Esittelyä

Hei vaan ja terveiset syksyisen sateisesta Joensuusta. Minun nimeni on Salla-Maaria ja tulen tässä blogissa kertomaan kahden kultaisen noutajapojan Elmon ja Eetun kuulumisia.



Olen aina pitänyt eläimistä ja ennen kaikkea koirista, mutta vasta noin neljä vuotta sitten sain muunkin perheen (lähinnä puolison) innostumaan ajatuksesta ottaa meillekin lemmikki. Mietimme eri rotuja ja päädyimme jostain syystä noutajaan, joko labradoriin tai kultaiseen. Tutkailimme jalostustietokantoja (ymmärtämättä niistä paljoakaan) ja aloimme soitella eri kasvattajille. Kun sattuman kaupalla tulimme soittaneeksi Weljesten kenneliin, missä oli vielä muutama kultainen pentu vapaana ja eipä aikaakaan kun olin ihan oikeasti kultaisen noutajapennun onnellinen omistaja. Koiraa ottaessamme, ajatuksena oli hommata meille "kotikoira", jonka kanssa olisi mukava lenkkeillä ja seurustella. Toki saimme sellaisenkin, mutta samalla löysin itselleni aivan uuden harrastuksen NOME:n.



Koirista



Elmo (Weljesten Elixir au) on 3 1/2-vuotias kultsuherra. Elmo on kotioloissa melko rauhallinen ja harkitsevainen mutta innostuu aina toisia koiria nähdessään ja tietysti silloin kun mamma vetää treeniliivin päälle ja dummykassin esille. Elmo on ollu aivan ihanteellinen ensimmäinen oma koira. Sen tasaisuus ja rauhallisuus on helpottanut kokematonta koiranohjaajaa oppimaan koulutukseen/ohjaukseen liittyviä asioita. Joskus ohjaajan huonoina hetkinä sitä miettii, että mitä tämä koira voisi olla kokeneen ohjaajan hyppysissä. Mutta onneksi meillä ei ole kiire minnekään. Elmon kanssa ollaan kuitenkin saatu ihan hyviä tuloksia. Taipparit Elmo suoritti 2006 syksyllä ensimmäisellä yrittämällä. Nome puolella meni pari kautta takutessa alokasluokan tehtäviä. Positiivista oli se, että jokaisesta alo-startista saatiin tulos. Joka kerralla vain oli joku pieni juttu mikä ei ottanut onnistuakseen ja ykkönen jäi saamatta. Kaikkein eniten ohjaajan hermoja kokeessa söi useampaankin otteeseen metsään jäänyt kani muuten hyvän suorituksen jälkeen. No tulihan se kanikin sitten vihdoin (silloinkin toisella lähetyksellä) kauden viimeisessä startissa naisten haussa syyskuussa 2008. Arvatenkin mamma oli yhtä hymyä :). Elmon kanssa ollaan kokeiltu myös WT:tä parin kokeen verran. Siltä puolelta plakkariin jäi tulokseksi alo2. Tämän vuoden kilpailut on kilpailtu ja suunnataan katse ensikesään ja avoimeen luokkaan.



Eetu (Weljesten Frodo au) puolestaan on reilun vuoden ikäinen (1v3kk) nuori herra. Siinä missä Elmo on tasainen ja rauhallinen niin Eetu on kaikkea muuta. Eetu ennättää työntää kuononsa joka paikkaan alta aikayksikön. Eetu rakastaa kaikkia ja luulee, että kaikki rakastavat häntä???

No mamma ainakin rakastaa Eetun innokkuutta asioihin. Vaikka meillä on ollut erimielisyyttä takkahuoneen tapettien sopivuudesta, lattialistojen paikoista ja pianon jalasta ym. olemme pikkuhiljaa päässeet yhteisymmärrykseen asioista. Vaikka kaikessa tekemisessä paistaa vielä läpi pentumaisuus, on ilo katsoa sitä intoa ja motivaatioita kun treenaamme.

Keväällä 2008 Eetu kävi starttaamassa taippareissa. Taippariviikolla pienen pojan elämään iski joku kummallinen mörkö (vai mikä se oli?)ja kaikki meni plörinäksi. Eetu säikähti laukausta, mitä ei aikaisemmin ollut tehnyt ja rupesi myöskin pallottelemaan variksia (siis leikkimään niillä). Onneksi tämä on ollut ohimenevä vaihe. Laukauksen sietoa on harjoiteltu ja variksetkin tulevat taas kauniisti ohjaajan käteen. Antaahan pojan kasvaa ensi kevääseen ja yritetään sitten uudelleen.



Tässäpä näin alkuun vähän taustaa meidän kultsupojista. Syksy on jo pitkällä ja talvea jo odotellaan. Vielä on ollut hyviä treenikelejä, ohjaajan motivaatio vaan välillä tuppaa olemaan hukassa. Onneksi se aina silloin tällöin kuitenkin löytyy.