Ohjausta

Kolme kultaista sisarusta, yksi niistä puolikas sellainen (siis sisarus ei puolikas kultainen), emäntineen olivat sopineet yhteisistä ohjaussulkeisista eräälle alkukesän päivälle(tai siis emännät keskenään olivat sopineet). Tällä kertaa wellosten sukulaisriesojen apuohjaajat Inkeri ja Rinkeli jätettiin päiväunille isänsä valvovan silmän alle ja Riesoistakin mukaan pääsi vain yksi, The Prinsessa. Koirat sullottiin Volvoon ja huristeltiin muutaman kilometrin matka läheiselle metsälammelle ajatuksena treenata ohjauksia.

Perille päästyä kultaiset jätettiin metsään odottelmaan, kun emännät tarpoivat pitkin suolammen reunamia nakellen dameja sinne ja tänne koirien päänmenoksi. Elmo sai aloittaa ja kaikki menikin ensiyrittämällä nappiin. Erittäin suora linja lammen reunan suuntaisesti vain muutamalla pillityksellä ja käskyllä. Emäntä jo luuli, että edelliset treenit Kuusenoksalla olivat tuottaneet toivotun tuloksen, ei yritystäkään rannallenousemisesta.

Mutta kuinkas sitten kävikään?? Pienen huilin jälkeen tehtiin sama linja uudelleen häiriön kanssa. Ohjauksen aikana tuli heitto reilusti koirasta nähden takaviistoon. No siitä selvittiin kiellolla ja suunta saatiin takaisin ohjausdamille päin mutta kuinkas ollakaan ranta alkoi houkuttaa Elmo-poikaa ja pillistä ja emännän huitomista käsimerkeistä ei ollut minkään valtakunnan hyötyä. Huitokoon vaan, minä kyllä tiedän, että ne damit ovat tuolla (kun jo kerran kävin siellä ja näin) ja sinne pääsee paljon nopeammin maata pitkin tuumaili Elmo ja eteni määrätietoisesti rantaa kohti. Nytpä tuli emännille hoppu. Yksissätuumin Elmo rukka työnnettiin armottomasti takaisin veteen ja yhä uudelleen komennettiin etenemään haluttuun suuntaan. No sitekä ja kovakalloinen koira kun on yritti Elmo aina vain tarmokkaasti nousta rantaan mutta joutui lopulta luovuttamaan ja etenemään damille vesiteitse. Työvoitto emännälle, joka on tänä kesänä päättänyt ottaa welloksilta turhat luulot pois. Saas sitten nähdä kuin emännän käy :).

Nuorempi vedos, Eetu-höyryläinen, on väläytellyt vedessä työskennellessään positiivista valoa emännän välillä niin synkkiin vesitreenitunnelmiin; hyvillä mielin siitä :)

Alla muutamia kuvia metsälammen meiningistä.

 

ETEEN!

Elmo palauttaa...

                                     Eetu odottaa ohjeita :) ja

                                                                          

                                                               palauttaa.

Ja kovakalloiset sisarukset odottavat vuoroaan

Ilokseni voin tähän loppuun todeta, että muutama päivä tämän treenin jälkeen nuo kovakalloisetkin menivät vesiohjauksensa mukisematta. Jospa se vanhakin oppisi jotakin? Toivossa on hyvä elää ainakin näin koekauden alussa.

(valokuvat Miia Laurila)