Menneen kesän 2010 kuulumisia

Taas kävi emännälle vanhanaikaisesti. Sitä aina kuvittelee ennättävänsä kaikkea mutta todellisuus on toista. Vakaa aikomus pitää blogia ajantasalla ei taaskaan toteutunut:/ Tapahtumia ei tästä kesästä kylläkään ole puuttunut. Veljesten kanssa on treenattu, minkä emäntä töiltänsä on ennättänyt ja kokeissakin päästy starttaamaan ihan mukavasti.

TOUKOKUU

Elmon kanssa kausi aloitettiin WT-kisalla Muuramessa. Kaikilla rasteilla saatiin dummyt talteen ja muutama rasti meni oikein mallikkaasti. Tulokseksi saatiin AVO2. Finaalipaikka jäi vain muutaman vaivaisen pisteen päähän. Kokonaiskisassa taidettiin olla sijalla 4. Pisteitä putosi ainakin osalla rasteja pelkästään palautuksiin liittyen, Elmolla kun on tapana hieman omia dummyä ja palautukset eivät ole täysin suoraviivaisia. Niinpä niin kenenkähän olisi taas syytä katsoa peiliin??


KESÄKUU

B-koekausi korkattiin Hirvensalmella; laihoin tuloksin. Elmo "herra itsepäinen" kun arpoi liikaa veteenmenoa markkeeraustehtävässä. Toki se sinne lopulta meni ja riistakin tuli emännälle mutta tuomari keskeytti kokeen koska koiraa jouduttiin niin monta kertaa kehoittamaan veteen.

Eetu-höyryläinen otti tuntumaa nome-kokeisiin Leppävirran kokeessa 7.6.2010. Liikkeellä oltiin yhdessä Miian, pikkutyttösten Iidan ja Ainon sekä koiruuksien Pessin ja Kaarnan kanssa (kuvassa alla). Kumpaisellakin, sekä Eetulla että Kaarnalla oli edessään ihka ensimmäinen startti taippareiden jälkeen. Jännitystä oli siis ilmassa... lähinnä ohjaajilla :)

Tiesin Eetun hallitsevan alokasluokan tehtävät mutta koiran käyttäytyminen koetilanteessa oli täysin arvoitus. Eetuhan on aina ollut "kuuma-kalle" ja malttamaton odottamaan vuoroaan. Arpa oli langettanut meille starttinumeron 10, joten ennätimme molemat, sekä koira että minä, jännittämään ja "kuumumaan" ennen omaa vuoroamme. Ja kuten arvata saattaa sain hävetä silmät päästäni kun meidän vuoromme tuli... Sen sijaan että minä olisin vienyt koiraa koepaikalle Eetu vei sinne minut,vaikka kuinka yritin sitä rauhoitella ja saada kulkemaan kauniisti. No, koe alkoi meille kaikkein pahimmalla mahdollisella tehtävällä; maaohjauksella. Matkahan ei ollut pitkä mutta rantavedessä ollut vene veti "ylikuumuneen" koiran kaiken huomion puoleensa ja ohjaustehtävä meni ympäriinsä juoksemiseksi. Riista toki saatiin talteen mutta ei voida puhua linjalla kulkemisesta/ohjauksesta. Markkeeraustehtävän kaksi lokkia saatiin talteen, joskin suoritus olisi voinut olla suoraviivaisempi. Hakua Eetu teki tehokkaasti liikuen laajalla alueella. Riistan luovutuksissa oli suuria puutteita ja näin ollen ensimmäinen koestartti toi meille tuloksen ALO3.

Seuraava koetos Eetulla oli sitten oman yhdistyksen kokeissa Nurmeksessa viikko ennen juhannusta. Edellisen kokeen jälkeen oli pureuduttu maltti- ja seuraamisharjoituksiin sekä riistan luovutuksiin. Ja yllätys yllätys treenaaminen oli sittenkin tuottanut tulosta; Eetu oli kuin eri koira edelliseen starttiin verrattuna. Tehtävien suorittaminen sujui mallikkaasti mutta, aina se iänikuinen mutta, tällä kertaa kani jäi köllöttelemään metsään ja tulokseksi AVO2.

Haku: Hyvällä vauhdilla alueella työskentelevä koira, joka liikkuu laajasti ja tehokkaasti.
Ohjattavuus: Etenee esitettyyn suuntaan ja on myös jonkin verran ohjattavissa.
Paikallistamiskyky:Selvittää markkeeraustehtävät vaivatta.
Ristan käsittely: Hyvät otteet, nopeat palautukset, luovutukset pääsäntöisesti käteen.
Jäljestämiskyky: Ei tänään jäljestä kanijälkeä.
Muut ominaisuudet: Pysyy paikallaan laukauksissa.
Yleisvaikutelma:Voimakkaasti työskentelevä koira, joka omaa erittäin hyvän työmotivaation. Tänään kuitenkin jälki jää suorittamatta.

