Vappuviuhkat ja serpentiinit pitäisi koht'silleen kaivella esille (siis jo ensi viikolla) vaan kelit täällä susirajan tuntumassa eivät ota lämmitäkseen. Kovin on "kylmänä" eli epäkunnossa ollut emännän tietokonekin, minkä vuoksi juttua tänne ei ole ilmestynyt vaikka paljon on ennättänyt tapahtuakin.
Maaliskuun lopulla vietettiin huikaisevan hieno viikonloppu Valkealassa Weljesten golden weekendin merkeissä. Allekirjoittanutkin puolisonsa sekä kahden Weljenksen kera huristeli innosta puhkuen ja hyvissä ajoin perjantaina kohti kaakkoa ja Valkealan Kekäleniemeä. Kauan odotettu tapahtuma oli vihdoin käsillä.
Lauantaina aamupäivällä oli Eetun vuoro päästä mamman kanssa oppiin. Hieman jännittyneenä odotin millaisen kouluttajan oppiin sitä tälläkertaa päästäisiin ja minkä verran tulisin ymmärtämään kouluttajan ohjeista. Koulutus tulisi tapahtumaan englanninkielellä, sillä kouluttajamme Kurt Becksteiner tuli Itävallasta. Jännittäminen oli täysin turhaa. Kurtin välitön ja mukava suhtautuminen koulutettaviin (sekä ohjaajiin että koiriin) vei pahimman jännityksen heti alkumetreillä ja kieliongelmiakaan ei liiemmin ollut. Mitä nyt sitten sai hävetä silmät ja korvat päästään Eetun toilailua. Tuntuu, että ainakin puolet hyvistä ohjeista jäi minulta kuulematta, koska Eetu kävi koko ajan niin kuumana dummyt nähdessään. No kaipa tässä täytyy ohjaajankin hieman vilkaista peiliin..... Kaikesta "toilailustaan" huolimatta Eetu sai ihan mukavaa palutetta työskentelystään ja mikä kaikkein tärkeintä minä ohjaajana opin todella paljon. Kun vain muistaisi ne kaikki hyvät ohjeet ja neuvot. On tosi mukava huomata, että Kurtin neuvot esim. Eetun dummy palautusten suhteen, ovat kantaneet jo nyt hedelmää. Kurtin yhtenä ohjeena oli se, että koiran täytyy itse antaa oivaltaa asioita ja tämä on toiminut ainakin Eetun kanssa. Toki vauhtia ja vaarallisia tilanteita edelleen riittää, mutta edistystä on tapahtunut ja ainakin jokunen palautus on tullut jo suoraan käteen ilman turhia kiemuroita. Harjoitukset jatkuvat.
Sunnuntaina oli sitten Elmon ja e-pentueen sisarusten+ Trine-mamman vuoro olla opissa. Jäällä ja kaislikossa treenattiin lähihakua ja etenemistä hausta edelleen eteenpäin. Tehtiin markeerauksia ym. ym. Joitakin kertoja (siis aika monta kertaa) jouduin minäkin (enkä ollut sinä päivänä ainoa) kuulemaan takaani "I would run now" ja sitten juostiin melko paksussa lumihangessa. On se kumma, niinkin suuret kultaiset korvat kun Elmolla ja ei meinaa kuulla????
Lauantain tapaan sunnuntain treenit ja niistä saadut opit olivat erittäin hyviä ja niitä on jo testattu uudemman kerran susirajallakin (tästä voi lukea lisää Susirajan Riesojen sivuilta). Toki nähtiin monta hienoa suoritusta ilman minkäänlaisia juoksunäytöksiä (paitsi tietenkin upeiden kultaisten koirien).
Hienojen koulutuspäivien lisäksi viikonlopun kruunasi tietenkin hyvä samanhenkien seura. Oli kiva tavata jo entuudesta tuttuja E- ja F-pentueiden ihmisiä ja tutustua uusiin G-pentujen omistajiin. Kyllä meillä on mahtava kööri, on kiva kuulua tähän porukkaan! Kiitokset taas kerran Sannalle ja A-P:lle hienosti järjestetystä viikonlopusta. Erityiskiitokset vielä kokille apureineen mahtavista/maistuvista lapinherkuista ja muista tarjoilusista. Ei tämä täti ainakaan päässyt laihtumaan kaikesta juoksemisesta huolimatta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti