Kylläpä aikaa rientää. On vierähtänyt aikamoinen tovi viimeisestä kirjoittelusta. Kaikenlaista on kuitenkin ennättänyt tässä välillä tapahtua. Emännällä ei vain ole ollut tarpeeksi aikaa istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan.
Loppusyksy ja alkutalvi on yleensä hieman hiljaisempaa aikaa koirien treenaamisen suhteen. Valoisa aika tahtoo "tuhraantua" ansiotyön parissa, eikä tälle mieluisalle harrastukselle jää niin paljoa aikaa kun haluaisi. Meillä oli onneksi poikien kanssa mahdollisuus osallistua marraskuun puolessavälissä mukavaan ja ainakin meille antoisaan koulutusviikonloppuun Enossa. Kouluttajaksi nometoimikunnan koulutusviikonloppuun oli saatu tuore vuoden 2008 euroopan mestari Esa Valkonen.
Lauantaina aamusta Mondeon nokka suuntasi yltyvässä vesisateessa (tietenkin) kohti Enoa. Useiden kuraisten ja monttuisten kilometrien jälkeen saavuimme sovitulle paikalle, missä osa porukasta oli jo odottelemassa. Treenimaastoksi oli saatu peltomaisemaa silmän kantamattomiin. Lisäksi oli mahdollisuus majoittua paikan päälle koko viikonlopun ajaksi, sillä meille oli vuokrattu kaksi lomamökkiä. Koulutus aloitettiin perinteiseen suomalaiseen tapaan kahvittelulla, jonka lomassa jokainen sai kertoa koiristaan/taustoista ja siitä mitä tältä koulutukselta odottaa. Ja sitten päästii varsinaiseen asiaan. Onneksemme jatkuva sade oli lakannut ja pääsimme aloittamaan treenit kohtalisessa syyssäässä. Koirat ulos autoista (aloitettiin nuorista koirista, joilla ei välttämättä vielä edes taipparit läpi)ja hommiin. Eli meillä sai Eetu vuoron loistaa innokkuudellaan. Koira raukka ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensinnäkin ne kaikki muut koirat ja ihmiset, kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta (Eetu kun rakastaa kaikkia). Oman vuoron odottaminen kuumutti Eetua. Pieneen kultaisen noutajapojan järki (siis mikä?) ei ymmärtänyt miksi ei jo ole minun vuoroni. Kun sitten meidän vuoromme ensimmäiseen harjoitukseen vihdoin koitti, ei Eetu malttanut kuunnella yhtään emäntäänsä, vaan touhotti hihna tiukalla kohti kouluttajaa. Siispä meille kontakti harjoitusta lisää ja lisää ja lisää.... Itse luoksetuloharjoituksessa ei ongelmia ollut ollenkaan, se sujui mallikkaasti.
Nuorempien koirien kanssa tehtiin vielä markkerausharjoitus. Eetu oli saanut päästää höyryjä odotellessan omaa vuoroaan (emäntä heitteli hieman sivummalla sitä IHANAA tennispalloa, mitä Eetu voisi vaikka loputtomiin tuoda emännälle aina uudelleen ja uudelleen), joten seuraaminenkin paikalle onnistui jo mukavammin. Sitten seurasi markkeeraus ja dymmy oli muutamassa sekunnissa emännän kädessä (toki siinä ajassa piti ensin käydä esittämässä löydettyä dummya sen heittäjälle) ja sitten istumaan emännän sivulle ja silmä tarkkana odottamaan uutta heittoa (jota ei Eetun pettymykseksi enää tullut, vaikka kuinka kauniisti paikallaan odotti). Eetun "urakka" siltä päivältä jatkui autossaoloharjoituksena vanhempien/kokeneempien koirien aloittaessaan omat treeninsä.
