Weljesten Golden weekendin jälkeen ovat Weljesten weljekset ja Susirajan Riesat taas aloittaneet yhteisreenit pienen tauon jälkeen. Tauon syynä on ollut osittain tämä iänikuisen pitkä ja pimeä talvi sekä uuden Niiskuneidiksikin kutsutun Riesojen apuohjaajaajan maailmaan odottaminen. Talvi on taittumassa, apuohjaajat astuneet remmiin (toinen tosin vielä vaunuista käsin kuunteluoppilaana) ja emännät saaneet uutta intoa harjoitteluun läpikäytyjen koulutusten tiimoilta.
Hyvissä ajoin ennen sunnuntain harjoituksia, Weljesten emäntä otti pakkasestaan sulamaan variksia hakuruutua varten. Tulipa otettua sulamaan myös lokki ja pikkuruinen pupukin, ihan vain koirien muistin virkistämiseksi. Perjantaina ja lauantaina näytti, ettei sää taida suosia treenisuunnitelmia ollenkaan. Lunta tuli taivaantäydeltä ja lauantaina tuuli yltyi lähes myrskyksi asti. Kaiken tämän lisäksi lauantain ratsastustunnillaan emäntä lensi (taas) päistikkaa pollen selästä (kun tämä säikähti tuulen aiheuttamaa ääntä) ja teloi lihaksensa helläksi (Onneksi ei luita katkennut). Kuitenkin sunnuntaiaamun koittessa aurinko paistoi täydeltä terältä ja emäntäkin pääsi joten kuten ylös sängystä kipeine lihaksineen. Niinpä Weljekset emäntänsä kera vahvistettuna talon isännällä suunnistivat kohti Riesojen väkeä.
Perillä sitten laitettiin treenisuunnitelmat täytäntöön. Eetu ja Kaarna saivat aloittaa hakutreenillä. Sisko ja sen veli, eli Varpu ja Elmo saivat tyytyä katselijan rooliin, mikä ajoittain tuntui tekevän tiukkaa molemmille ("perhanan kakarat saavat aina aloittaa...").
Tapansa mukaan Eetu puhkui intoa päästessään aloittamaan työnteon. Hakualueelle metsään oli laitettu variksia ja lokki. Harjoitukseen oli otettu mukaan myös haulikon laukaus, mikä jännitti jonkin verrran minua (Eetuhan säikähti laukausta edellisenä kesänä taippareissa). Onneksi jännittäminen tällä kertaa oli turhaa. Eetun reaktio laukaukseen oli vain tarkkaavainen ilme ja odotus, että pääsisi hakuun. Riistat löytyivät vauhdilla ja tulivat lähestulkoon ohjaajan käteen. Eetun vauhti tuntuu mukavalle mutta luovutuksissa on edelleen parantamisen paikka.
Eetun tehdessä hommia oli Kaarna katsellut kiinnostuneena enon touhuja. Kaarna aloitteli ensimmäistä hakutreeniään riistoilla ja tarvitsi vielä hivenen mamman tukea työllensä, vaan sieltä niitä vaakkuja vaan löytyi Kaarnallekin. Laukauskaan ei nuorta kaarna-neitiä hetkauttanut suuntaan tai toiseen.
Tällä välin sisko ja sen veli olivat malttamattomana odottaneet vuoroaan. Vanhemmille koirille hakualuetta oli reilusti laajennettu ja riistat oli koetettu laittaa ainakin osittain piiloon,mikä oli hieman hankalaa, koska metsässä oli vielä melko runsaanpuoleisesti lunta. Löytyi kuitenkin erilaisia kuoppia ja risukasoja, mihin riistaa sai hivenen laitettua piiloon.
Elmo sai aloittaa (Varpun odottaessa vieressä otsatukka innosta tutisten). Elmo aloitti hyvällä vauhdilla, eikä aikaakaan kun riistaa aloi palautua mamman käteen. Harjoitukseen oli lisätty myös häiriömarkkeeraus. Perheen miesväki, Petri (heittolinko) ja Osmo (ampuja) oli nakitettu myös hommiin. Elmon ollessa palauttamassa kolmatta riistaa, kuului laukaus ja lensi markkeeraus (koiran nähden) joidenkin kymmenien metrien päässä. Varpu sai hakea tämän markkeerauksen ja Elmon täytyi jatkaa hakualueella. Ilokseni tämä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia kummallekaan koiralle (Varpun tehdessä hakua sama harjoitus toistettiin). Olin oikein tyytyväinen Elmon hakuun. Hakuinto säilyi koko ajan ja kaikki riistat (lukuunottamatta kania!!!??) tulivat mammalle käteen. Varpu oli elementissään tehdessään hakua. Vauhtia riittää ja kaikki riistat olivat alta aikayksikön ohjaajan kädessä, myös kani.
Treeniaamu jatkui isompien koiruuksien osaslta vielä suuntaharjoituksilla. Tässä vaiheessa Eetu pääsi suureksi harmikseen autoon ja Kaarna Pessin kanssa sisälle. Sisko ja sen veli jatkoivat harjoituksia. Koirille tehtiin ensin muistipaikka metsään polun varrelle ottamalla useita lyhyitä linjoja samaan paikkaan. Tämän jälkeen muistipaikkaan jätettiin muutamia dummyjä ja siirryttiin metsätielle, minne oltiin suunniteltu lähetyspaikka. Koirille heitettiin markkeeraus suoraan eteen metsätielle, jolle ne lähetetiin etenemään. Kun koira tuli siihen kohtaan missä alkoi polku (minkä varella muistipaikka oli), ohjaaja puhkui pillinsä ja ohjasi koiran muistipaikalle (vasemmalle puolelle). Mikäli ohjaus onnistui sai tämän jälkeen noutaa myös ensin heiteyn markkeerauksen. Tällä kertaa harjoitus meni kummallakin hyvin ilman ylimääräisiä kiemuroita. Emännät saivat palata hyvillä mielin onnistuneen treenin jälkeen kahvinkeittoon, suunnitellen jo päätäpahkaa seuraavaa treeniä.
Nyt vain odotellaan kevään ja kesän tuloa tänne susirajallekin. Paikoitellen metsässä on lunta vielä yli saappaanvarren. Onneksi on luvattu lämmintä säätä. Kaipa se kesä sieltä tulee kun on tullakseen, on aina ennenkin tullut. Täällä sitä saa vain hieman pidenpään aina odotella.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
Kultainen viikonloppu
Vappuviuhkat ja serpentiinit pitäisi koht'silleen kaivella esille (siis jo ensi viikolla) vaan kelit täällä susirajan tuntumassa eivät ota lämmitäkseen. Kovin on "kylmänä" eli epäkunnossa ollut emännän tietokonekin, minkä vuoksi juttua tänne ei ole ilmestynyt vaikka paljon on ennättänyt tapahtuakin.
Maaliskuun lopulla vietettiin huikaisevan hieno viikonloppu Valkealassa Weljesten golden weekendin merkeissä. Allekirjoittanutkin puolisonsa sekä kahden Weljenksen kera huristeli innosta puhkuen ja hyvissä ajoin perjantaina kohti kaakkoa ja Valkealan Kekäleniemeä. Kauan odotettu tapahtuma oli vihdoin käsillä.
Lauantaina aamupäivällä oli Eetun vuoro päästä mamman kanssa oppiin. Hieman jännittyneenä odotin millaisen kouluttajan oppiin sitä tälläkertaa päästäisiin ja minkä verran tulisin ymmärtämään kouluttajan ohjeista. Koulutus tulisi tapahtumaan englanninkielellä, sillä kouluttajamme Kurt Becksteiner tuli Itävallasta. Jännittäminen oli täysin turhaa. Kurtin välitön ja mukava suhtautuminen koulutettaviin (sekä ohjaajiin että koiriin) vei pahimman jännityksen heti alkumetreillä ja kieliongelmiakaan ei liiemmin ollut. Mitä nyt sitten sai hävetä silmät ja korvat päästään Eetun toilailua. Tuntuu, että ainakin puolet hyvistä ohjeista jäi minulta kuulematta, koska Eetu kävi koko ajan niin kuumana dummyt nähdessään. No kaipa tässä täytyy ohjaajankin hieman vilkaista peiliin..... Kaikesta "toilailustaan" huolimatta Eetu sai ihan mukavaa palutetta työskentelystään ja mikä kaikkein tärkeintä minä ohjaajana opin todella paljon. Kun vain muistaisi ne kaikki hyvät ohjeet ja neuvot. On tosi mukava huomata, että Kurtin neuvot esim. Eetun dummy palautusten suhteen, ovat kantaneet jo nyt hedelmää. Kurtin yhtenä ohjeena oli se, että koiran täytyy itse antaa oivaltaa asioita ja tämä on toiminut ainakin Eetun kanssa. Toki vauhtia ja vaarallisia tilanteita edelleen riittää, mutta edistystä on tapahtunut ja ainakin jokunen palautus on tullut jo suoraan käteen ilman turhia kiemuroita. Harjoitukset jatkuvat.
Sunnuntaina oli sitten Elmon ja e-pentueen sisarusten+ Trine-mamman vuoro olla opissa. Jäällä ja kaislikossa treenattiin lähihakua ja etenemistä hausta edelleen eteenpäin. Tehtiin markeerauksia ym. ym. Joitakin kertoja (siis aika monta kertaa) jouduin minäkin (enkä ollut sinä päivänä ainoa) kuulemaan takaani "I would run now" ja sitten juostiin melko paksussa lumihangessa. On se kumma, niinkin suuret kultaiset korvat kun Elmolla ja ei meinaa kuulla????