Kanin jääminen metsään harmitti tietysti jonkin aikaa mutta lopulta kuitenkin täytyi olla erittäin tyytyväinen Eetun suoritukseen tuossa kokeessa.



HEINÄKUU

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja hellettä piisasi. Treenattiin pääsääntöisesti vesihommia, koska muuta ei siinä kuumuudessä oikein voinut tehdä. Päänvaivaa tuottivat Elmon vesiohjaukset sekä Eetun riistankäsittely, lähinnä ne luovutustilanteet. Elmon kanssa jouduttiin palaamaan linjallelähetyksen alkeisiin, kun kyseessä olivat vesiohjaukset. Maalla Elmo kuunteli pilliä tarkasti ja ohjaukset eivät tuottaneet mitään ongelmaa. Mutta annas olla kun siirryttiin veteen... Emäntä repi hiuksiaan harvase ilta ja puhelinlangat kävivät lähes yhtä kuumana kuin emäntäkin, kun täytyi kysellä neuvoja ongelman selvittämiseksi. Kiitokset vaan Sannalle,Päiville ja tietytsti Taijalle, joka oli apuna paikan päällä kerran jos toisenkin.




Koekausi jatkui. Seuraavana oli vuorossa Uurainen heinäkuun loppupuolella. Matkaan lähdettiin kolmen emännän ja neljän koiran voimin. Veljekset saivat naisseuraa kahdesta suklaanruskeasta labradorinartusta Hilmasta ja Aidasta. Ensimmäisenä osaamistaan pääsi esittelemään Eetu,tällä kertaa taas ALO2:n verran. Ongelmat riistojen luovutuksissa jatkuivat sen verran, että parhaimmat palkintosijat jäivät saavuttamatta. Yleensä hyvää hakua tekevä Eetu oli myös haun aikana hieman levoton ja keskittyminen työhön tuntui aina välillä unohtuvan. Riistaa saatiin kuitenkin hyvin ylös ja vauhti säilyi koko hauan ajan. Riistankäsittelytreenit saisivat siis edelleen jatkoa. Joskus se on vaan niin vähästä kiinni, meillä 30 cm:stä.

Sunnuntai-aamuna emännän ei tällä kertaa tarvinnut jännittää pitkään. Elmo oli saanut arvonnassa starttinumerokseen numeron 1. Kokeen kulun olimme käyneet katsomassa jo edellisenä päivänä, joten tiesin mitä oli odotettavissa. Koe alkoi ohjaustehtävällä. Koira tuli saada etenemään ensin maata myöten n.parikymentä metriä veteen ja edelleen vettä myöten kaislikon suuntaisesti ohjausriistalle n.50-60metrin päähän (olen erittäin surkea arvioimaan matkoja). Haastetta ohjaukseen toi oikealla oleva kaislikko, missä sijaitsi osa kokeen hakuruudusta. Monen koirakon koe lopahti siihen, että koira karkasi kesken tehtävän hakualueelle. Tuuli kävi tietenkin mukavasti juuri sieltä suunnasta. Kaikkein eniten jännitin kokeen tätä osaa, koska vesiohjaukset olivat olleet treeneissäkin se meidän kompastuskivemme. Väänsin, käänsin ja pillitin... tein saman uudelleen ja yllätys yllätys sain työvoiton. Elmo meni sen ohjauksen, raskaasti mutta meni kuitenkin ja sai riistan palkakseen. Kokeen muut osiot koira suoritti mallikkaasti.Erityisesti mieltä lämmitti tuomarin arvostelu hausta ja riistan käsittelystä; "erittäin tehokasta ja laajaa hakua itsenäisesti tekevä koira" sekä "hyvät otteet ja kauniit luovutukset". (vrt. työhön Eetun kanssa) Ehkä meidän ei sittenkään tarvitse heittää kirvestä kaivoon. Olin erittäin tyytyväinen Elmon suoritukseen :).

Kolmen emännän reissu Uuraisille meni kaikinpuolin mukavasti. Kaikki neljä koiraa saivat tuloksen ja vietettiin muutoikin kiva viikonloppu mukavien ja hullunhauskojen koiraihmisten parissa.


ELOKUU

Vihdoin koitti kauan odotettu elokuu ja kesäloma, mikä oli hyvä aloittaa milläkäs muulla kuin koereissulla tällä kertaa suuntana Espoo.
Perjantaina työpäivän jälkeen jo edellisnä iltana valmiiksi pakattu Volvo suuntasi kohti Kuusankoskea, missä oli tarkoitus vaihtaa kulkupeliä ja jatkaa matkaa Sannan kanssa määränpäähän Espooseen. Pääkaupunkiseudun kultaisten järjestämä koe oli kaksipäiväinen ja olin lupautunut olemaan omien starttieni ohessa myös työvoimana kokeessa.

