Vihdoin on tullut kesä ja kärpäset! Kesälomaa täytyy vielä tovi odotella mutta on mukava kun on valoisia tunteja lähes vuorokauden ympäriinsä ja lämmintäkin on jo ollut mukavasti.
Perinteiseen tapaan näin viikko ennen keskikesän juhannusjuhlaa Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistys järjesti kaksipäiväisen NOME-kokeen Roukalahdessa Joensuun liepeillä. Emäntäkin oli vastoin kaikkia suunnitelmiaan ilmoittanut Elmon ensimmäiseen AVO-luokan starttiinsa. Kaksikko oli sijoitettu lauantain aamupäiväryhmään, mikä tiesi sitä, että herätys aamulla tapahtui kohtalaisen aikaisin ja emännältä jäi taas kerran aamukahvit juomatta (se iänikuinen jännitys).
Matkaan päästiin ajallaan ja kokeen keskuspaikkana ollut majakin löytyi ensiyrittämällä. Meidän vuoromme oli startata kokeessa viidentenä, joten emäntä ennätti seuraamaan parin ensimmäisen koirakon työskentelyä ennen omaa vuoroa. Ennen ensimmäisen koirakon starttia tuomari selosti kokeen kulun. Mitä pidemmälle tuomarin selostus eteni sitä vihreämmäksi emännän naaman väri muuttui. Nyt taidettiin haukata liian suuri, siis todella liian suuri palanen.... Ensinnäkin maasto oli sellainen, ettei Elmo ollut kuuna kullan valkeana sellaisessa maastossa työskennellyt. Toiseksi emäntä tiesi varmasti, ettei Elmo olisi ohjattavissa uomaa pitkin ohjausriistalle. Markkeeraus tulisi olemaan linjassa, toinen tulisi veneen taakse avoveteen toinen kaislikkoon veneen eteen. Hakualueella kolme lokkia sijoittuivat kaislikon ja avoveden rajamaille ja kaksi riistaa, korppi sekä fasaani kuivalle maalle. Kaiken kaikkiaan meille tosi raskas maasto.
Odottavan aika on pitkä varsinkin kun jännittää maha kuralla, hiostava seisova ilma saa paidan liimautumaan kiinni selkään ja hermostuttavan ininän säestämänä hyttyset kuppaavat veresi lähestulkoon tyhjiin ja jättävät jälkeensä sietämättömän kutinan. Sitten vihdoin kuuluu metsän keskelle huuto SEURAAVA!!! Herranen aika... nytkö se tapahtuu?Elmo vetää haulikonlaukauksien innoittamana kohti koepaikkaa, ei raukka vielä tiedä mitä kaikkea sen odotetaan tekevän/osaavan. Tuomari puristaa emännän hiestä märkää kättä ja toivottaa tervetulleeksi kokeeseen. Liuta tuttuja kasvoja seuraa silmä tarkkana koirakon edesottamuksia. Koe alkaa ohjauksella, mikä menee emännän oletusten mukaisesti pieleen. Elmo ei suostu etenemään uomaa pitkin. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi ehkä ollut viisasta antaa sen mennä rantaa pitkin lähemmäs riistaa ja laittaa sitten uoman yli, mutta jännittyneen ja kokemattoman ohjaajan mieleen se ei koetilanteessa sattunut pälkähtämäänkään. Markkeeraukset Elmo sen sijaan hoiti mallikkaasti vaikka ei mielestäni nähnyt kunnolla ensimmäistä heittoa. Raskas vetinen maasto markkeerauspaikalla verotti Elmon voimia ja hakualueella se hakeutui heti helpompaan maastoon kuivalle maalle, mistä se nopeasti toikin siellä olevat kaksi riistaa. Sitten alkoikin kovin homma. Piti saada Elmo takaisin raskaaseen korkeaan heinikkoon, missä ei voinut uida eivätkä jalat kunnolla yltäneet pohjaan. Vesialueelta saatiin talteen vain yksi lokki ja koe oli siinä. Tässä vaiheessa emäntä ei enää jännittänyt. Emännän mielestä Elmo oli suoriutunut ensimmäisestä kokeestaan hyvin (tietenkin se ohjaus oli mitä oli, mutta siitä voi emäntä kasoa peiliin ja etsiä syyllistä tähän puutteeseen sieltä) Maasto oli tällä kertaa meille vielä turhan raskas ja on vielä paljon parannettavaa monessa asiassa mutta MYÖ SAATIIN TULOS!!!! :)
YLEISVAIKYTELMA KOEPÄIVÄKIRJASTA:
Yhteistyöhaluinen ja kuuliainen koira, joka vielä tarvitsee selkeästi rutiinia tehtävien suorittamiseen. Ohjauksen epäonnistuminen ja puutteet haussa laskevat palkintosijaa. Tuloksena AVO 3.