Lauantain tapaan sunnuntain treenit ja niistä saadut opit olivat erittäin hyviä ja niitä on jo testattu uudemman kerran susirajallakin (tästä voi lukea lisää Susirajan Riesojen sivuilta). Toki nähtiin monta hienoa suoritusta ilman minkäänlaisia juoksunäytöksiä (paitsi tietenkin upeiden kultaisten koirien).
Hienojen koulutuspäivien lisäksi viikonlopun kruunasi tietenkin hyvä samanhenkien seura. Oli kiva tavata jo entuudesta tuttuja E- ja F-pentueiden ihmisiä ja tutustua uusiin G-pentujen omistajiin. Kyllä meillä on mahtava kööri, on kiva kuulua tähän porukkaan! Kiitokset taas kerran Sannalle ja A-P:lle hienosti järjestetystä viikonlopusta. Erityiskiitokset vielä kokille apureineen mahtavista/maistuvista lapinherkuista ja muista tarjoilusista. Ei tämä täti ainakaan päässyt laihtumaan kaikesta juoksemisesta huolimatta...
Maaliskuun lopulla vietettiin huikaisevan hieno viikonloppu Valkealassa Weljesten golden weekendin merkeissä. Allekirjoittanutkin puolisonsa sekä kahden Weljenksen kera huristeli innosta puhkuen ja hyvissä ajoin perjantaina kohti kaakkoa ja Valkealan Kekäleniemeä. Kauan odotettu tapahtuma oli vihdoin käsillä.
Lauantaina aamupäivällä oli Eetun vuoro päästä mamman kanssa oppiin. Hieman jännittyneenä odotin millaisen kouluttajan oppiin sitä tälläkertaa päästäisiin ja minkä verran tulisin ymmärtämään kouluttajan ohjeista. Koulutus tulisi tapahtumaan englanninkielellä, sillä kouluttajamme Kurt Becksteiner tuli Itävallasta. Jännittäminen oli täysin turhaa. Kurtin välitön ja mukava suhtautuminen koulutettaviin (sekä ohjaajiin että koiriin) vei pahimman jännityksen heti alkumetreillä ja kieliongelmiakaan ei liiemmin ollut. Mitä nyt sitten sai hävetä silmät ja korvat päästään Eetun toilailua. Tuntuu, että ainakin puolet hyvistä ohjeista jäi minulta kuulematta, koska Eetu kävi koko ajan niin kuumana dummyt nähdessään. No kaipa tässä täytyy ohjaajankin hieman vilkaista peiliin..... Kaikesta "toilailustaan" huolimatta Eetu sai ihan mukavaa palutetta työskentelystään ja mikä kaikkein tärkeintä minä ohjaajana opin todella paljon. Kun vain muistaisi ne kaikki hyvät ohjeet ja neuvot. On tosi mukava huomata, että Kurtin neuvot esim. Eetun dummy palautusten suhteen, ovat kantaneet jo nyt hedelmää. Kurtin yhtenä ohjeena oli se, että koiran täytyy itse antaa oivaltaa asioita ja tämä on toiminut ainakin Eetun kanssa. Toki vauhtia ja vaarallisia tilanteita edelleen riittää, mutta edistystä on tapahtunut ja ainakin jokunen palautus on tullut jo suoraan käteen ilman turhia kiemuroita. Harjoitukset jatkuvat.
Sunnuntaina oli sitten Elmon ja e-pentueen sisarusten+ Trine-mamman vuoro olla opissa. Jäällä ja kaislikossa treenattiin lähihakua ja etenemistä hausta edelleen eteenpäin. Tehtiin markeerauksia ym. ym. Joitakin kertoja (siis aika monta kertaa) jouduin minäkin (enkä ollut sinä päivänä ainoa) kuulemaan takaani "I would run now" ja sitten juostiin melko paksussa lumihangessa. On se kumma, niinkin suuret kultaiset korvat kun Elmolla ja ei meinaa kuulla????
Lauantain tapaan sunnuntain treenit ja niistä saadut opit olivat erittäin hyviä ja niitä on jo testattu uudemman kerran susirajallakin (tästä voi lukea lisää Susirajan Riesojen sivuilta). Toki nähtiin monta hienoa suoritusta ilman minkäänlaisia juoksunäytöksiä (paitsi tietenkin upeiden kultaisten koirien).
Hienojen koulutuspäivien lisäksi viikonlopun kruunasi tietenkin hyvä samanhenkien seura. Oli kiva tavata jo entuudesta tuttuja E- ja F-pentueiden ihmisiä ja tutustua uusiin G-pentujen omistajiin. Kyllä meillä on mahtava kööri, on kiva kuulua tähän porukkaan! Kiitokset taas kerran Sannalle ja A-P:lle hienosti järjestetystä viikonlopusta. Erityiskiitokset vielä kokille apureineen mahtavista/maistuvista lapinherkuista ja muista tarjoilusista. Ei tämä täti ainakaan päässyt laihtumaan kaikesta juoksemisesta huolimatta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)