Kokeneemmat koirat jaettiin kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä oli kaksi alokasluokan ja kaksi avoimenluokan koirakkoa, kun taas toisessa olivat voittajaluokassa kisaavat tai sinne ensi kaudella siirtyvät koirat. Pellolle oli tehty erilaisia rastitehtäviä, joita vaikeutettiin koirakkojen luokkien mukaan matkoja pidentämällä ja dummyja maastoon piilottamalla. Elmo suoritti omat tehtävänsä melko mallikkaasti, siitä olin tosi iloinen. Emäntä itse sai arvokasta tietoa/ohjausta omaan ohjaamiseensa. Omaa koiraa ohjatessa ainakin tällainen kohtalaisen kokematon ohjaaja ei välttämättä itse tule aina ajatelleeksi, että asiat voisi tehdä toisellakin tavoin. Toki jokaisen on vain löydettävä se oma tyylinsä ja tapansa ohjata omaa koiraansa. Se mikä saattaa toimia toisella ei välttämättä toimi itsellä, on vain kokeiltava.
Päivä on näillä leveysasteilla tosi lyhyt tähän vuodenaikaan. Viimeiset koirakot saivat tehdä hommia hämärtyvässä ja koleassa iltapäivässä.
Sunnuntaiaamu valkeni ja luonto oli muuttanut ulkonäköään yön aikana. Olimme saaneet joitakin senttimetrejä lunta ja kaikki näytti heti paljon valoisammalta. Treenit aloitettiin heti aamusta ja ne jatkuivat iltapäivään saakka. (niistä nyt sen enempää tässä enää mainitsematta.) Viikonloppu kului tosi nopeasti hyvässä seurassa ja koiran kouluttamista opetellessa. Iltapäivällä lumisateen yltyessä ajeltiin koirapoikien kanssa tyytyväisinä kohti kotia. Tai ainakin emäntä oli tyytyväinen viikonlopun antiin. Eetu tosin saattoi olla sitä mieltä, että leikki loppui liian lyhyeen... Tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin uusiin koitoksiin.
Loppusyksy ja alkutalvi on yleensä hieman hiljaisempaa aikaa koirien treenaamisen suhteen. Valoisa aika tahtoo "tuhraantua" ansiotyön parissa, eikä tälle mieluisalle harrastukselle jää niin paljoa aikaa kun haluaisi. Meillä oli onneksi poikien kanssa mahdollisuus osallistua marraskuun puolessavälissä mukavaan ja ainakin meille antoisaan koulutusviikonloppuun Enossa. Kouluttajaksi nometoimikunnan koulutusviikonloppuun oli saatu tuore vuoden 2008 euroopan mestari Esa Valkonen.
Lauantaina aamusta Mondeon nokka suuntasi yltyvässä vesisateessa (tietenkin) kohti Enoa. Useiden kuraisten ja monttuisten kilometrien jälkeen saavuimme sovitulle paikalle, missä osa porukasta oli jo odottelemassa. Treenimaastoksi oli saatu peltomaisemaa silmän kantamattomiin. Lisäksi oli mahdollisuus majoittua paikan päälle koko viikonlopun ajaksi, sillä meille oli vuokrattu kaksi lomamökkiä. Koulutus aloitettiin perinteiseen suomalaiseen tapaan kahvittelulla, jonka lomassa jokainen sai kertoa koiristaan/taustoista ja siitä mitä tältä koulutukselta odottaa. Ja sitten päästii varsinaiseen asiaan. Onneksemme jatkuva sade oli lakannut ja pääsimme aloittamaan treenit kohtalisessa syyssäässä. Koirat ulos autoista (aloitettiin nuorista koirista, joilla ei välttämättä vielä edes taipparit läpi)ja hommiin. Eli meillä sai Eetu vuoron loistaa innokkuudellaan. Koira raukka ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensinnäkin ne kaikki muut koirat ja ihmiset, kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta (Eetu kun rakastaa kaikkia). Oman vuoron odottaminen kuumutti Eetua. Pieneen kultaisen noutajapojan järki (siis mikä?) ei ymmärtänyt miksi ei jo ole minun vuoroni. Kun sitten meidän vuoromme ensimmäiseen harjoitukseen vihdoin koitti, ei Eetu malttanut kuunnella yhtään emäntäänsä, vaan touhotti hihna tiukalla kohti kouluttajaa. Siispä meille kontakti harjoitusta lisää ja lisää ja lisää.... Itse luoksetuloharjoituksessa ei ongelmia ollut ollenkaan, se sujui mallikkaasti.
Nuorempien koirien kanssa tehtiin vielä markkerausharjoitus. Eetu oli saanut päästää höyryjä odotellessan omaa vuoroaan (emäntä heitteli hieman sivummalla sitä IHANAA tennispalloa, mitä Eetu voisi vaikka loputtomiin tuoda emännälle aina uudelleen ja uudelleen), joten seuraaminenkin paikalle onnistui jo mukavammin. Sitten seurasi markkeeraus ja dymmy oli muutamassa sekunnissa emännän kädessä (toki siinä ajassa piti ensin käydä esittämässä löydettyä dummya sen heittäjälle) ja sitten istumaan emännän sivulle ja silmä tarkkana odottamaan uutta heittoa (jota ei Eetun pettymykseksi enää tullut, vaikka kuinka kauniisti paikallaan odotti). Eetun "urakka" siltä päivältä jatkui autossaoloharjoituksena vanhempien/kokeneempien koirien aloittaessaan omat treeninsä.
Kokeneemmat koirat jaettiin kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä oli kaksi alokasluokan ja kaksi avoimenluokan koirakkoa, kun taas toisessa olivat voittajaluokassa kisaavat tai sinne ensi kaudella siirtyvät koirat. Pellolle oli tehty erilaisia rastitehtäviä, joita vaikeutettiin koirakkojen luokkien mukaan matkoja pidentämällä ja dummyja maastoon piilottamalla. Elmo suoritti omat tehtävänsä melko mallikkaasti, siitä olin tosi iloinen. Emäntä itse sai arvokasta tietoa/ohjausta omaan ohjaamiseensa. Omaa koiraa ohjatessa ainakin tällainen kohtalaisen kokematon ohjaaja ei välttämättä itse tule aina ajatelleeksi, että asiat voisi tehdä toisellakin tavoin. Toki jokaisen on vain löydettävä se oma tyylinsä ja tapansa ohjata omaa koiraansa. Se mikä saattaa toimia toisella ei välttämättä toimi itsellä, on vain kokeiltava.
Päivä on näillä leveysasteilla tosi lyhyt tähän vuodenaikaan. Viimeiset koirakot saivat tehdä hommia hämärtyvässä ja koleassa iltapäivässä.
Sunnuntaiaamu valkeni ja luonto oli muuttanut ulkonäköään yön aikana. Olimme saaneet joitakin senttimetrejä lunta ja kaikki näytti heti paljon valoisammalta. Treenit aloitettiin heti aamusta ja ne jatkuivat iltapäivään saakka. (niistä nyt sen enempää tässä enää mainitsematta.) Viikonloppu kului tosi nopeasti hyvässä seurassa ja koiran kouluttamista opetellessa. Iltapäivällä lumisateen yltyessä ajeltiin koirapoikien kanssa tyytyväisinä kohti kotia. Tai ainakin emäntä oli tyytyväinen viikonlopun antiin. Eetu tosin saattoi olla sitä mieltä, että leikki loppui liian lyhyeen... Tästä on hyvä taas jatkaa eteenpäin uusiin koitoksiin.
2 kommenttia:
Pitäisköhän Turon taas kyläillä niin voisit taas ihailla kuinka rauhallinen koira Eetu oikeastaan on. ;)
Tokkopa sentään, Taitavat olla aikalailla samanlaisia höyrypäitä ;), mutta aivan ihania sellaisia. Tervetuloa vaan kylään, jos täälläpäin milloin liikutte.
T. Salla
Lähetä kommentti