Tänä kesäisen kuumana viikonloppuna saatiin (Elmo sekä emäntä) taas yksi koekokemus lisää ja on taas mukava jatkaa harjoittelua kohti seuraavia koitoksia. Viikonloppu herätti myös emännässä monia ajatuksia koirien kanssa kisaamisesta ja siitä miten eri tavalla koirien omistajat ja ohjaajat kokeisiin suhtautuvat. Siitä miten erilaisin tavoittein eri ohjaajat kokeeseen osallistuvat. Toiset hakevat pelkästään ykköstulosta ja keskeyttävät jos tulokseen ei ole mahdollisuus päästä kun toiset taas antavat koiran suorittaa tehtävät loppuun ja tyytyvät himmeämpiin palkintosijoihin. No kukin tyylillään. Tämä emäntä uuden luokan (AVO) noviisina kuuluu ryhmään tyytyväinen tuloksesta, ainakin toistaiseksi. (Asiaa voi tietenkin tarkastella muutaman AVO vuoden kuluttua uudelleen??? ;))
Nyt astellaan kohti uusia haasteita. Tuleviin koitoksiin (Elmon) on papereita laitettu vetämään ja vesiohjausten tehoharjoittelua on tiedossa. Eikä tietenkään pidä unohtaa treenejä ADHD-Eetun kanssa. Luovutusharjoitukset Eetun kanssa alkavat tuottaa pikkuhiljaa tulosta...
Perinteiseen tapaan näin viikko ennen keskikesän juhannusjuhlaa Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistys järjesti kaksipäiväisen NOME-kokeen Roukalahdessa Joensuun liepeillä. Emäntäkin oli vastoin kaikkia suunnitelmiaan ilmoittanut Elmon ensimmäiseen AVO-luokan starttiinsa. Kaksikko oli sijoitettu lauantain aamupäiväryhmään, mikä tiesi sitä, että herätys aamulla tapahtui kohtalaisen aikaisin ja emännältä jäi taas kerran aamukahvit juomatta (se iänikuinen jännitys).
Matkaan päästiin ajallaan ja kokeen keskuspaikkana ollut majakin löytyi ensiyrittämällä. Meidän vuoromme oli startata kokeessa viidentenä, joten emäntä ennätti seuraamaan parin ensimmäisen koirakon työskentelyä ennen omaa vuoroa. Ennen ensimmäisen koirakon starttia tuomari selosti kokeen kulun. Mitä pidemmälle tuomarin selostus eteni sitä vihreämmäksi emännän naaman väri muuttui. Nyt taidettiin haukata liian suuri, siis todella liian suuri palanen.... Ensinnäkin maasto oli sellainen, ettei Elmo ollut kuuna kullan valkeana sellaisessa maastossa työskennellyt. Toiseksi emäntä tiesi varmasti, ettei Elmo olisi ohjattavissa uomaa pitkin ohjausriistalle. Markkeeraus tulisi olemaan linjassa, toinen tulisi veneen taakse avoveteen toinen kaislikkoon veneen eteen. Hakualueella kolme lokkia sijoittuivat kaislikon ja avoveden rajamaille ja kaksi riistaa, korppi sekä fasaani kuivalle maalle. Kaiken kaikkiaan meille tosi raskas maasto.