Taas oli Eetu vuorossa ensimmäisenä, tällä kertaa numerolla 1. Mikä ihana numero siitäkin huolimatta ettei itse ennätä nähdä koetta etukäteen. Ihana senkin vuoksi, kun on kova jännittämään ja omistaa "höyrypää" koiran nimeltä Eetu. Tällä kertaa kaikki meni nappiin :D. Eetu teki työtä entiseen tapaan innokkaana ja tällä kertaa myös kekittyneesti. Riistat tulivat käteen yhtä lukuunottamatta ja kanikin löytyi vaivatta metsästä. Tuomaria lainaten: "Työhaluinen koira, joka selviytyy päivän tehtävistä erittäin helposti". Tulihan se ALO1 tänä kesänä :).

Elmon suoritus sunnuntaina oli taas sitä perus Elmoa entisin ongelmin. Ohjaus jäi pahasti vajaaksi, markkeeraustehtävässä markkeeraa heitot hyvin mutta vaihtaa riistan kesken tehtävän (tuo kuitenkin molemat) ja Elmomaiseen tapaan tekee hyvää itsenäistä ja laajaa hakua. Taas on tyytyminen tulokseen AVO3, no tulos kuitenkin. Ei kun vaan jatkamaan ohjaustreeniä...lomallahan sitä ennättää..

Espoon viikonlopun jälkeen kesän "kovin koetos" oman yhdistyksen kokeet Liperin Roukalahdessa. Jännitystä viikonloppuun omien koesuoritusten lisäksi toi toimiminen ensimmäistä kertaa luokkavastaavana kokeessa. Onneksi olin saanut kaverikseni Anskun, jonka kanssa porukassa saimme vedettyä oman luokkamme (alo) kunnialla läpi.

Taasen jo perinteiseen tapaan ensimmäisenä starttasin Eetun kanssa. Joku kumma kirous vaanii joka toista starttia Eetun kanssa. Vaikka treenitilanteessa varikset ja lokit ovat tulleet somasti käteen saakka, päätti Eetu taas tässä viimeisessä alokasluokan kokeessaan tiputtaa riistaa siinä määrin, että se heikensi tulosta tuntuvasti. Kaikki taas kiinni niistä 30:stä sentistä... Tuomarin antama yleisvaikutelma kuuluu seuraavasti:"Tehokkaasti työskentelevä koira, joka suorittaa koetehtävät nopeasti mutta puutteet riistankäsittelyssä luovutusten osalla heikentävät koesuorituksen kokonaisuutta." Mitähän tuohonkin nyt sitten sanoisi muuta kun, että kukas se sieltä peilistä kurkistaa??? Vaan katotaanhan, kyllä se vielä sen oppii!!!!

Sitten sunnuntaipoika Elmo. Avoimenluokan koe toteutettiin parityönä, jossa toinen koira oli piilossa passissa toisen työskennellessä. Haku tapahtui vuorotellen.Jo heti kokeen alusta tuntui sitä, että tämä koe oli kuin Elmolle tehty. Koe alkoi Elmon osalta passissa ololla. Elmo oli rauhallinen mutta tarkkaavainen ja pysyi ongelmitta paikallaan. Ohjaustehtävä suoritettiin pellolla ja se ei tuottanut Elmolle vaikeuksia kuten ei pellolle heitetty linjakakkonenkaan. Sitten kokeen vaativin osuus, haku. Hakualue oli kokonaisuudessaan korkeaa heinikkoa ja melko raskaskulkuista koiralle. Elmon vahvuus on tänä kesänä ollut hakutyö, eikä siihen tule poikkeusta nytkään. Koira tekee laajaa hakua kattaen kaikkein vaikeimmatkin paikat hyvin. Vielä suoraviivainen ykkösmarkkeeraus korkeaan kaislikkoon ja Elmon ensimmäinen AVO1-tulos on siinä. Kuten arvata saattaa, kyllä oli emännän suu messingillä:D.


SYYSKUU

Kesäloma jatkui ja treenaaminen, vaikka suunitelmissa ei ollut enää startata B-kokeissa tänä kesänä. Vietettiin Weljesten metsästysviikonloppua Kiteellä ja Elmo pääsi ensimmäisen kerran oikeasti passiin ja sai tuntumaa lämpimästä riistasta. Viikonlopun lintusaalis jäi laihaksi mutta sitäkin mukavampaa oli taas tavata tuttuja ja vähän tuoreempia Weljesläisiä mukavan yhdessäölon merkeissä ja tietty sitä taas myös treenattiin, kuinkas muuten.

Taas yksi kesä vilahti ohi...nopeasti,niinkuin sillä on yleensä tapana mennä. Paljon tapahtumia ja ihania ihmisiä, ennestään tuttuja sekä uusia tuttavuuksia, mahtuu tähänkin kesään. Kiitos teille kaikille hauskoista hetkistä, niitä on mukava muistella sitten talvella.