikuttanut poikaan vaan se jatkoi tehtäväänsä entiseen malliin. Emäntä sai hyvillä mielin poistua koepaikalta jännittämään tuloksen julkaisemista, niin ja starttia Eetu höyryläisen kanssa samaisessa kokeessa muutaman koirakon jälkeen.
EETU
Eetun vuoro tuli muutaman koirakon käytyä tekemässä tehtäviä vaihtelevalla menestyksellä. Liekö emännän rauhallisuus (ihan oikeesti rauhallisuus) ja hieman muuttunut johtajuussuhde koiran kanssa vaikuttaneet mutta Eetu kulki kiskomatta, silti innokkaana, koko matkan starttipaikalle.
Ensimmäinen markkeeraus löytyi suoraviivaisesti mutta Eetu sotkeutui toista hakiessaan ylitettävään ojaan ja ajautui uudelleen rantaa ja unohti tiputuspaikan. Jotta saamatta jäänyt riista ei jäisi vaivaamaan, tuomari antoi luvan lähettää koiran toiseen noutoon ja pienen etsiskeluýn jälkeen riista saadaan talteen mutta tehtävä tietenkin oli jo menetetty. Hakuruudussa Eetu työskentelee tehokkaasti ja riista emännälle käteen. Siten se eniten emäntää jännittänyt osio, ohjaus. Eetu saadaan etenemään jonkin matkaa, kunnes se huomaa lähellä olevan lumpeenlehden, mikä pitää käydä tarkistamassa. No peli ei vielä ole menetetty. Eetu saadaan etenemään kunnes se päättää kääntyä takaisinpäin, kun sitä koetetaan kääntää etenemään enemmän vasemmalle. Emäntä puhkuu ja viittoo ja korottaa ääntään ja kuinka ollakkaan poika ottaa uudelleen suunnan kohti ohjausriistaa MUTTA usko loppuu kesken n 3-4 metriä ennen riistaa ja sitten eivät pillitykset enää auta. Eetu uida porskuttaa emäntää kohti ja tuomari pyytää kutsumaan koiran luokse ja se on sitten siinä, Eetun eka AVO-startti.
Emäntä ei kuitenkan ole pettynyt vaikka tietty koe olisi olut kiva kahlata läpi ja tottakai tulos olisi ollut iloinen yllätys, himmeämpikin sellainen. Kuitenkin Eetu osoitti hurjaa kehitystä viime kesään verrattuna. Ensimmäinen + siitä, että koira pysyi koko ajan emännän hallinnassa. Toinen + (+++) kaikki löydetyt riistat pysyivät koiran suussa ja tulivat emännälle käteen asti, eikä Eetu-pojan suu ollut kertaakaan levoton riistojen kanssa :)))
Tästä on kuitenkin mukava jatkaa reenaamista ja kyllä me se tulos vielä napataan, toivottavasti jo tänä kesänä :).
Niin se Elmon tulos... MYÖ SITTEN SAATIIN LUPA OSALLISTUA SINNE VOITTAJALUOKKAAN!!!
Kylläpä oli kerrankin emännällä suu messingillä :D ja vihdoin tuli sitä kaivattua lisäpotkua treenaamiseen. Loppukesä sitten näyttää missä vaiheessa emäntä sinne voittajaluokkaan uskaltautuu, mutta se on päätetty, että se tulee tapahtumaan tänä kesänä. OI OI VOI VOI!! Mitähän tästäkin tulee??