Odottavan aika on pitkä varsinkin kun jännittää maha kuralla, hiostava seisova ilma saa paidan liimautumaan kiinni selkään ja hermostuttavan ininän säestämänä hyttyset kuppaavat veresi lähestulkoon tyhjiin ja jättävät jälkeensä sietämättömän kutinan. Sitten vihdoin kuuluu metsän keskelle huuto SEURAAVA!!! Herranen aika... nytkö se tapahtuu?Elmo vetää haulikonlaukauksien innoittamana kohti koepaikkaa, ei raukka vielä tiedä mitä kaikkea sen odotetaan tekevän/osaavan. Tuomari puristaa emännän hiestä märkää kättä ja toivottaa tervetulleeksi kokeeseen. Liuta tuttuja kasvoja seuraa silmä tarkkana koirakon edesottamuksia. Koe alkaa ohjauksella, mikä menee emännän oletusten mukaisesti pieleen. Elmo ei suostu etenemään uomaa pitkin. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi ehkä ollut viisasta antaa sen mennä rantaa pitkin lähemmäs riistaa ja laittaa sitten uoman yli, mutta jännittyneen ja kokemattoman ohjaajan mieleen se ei koetilanteessa sattunut pälkähtämäänkään. Markkeeraukset Elmo sen sijaan hoiti mallikkaasti vaikka ei mielestäni nähnyt kunnolla ensimmäistä heittoa. Raskas vetinen maasto markkeerauspaikalla verotti Elmon voimia ja hakualueella se hakeutui heti helpompaan maastoon kuivalle maalle, mistä se nopeasti toikin siellä olevat kaksi riistaa. Sitten alkoikin kovin homma. Piti saada Elmo takaisin raskaaseen korkeaan heinikkoon, missä ei voinut uida eivätkä jalat kunnolla yltäneet pohjaan. Vesialueelta saatiin talteen vain yksi lokki ja koe oli siinä. Tässä vaiheessa emäntä ei enää jännittänyt. Emännän mielestä Elmo oli suoriutunut ensimmäisestä kokeestaan hyvin (tietenkin se ohjaus oli mitä oli, mutta siitä voi emäntä kasoa peiliin ja etsiä syyllistä tähän puutteeseen sieltä) Maasto oli tällä kertaa meille vielä turhan raskas ja on vielä paljon parannettavaa monessa asiassa mutta MYÖ SAATIIN TULOS!!!! :)
YLEISVAIKYTELMA KOEPÄIVÄKIRJASTA:
Yhteistyöhaluinen ja kuuliainen koira, joka vielä tarvitsee selkeästi rutiinia tehtävien suorittamiseen. Ohjauksen epäonnistuminen ja puutteet haussa laskevat palkintosijaa. Tuloksena AVO 3.
Tänä kesäisen kuumana viikonloppuna saatiin (Elmo sekä emäntä) taas yksi koekokemus lisää ja on taas mukava jatkaa harjoittelua kohti seuraavia koitoksia. Viikonloppu herätti myös emännässä monia ajatuksia koirien kanssa kisaamisesta ja siitä miten eri tavalla koirien omistajat ja ohjaajat kokeisiin suhtautuvat. Siitä miten erilaisin tavoittein eri ohjaajat kokeeseen osallistuvat. Toiset hakevat pelkästään ykköstulosta ja keskeyttävät jos tulokseen ei ole mahdollisuus päästä kun toiset taas antavat koiran suorittaa tehtävät loppuun ja tyytyvät himmeämpiin palkintosijoihin. No kukin tyylillään. Tämä emäntä uuden luokan (AVO) noviisina kuuluu ryhmään tyytyväinen tuloksesta, ainakin toistaiseksi. (Asiaa voi tietenkin tarkastella muutaman AVO vuoden kuluttua uudelleen??? ;))
Nyt astellaan kohti uusia haasteita. Tuleviin koitoksiin (Elmon) on papereita laitettu vetämään ja vesiohjausten tehoharjoittelua on tiedossa. Eikä tietenkään pidä unohtaa treenejä ADHD-Eetun kanssa. Luovutusharjoitukset Eetun kanssa alkavat tuottaa pikkuhiljaa tulosta...
1 kommentti:
Hieno aloitus AVOssa Salla ja Elmo! Onnittelut!!
t. Salla ja Mida-sisko
Lähetä kommentti